Uusi normaali?

Pääkirjoitus 12.6.2020, Fides 5/2020

Koronakriisi, tai ainakin sen ensimmäinen vaihe, näyttää jo kääntyneen voiton puolelle. Kuolleita, tehohoidossa olevia ja muuten viruksen sairastuttamia on päivä päivältä vähemmän. Suomessa ja muualla toteutetut rajoitukset ja torjuntakeinot ovat purreet hyvin tähän maailmanlaajuiseen epidemiaan. Nähtäväksi jää, millainen on epidemian pelätty seuraava aalto.

Yhteen seikkaan täytyy kiinnittää huomiota. Monissa maissa viranomaiset määräsivät kirkot kokonaan kiinni; kevään koronahuumassa se ”tuntui” ymmärrettävältä ja luonnolliselta. Mutta kysymys ei ole pohjimmiltaan aivan niin yksinkertaisesta asiasta. On nimittäin tärkeää miettiä, mitä kaikkea ja mistä kaikesta viranomaiset lopulta voivat tai saavat määrätä suhteessa uskonnon harjoittamiseen? Joissakin maissa kirkot ovat edelleen kiinni, vaikka muunlaisia massatapahtumia voi silti järjestää. On vaikea nähdä, miksi kylläkin erityyppisiä mutta yhtä kaikki jonkinlaisia joukkotapahtumia käsitellään aivan erilaisin periaattein.

Kevään kuluessa kansalaisten elämää rajoitettiin varsin merkittävästi. Suomessakin hallitus puhui ”uudesta normaalista”. On toivottava, että tämä ”uusi normaali” ei ole sitä, että ihmisten elämään puuttuminen, normaalioloissa, jatkuisi koronakriisiä edeltäneitä aikoja laajempana. Tämänkin kriisin aikana ihmiset ovat oppineet tekemään tarvittavia sopeutustoimia hyvin luovalla tavalla ja venymään etätöiden ja etäkoulujen keskellä. Siksi tärkeämpää kuin ylhäältä päin rajoittaminen olisi se, että luotettaisiin ihmisten omaan tahtoon tehdä viisaita valintoja ja toimia järkevästi.

Vaikuttaa siltä, että suuri osa ihmisistä on päättyneenä keväänä löytänyt uuden vaihteen omaan elämäänsä. Usein se on tarkoittanut rauhoittumista, kiireen vähenemistä, keskittymistä omaan perheeseen ja huolta lähimmäisistä. Mukana on ollut myös suru siitä, ettei ole päässyt messuun. Jos ”uudella normaalilla” tarkoitetaan tällaista elämänmuutosta, se voidaan varmasti ilolla ottaa vastaan. Muutos, jota povataan, voi olla jotakin positiivista ja omaehtoista, ei sitä tarvitse ulkoapäin tuputtaa. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Marko Tervaportti

Tämän kesän alku on ollut levoton myös muussa mielessä. Yhdysvalloista levinnyt rasisminvastainen liikehdintä on tuonut ihmiset kaduille. Voimme hyvin yhtyä siihen, mitä pyhä isämme Franciscus sanoi yleisaudienssilla 3.6. (s. 3).