Vuoden 2022 tilinpäätös – Taloudessa tarvitaan jokaisen panosta
Kevät on taloushallinnossa kiireistä aikaa. Silloin valmistuvat tilinpäätökset ja vahvistetaan kuluvan vuoden talousarviot. Hiippakunnan talousneuvosto on kokoontunut hyväksymään hiippakunnan ja seurakuntien talousarviot 9.12.2022 ja lopullisesti 10.3.2023. Tilinpäätösten ja vastuuvapauksien myöntökokous pidettiin vapun jälkeen 5.5. Esittelen seuraavassa kummastakin tärkeimpiä huomioita. Aloitetaan tilinpäätöksestä.
Tilinpäätöstaulukoihin voi tutustua hiippakunnan kotisivuilla osoitteessa https://katolinen.fi/hiippakunnan-talous/
TILINPÄÄTÖS 2022
Tilintarkastaja lausui näkemyksenään, että kirkon tilinpito on kehittynyt huomattavasti viimeisinä vuosina. Sähköiset sovellukset ja ongelmakohtien läpikäynti on parantanut tilinpidon luotettavuutta selvästi. Tilintarkastuskertomusten perusteella suurempaa huomautettavaa ei löytynyt. Näin kirkon asiainhoitajalle voitiin hyvillä mielin myöntää tili- ja vastuuvapaus.
Paikalliskirkon tulos muodostui vuonna 2022 alijäämäiseksi, laskien jopa –378 555 euroon. Hiippakunnan alijäämä oli –443 660 euroa. Tilannetta paikkasi neljän suuren seurakunnan ylijäämäinen tulos. Neljän pienen seurakunnan tulos oli alijäämäinen. Kirkon alijäämää selittää se, että hiippakunta joutui kirjaamaan menoksi Stella Mariksen poistoja ennenaikaisesti. Tätä edellytti kirjanpitolainsäädäntö. Stelliksen alaskirjauksia oli yhteensä –353 441 euroa. Lisäksi hiippakunnan ja seurakuntien rahastosijoitusten arvot laskivat viime vuonna, kuten niin moni muukin rahastosijoittaja joutui viime vuonna toteamaan. Yhteensä arvot laskivat –70 837 euroa.
Jos puhdistetaan tuloksesta kirjanpidolliset poistot ja rahastojen arvonalennukset, niin kirkon tulos oli kuitenkin ylijäämäinen, yhteensä 165 000 euroa. Hiippakunnan tulos oli –3 520 euroa alijäämäinen, eli sekin oli lähes nollatasoa. Tällä tavalla arvioiden viime vuoden tulos on varsin kohtuullinen. Tosin puhdistettu ylijäämä on selvästi pienentynyt vuodesta 2021. Silloin puhdistettu tulos oli jopa +323 129 euroa ylijäämäinen. Aikaisempiin vuosiin verrattuna tilanne on heikentynyt vielä enemmän.
Viime vuoden heikentynyttä tulosta selittävät etenkin kohonneet energiakustannukset. Myös verottajalla on osansa sopassa: usean seurakunnan kiinteistöverot nousivat kymmeniä tuhansia euroja päivitettyjen remonttitietojen myötä. Toisaalta ilonaiheena on ollut jäsentulojen (jäsenmaksut, lahjoitukset ja kolehdit) piristyminen koronan väistyttyä taka-alalle. Vuonna 2022 jäsentuloja kertyi 915 007 euroa, mikä on noin 100 000 euroa enemmän kuin edellisenä vuonna. Kuitenkaan emme ole vielä sillä tasolla kuin ennen koronaa vuonna 2019. Emmekä lähelläkään sitä tasoa, mihin pyrimme. Erityisesti kolehtien määrä on lähtenyt kasvuun koronarajoitusten poistuttua. Kirkon kannalta kustannustehokkainta kuitenkin olisi, että yhä suurempi osa tuloista saataisiin jäsenmaksuina. Tietysti kiitollinen tulee olla kolehtien kasvusta. Mutta kolehdit aiheuttavat suhteessa paljon hallinnollista työtä ja pankkikustannuksia seurakunnille. Jäsentulot ovat kaiken kaikkiaan vielä liian alhaisella tasolla, jos tahdotaan, että kirkko seisoo omien tulojensa varassa. Jäsentulot olivat vain 34,9 % kokonaisrahoituksesta, eli suurin osa toiminnasta rahoitetaan muulla tavoin kuin jäseniltä saaduilla tuloilla. Tämä on pitkäaikaisongelma, joka tulisi ratkaista.
Muista rahoitusmuodoista keskeisin ovat kotimaisilta ja ulkomaisilta organisaatioilta saadut avustukset. Kotimaasta avustuksia saadaan lähinnä Opetusministeriöltä, viime vuonna 111 752 euroa. Summa on laskenut lähes 10 000 euroa vuoden 2019 tilanteesta. Kaikkiaan avustuksia saatiin toimintamenoihin 383 529 euroa, missä ei ole mukana Bonifatiuswerkin myöntämiä investointien avustuksia. Suurin yksittäinen avustus oli Diasporakommissariatin myöntämä papiston palkkaukseen tarkoitettu A-kassa-avustus, yhteensä 181 960 euroa. Senkin taso on laskemaan päin. Vuonna 2019 avustusta myönnettiin lähes 204 000 euroa, eli avustus on laskenut kolmessa vuodessa –11 %. Avustuksen pienentymistä korostaa vielä se seikka, että avustusta maksetaan papiston koon mukaan. Papistomme on kasvanut usealla papilla ja diakonilla vuodesta 2019, mutta avustus on silti pienentynyt. Myös muiden avustajien joukossa on sama trendi. Esimerkiksi saksalainen avustusorganisaatio Porticus ei myöntänyt viime vuonna avustusta lainkaan. Aiemmin heiltä on saatu vuosittain lähes 80 000 euroa. Kaikki tämä kertoo avustajien heikentyneestä kyvystä avustaa meitä. Samalla korostuu tarve kerätä enemmän varoja omalta jäsenkunnalta ja toimintamme piirissä olevilta ystäviltä. Yksi keino saada lisää rahoitusta on se, että jäsenet ja ystävät tukisivat nykyistä enemmän hiippakunnan rahankeräysluvan alaisia projekteja. Projekteista löytyy ajantasainen lista ja kuvaus kirkon virallisilta nettisivuilta (katolinen.fi/avustukset). Toinen potentiaalinen keino, joka tähän mennessä on tuottanut varoja huomattavasti vähemmän kuin monessa muussa uskonnollisessa yhteisössä, on testamenttilahjoitusten pyytäminen. Vuonna 2022 kirkolle valmistui esite testamenttilahjoitusten antamisen käytännöistä. Kiinnostuneet voivat pyytää esitettä seurakunnista ja hiippakunnan taloustoimistosta. Kirkko on kiitollinen jokaiselle, joka testamenttaa omaisuuttaan tähän työhön.
Hiippakunnan rahoituksessa suurta osaa näyttelevät avustusorganisaatiot ja omien vuokra-asuntojen tuotto. Vuokra-asuntojen nettotuotto oli viime vuonna 38 908 euroa. Hiippakunnan osastojen myyntituotot (lähinnä kirjamyynti) olivat pienehköt, 40 964 euroa ja niissä on laskeva trendi. Jos myyntituottoja verrataan niistä syntyviin erilliskuluihin, voidaan todeta, että nettotuotto oli alijäämäinen -9 494 euroa. Kirja- ja opetusmateriaalivarastoon sitoutuu vuosittain kymmeniä tuhansia euroja varoja. Vuonna 2022 jouduttiin tekemään varaston arvon alaskirjaus –20 320 euroa, kirjojen markkina-arvon alentumisen vuoksi. Hiippakunnalle on kertynyt varsin suuri määrä myytäviä teoksia, joita kannattaa tiedustella Julkaisuosastolta ja sen ylläpitämästä Katolisesta kirjakaupasta (katolinenkirjakauppa.net).
Hiippakunnalle tärkeä rahoituserä on myös seurakunnilta saatavat hiippakuntamaksut. Seurakunnat maksavat 15 % tuloistaan hiippakunnalle kannatustukena. Vuonna 2022 avustuksen määrä oli 154 420 euroa. Olavin ja Joosefin seurakunnat olivat vapautetut tuen maksamisesta heikon taloudellisen tilanteen vuoksi.
Vuonna 2022 hiippakunta ei myynyt lainkaan omaisuuttaan rahoittaakseen toimintaansa.
Kaikkien yksiköiden vuokrattujen tilojen nettotuotto oli viime vuonna 148 659 euroa. Se on noussut selvästi vuodesta 2019, jolloin tuotto oli 97 105 euroa. Suurin syy tähän on vuokrankorotukset, joilla asuntojen vuokria on saatu lähemmäs markkinatasoa.
Tuloksen kannalta huolestuttavaa on neljän pienimmän seurakuntamme tilanne. Niiden taloudelliset tunnusluvut eivät ole tyydyttäviä. Ongelmana on seurakuntien pienuus; niiden jäsenet itse asiassa antavat seurakunnilleen enemmän varoja kuin keskiverto ison seurakunnan jäsen. Pienten seurakuntien yhteenlaskettu alijäämä oli lähes –100 000 euroa. Näiden tukeminen on hiippakunnalle raskas taakka, koska hiippakunnankaan talous ei ole kovin vakaa. Hiukan huolestuttaa myös isojen seurakuntien kehitys: niissäkin ylijäämät yleensä supistuivat verrattuna aikaisempiin vuosiin.
Koko paikalliskirkon yhteenlasketut toimintamenot (ilman remontti-investointeja) olivat 2 978 962 euroa. Tästä summasta hiippakunnan osuus oli 1 569 361 euroa. Luvut sisältävät alussa mainitut poistojen suuret kertakirjaukset. Toimintamenot olivat selvästi korkeammalla tasolla kuin kahtena viimeisenä vuotena, mutta samaa suuruusluokkaa kuin vuonna 2019. Toimintamenoista henkilöstömenoja oli 644 515 euroa, missä ei ole mukana papiston veronalaisia luontaisetuja (133 458 euroa). Henkilöstömenojen osuus toimintamenoista oli 22 %, mikä on varsin matala luku verrattuna yleiseen tasoon suomalaisissa palveluorganisaatioissa. Tämä selittyy sillä, että kirkon palkkataso on matalahko. Henkilöstömenoista yli puolet syntyi hiippakunnassa (384 841 euroa). Tätä selittää se, että suurin osa maallikkotyöntekijöistä on rekrytoituneena hiippakuntaan. Papiston palkkausmenoista suurehko osa on luontoisetuja ja vain pienehkö osa rahapalkkaa.
Henkilöstömenojen lisäksi toinen yhtä suuri menoerä ovat erilaiset kiinteistökulut. Niiden määrä oli 660 660 euroa, eli hiukan henkilöstömenoja suurempi. Luku ei sisällä remontti-investointeja. Jos nämä lasketaan mukaan, niin kiinteistömenoihin käytettiin yhteensä 801 475 euroa. Näin laskien kirkon merkittävin kuluerä on kiinteistömenot. Kiinteistömenot kasvoivat noin 130 000 euroa vuoteen 2021 verrattuna. Suurimmat syyt olivat energia- ja sähkökustannusten selkeä nousu ja selvästi kohonneet kiinteistöverot. Kiinteistöverot olivat nyt 142 481 euron menoerä, kun vuonna 2021 kiinteistöveroihin kului 84 665 euroa. Nousu oli huimat 68 %. Hiippakunta ja eräät seurakunnat omistavat vuokrattavia osakehuoneistoja. Näidenkin vastikemaksut kohosivat selvästi. Nähtäväksi jää, miten kiinteistömenot kehittyvät kuluvana vuonna, jatkuuko menojen nousu vai taittuuko kasvu? Kaikki riippuu pitkälti siitä, miten yleinen maailmantilanne kehittyy.
Kirkon taseesta voidaan todeta, että hiippakunnan ja seurakuntien tileillä olevat varat olivat vuodenvaihteessa yli 1,8 miljoonaa euroa. Rahavarojen määrä on suurin piirtein edellisvuosien tasolla. Huolestuttavaa on kuitenkin pienten seurakuntien, ja erityisesti Joosefin ja Olavin rahavarojen niukkuus. Ne olivat vuodenvaihteessa käytännössä olemattomat. Tämä tilanne on todellisuutta ympäri vuoden. Suurin osa kirkon likvideistä rahavaroista oli hiippakunnan, Henrikin ja Marian tileillä, kaikkiaan 76 %.
Kirkon yksiköillä ainoastaan hiippakunnalla ja Marialla on merkittäviä rahastosijoituksia. Niiden yhteisarvo oli vuodenvaihteessa 1,6 miljoonaa euroa. Maailmanmarkkinoiden epävakaus näkyy sijoitusten tuotossa: arvonalentumiset olivat yli 100 000 euroa. Toisaalta Maria pystyi kasvattamaan sijoituksiaan, sijoittamalla 200 000 euroa lisää varoja.
Onnellista kirkon kannalta on, että meillä ei ole lainkaan pitkäaikaista lainaa. Taseessa on pelkästään lyhytaikaisia laskuvelkoja, jotka tulevat maksettavaksi seuraavan vuoden puolella.
Vuonna 2022 toteutettujen remonttien määrä ei yltänyt kovin korkeaksi. Muuhun ei ollut varaa. Investoinneiksi luokiteltujen remonttien yhteismäärä oli vain 140 815 euroa, josta osan rahoitti saksalainen rahoittaja Bonifatiuswerk. Remontteja tehtiin lähinnä Henrikin, Ristin ja Perheen seurakunnissa. Näistä Ristin seurakunnan remontit ovat useampivuotinen projekti. Ursulan seurakunnassa tehtiin huomattava huoneistosaneeraus Lahdesta hankittuun asuntoon. Asunto on tarkoitus pikimmiten vuokrata.
TALOUSARVIO 2023
Maailmantilanteen epävarmuuden ja korkean inflaation vuoksi vuoden 2023 budjetointi osoittautui haastavaksi tehtäväksi. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin luvut osuvat lopulta oikeaan.
Kirkon toimintamenot ovat yhteensä 2 293 690 euroa, josta hiippakunnan osuus on 958 020 euroa. Seurakunnista suurimman, Henrikin toimintamenot ovat 338 780 euroa. Kirkon toiminnallinen yhteenlaskettu tulos (ilman investointeja) ennakoidaan olevan ylijäämäinen +183 510 euroa. Jos mukaan lasketaan suunnitellut investoinnit (271 800 euroa), niin kokonaistulos on alijäämäinen –88 290 euroa. Hiippakunnan osalta toiminnallinen tulos on lähes tasoissa (alijäämä –420 euroa), mutta investointien jälkeen alijäämä kasvaa –33 520 euroon. Tämä on vielä kohtuullisen hyvä tulos. Suurten seurakuntien ennakoidaan yltävän toiminnalliseen ylijäämään, 216 290 euroa. Sen sijaan pienten seurakuntien tulos olisi –32 360 euroa alijäämäinen. Kaikkien seurakuntien toiminnallinen tulos olisi 183 510 euroa ylijäämäinen. Investoinnit mukaan laskien myös seurakunnat ovat alijäämäisiä, -64 870 euroa.
Eli talousarvioita laadittaessa pientä osaa menoista ei ole pystytty kattamaan. Yksi keino parantaa tulosta olisi kasvattaa seurakuntien kolehtituloja sähköisillä keruumuodoilla. Esimerkiksi MobilePay-tyyppisillä ratkaisuilla moni uskonnollinen yhdyskunta on merkittävästi lisännyt kolehtitulojaan. Joidenkin yhteisöjen kolehtituloista jo neljäsosa kertyy sähköisesti. Meillä lähinnä Marian seurakunta on päässyt asiassa hyvään alkuun. Tärkeätä olisikin, että jokaisessa seurakunnassa mietittäisiin niille sopivat väylät sähköisen keruun järjestämiseksi. Lisätietoa voi myös pyytää taloustoimistosta.
Koko paikalliskirkon henkilöstökustannuksien ennakoidaan olevan yhteensä 654 997 euroa, missä ei ole mukana papiston luontoisetuarvoja. Summassa ei ole myöskään mukana varauksia uuden piispan ja hänen lähimpien avustajiensa palkkausmenoihin. Mikäli piispa nimitettäisiin kuluvana vuonna, niin nämä kustannukset tulisi katettavaksi. Työntekijöiden palkkoihin tehtiin tälle vuodelle 5 %:n korotus. Työntekijöiden palkkoja ei ole korotettu lainkaan useaan vuoteen, joten korotus nähtiin välttämättömänä korkean inflaation syödessä työntekijöiden ostovoimaa.
Kirkon tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että seurakunnissa pystytään järjestämään nuorille välttämättömät leirit. Talousarviot on kuitenkin laadittu oletuksella, että leirien kustannukset olisi katettu osallistujilta kerätyillä maksuilla. Pieni osa rahoituksesta järjestyy saksalaisen avustajan kautta.
Kuluvana vuonna kirkko aikoo toteuttaa viime vuotta suuremmat investoinnit, kertyneen korjausvelan purkamiseksi. Erityisesti Ristin seurakunnassa jatketaan aloitettua remonttia. Myös Henrikin ja Marian kiinteistöissä toteutetaan huomattavia remontteja. Joosefin osalta rahoituksen kasaan kerääminen on haasteellista, mutta seurakunnan kiinteistö tarvitsisi kipeästi korjausremontteja. Yksi keino tukea seurakuntaa on antaa varoja rahankeräysluvan kautta. Tiedot löytyvät kirkon verkkosivuilta.
Vuonna 2023 kirkon suunniteltu rahoitus ei sisällä omaisuuden myyntieriä.
Kaiken kaikkiaan voidaan arvioida, että jos budjetoidut luvut toteutuvat, niin akuutti tilanne olisi kohtuullinen. Epävarmuustekijöitä on kuitenkin paljon. Miten maailmantilanne ja Ukrainan sota kehittyy? Entä kuinka paljon ulkomaiset avustajamme pystyvät meitä avustamaan? Tai kuinka paljon jäsenet kykenevät maksamaan jäsenmaksuja? Nousevatko kiinteistökustannukset edelleen ja miten käy Suomen inflaation? Entä miten kehittyy pienten seurakuntien varsin heikko taloustilanne?
Erittäin tärkeätä on, että jokainen jäsen muistaa tukea kirkkoa maksamalla säännöllisesti jäsenmaksua. Vain jäsenten tuella voimme pitkällä tähtäimellä hoitaa velvoitteemme ja kehittää kirkkoa järkevällä tavalla. Ulkomaisten avustusten varaan ei liikaa kannata laskea, koska avustukset pienenevät vuosi vuodelta. Jäsenmaksun kuukausittainen maksaminen on kirkon kannalta kustannustehokkain tapa avustaa. Laskennallisesti voidaan arvioida, että kirkko tarvitsisi jäseniltään noin 1 miljoona euroa lisää varoja vuosittain, jotta talous olisi omissa käsissä ja turvallisella pohjalla. Tällöin toimintaa voitaisiin kehittää kasvavan jäsenkunnan tarpeet huomioiden. Tämän vuoden talousarviossa jäsentuloja on ennakoitu saatavan 970 000 euroa. Se on noin 59 euroa per jäsen. Olisi hienoa, jos tämä määrä kaksinkertaistuisi 120 euroon. Silloin emme olisi niin riippuvaisia ulkomaisten avustajien heikentyvistä mahdollisuuksista auttaa meitä. Jotta tähän päästäisiin, edellyttää se, että säännöllisten jäsenmaksajien joukkoon tulisi useita uusia kuukausittaisia maksajia. Kiitokset jo nyt niille, jotka osallistuvat näihin talkoisiin!
Yksi keino vähentää jäsenmaksun keruun kustannuksia on ilmoittaa hiippakunnalle sähköpostiosoite, johon voimme lähettää jäsenmaksukirjeet. Osoite on maksu@katolinen.fi. Paperisten laskujen lähettäminen kaikille jäsenille maksaa vuodessa yli 20 000 euroa.
Vuonna 2023 hiippakunta pyrkii kehittämään virallisilla verkkosivuilla (katolinen.fi) olevaa informaatiota kirkon taloudesta ja mahdollisuudesta osallistua rahankeräysluvan alaisiin projekteihin. Rohkaisemme jokaista käymään tutustumassa tilinpäätöstietoihin siellä. Tiedot ovat saatavissa viimeistään kesäkuun alussa.
Aurinkoista ja rentouttavaa kesää kaikille lukijoille!
Peter Kuronen
Hiippakunnan ekonomi, Taloustoimisto
