Pisaroista valtamereksi
– Pääkirjoitus Fides maaliskuu 2024 –
Hiippakuntamme on pieni mutta pippurinen. Sen, mitä resursseista puuttuu, monien uskovien suuri sydän korvaa. Tarvitaan kuitenkin paljon – piispa Raimon sanoin – rukousta ja kuuntelemista. Ja juuri niin piispa on paimentehtävänsä aloittanut. Hän on ehtinyt tähän mennessä kiertää jo kaikki kahdeksan seurakuntaa, ei vain niiden keskuksia, vaan hän on tavannut ihmisiä ja viettänyt messuja monilla pienemmilläkin paikkakunnilla, ”diasporan diasporassa” tai niin kuin paavi Franciscus sanoo: ”periferiassa”. Joensuusta Rovaniemelle, Jyväskylästä Ahvenanmaalle…
Myös piispantalon ovi käy koko ajan: uskovat tulevat juttelemaan, työryhmät kokoontuvat, vieraille esitellään katolista kirkkoa ja heidän kanssaan suunnitellaan tulevaisuutta. Piispa toimii niin kuin opettaa, hän tapaa ihmisiä ja kuuntelee heitä, mutta aina rukouksen kautta. Itselleen hän ei tätä tee, vaan sitä kansaa varten, jota hänet on kutsuttu ja asetettu kaitsemaan.
Kuten kirkon tilastoista voidaan nähdä, kirkon kasvu on jatkunut hämmästyttävän tasaisena nyt jo kymmeniä vuosia. Kasvu on viime vuosina ollut jopa voimakkaampaa kuin muualla Pohjolassa. Ja kuinka paljon onkaan niitä maahan muuttaneita katolilaisia, jotka eivät vielä ole rekisteröityneet seurakuntaan. Varovaisten arvioiden mukaan heitä on joitakin tuhansia, rohkeammat arviot puhuvat jopa enemmän tai vähemmän yli 10 000 katolilaisesta. Siitä joidenkin satojen tai ehkä tuhannen katolilaisen joukosta, joka Suomessa eli vuosisata sitten, on kehkeytynyt yli 17 000 jäsenen yhteisö. Tai jopa 30 000:n. Pisaroista on tullut lammikko, lammikosta järvi ja tuosta järvestä laskevasta purosta joki, joka lopulta virtaa mereen.
Tässä sinänsä yksinkertaisessa vertauksessa on jotakin hyvin katolista. Emme me, sinä ja minä, ole katolisen uskomme kanssa tässä maailmassa yksin, vaan yhdessä lukemattomien toisten ”sinujen ja minujen” kanssa. Me yhdessä teemme sen kirkon tai seurakunnan, jonka jäseniä me olemme. Jokainen meistä on vain yksi pieni pisara kirkon meressä, mutta ilman näitä pisaroita ei olisi merta. Ilman sinua ja minua ei olisi kirkkoakaan – tai ehkä olisi, mutta siitä puuttuisi jotakin tärkeää. Me yhdessä kannamme siitä vastuuta.
Kirkko julistaa pelastusta tarjoamalla meille kaiken sen, mitä tarvitaan Jeesuksen Kristuksen seuraamiseen ja hyvään kristilliseen elämään. Kirkko ei ole vain jotakin kaukaista, vaan osa meitä kaikkia. Siksi me jokaisessa messussa jätämme itsemme Jumalan ja kirkon huomaan rukoilemalla: ”Älä katso syntejämme vaan kirkkosi uskoa.” Tätä uskoa ja kirkon työtä jokainen meistä voi vahvistaa oman rukouksensa ja osallistumisensa kautta, kukin omien kykyjensä mukaan.
Marko Tervaportti
Fideksen ilmestymisestä
Fides-lehden ilmestymisaikataulua, painamista ja lähettämistä on uudistettu. Lehti ilmestyy jo tänä vuonna vain kuusi kertaa, neljä kertaa pelkkänä digilehtenä internetissä ja kaksi kertaa painettuna paperilehtenä, joka lähetetään automaattisesti kaikkiin katolisiin koteihin. Toivottavasti pystymme tällä tavoin paremmin pitämään kirkon elämässä mukana myös niitä katolilaisia, jotka syystä tai toisesta eivät aktiivisesti osallistu kirkon elämään.
