Valitse Sivu

Uudet mRNA-rokotteet COVID-19 koronavirusta vastaan

Uudet mRNA-rokotteet COVID-19 koronavirusta vastaan

Onko mRNA-rokotteiden käytössä riski? Voivatko ne muuttaa meidän DNA:tamme? Onko rokotteilla vakavia sivuvaikutuksia? Nämä ovat kysymyksiä, joita monet ihmiset kysyvät ennen kuin suostuvat rokotteiden käyttöön.

mRNA-rokotteet ovat uuden tyyppisiä rokotteita, joita käytetään ihmisillä ensimmäistä kertaa, tällä kertaa COVID-19 tartunnan ja taudin estämiseksi. Niillä on useita etuja verrattuna muihin tähän asti kehitettyihin rokotteisiin.

Rokotteet kouluttavat immuunijärjestelmää tunnistamaan uhat

Aloitetaan alusta. Rokotusten strategiana on immunisoida väestö sairauksia vastaan ja se perustuu siihen, että immuunijärjestelmämme koulutetaan tunnistamaan taudinaiheuttajat. Tämä on rokotusten perusperiaate.

Rokotteet tuovat elimistöön heikentyneen ja vaarattoman osan näistä taudinaiheuttajista, ja ne on valmistettu muun muassa soveltamalla erilaisia lämpö- tai kemiallisia käsittelyjä. Tuo osa voi olla heikennetty tai inaktivoitu taudinaiheuttaja tai se voi olla vain osa tätä taudinaiheuttajaa, kuten sen proteiini. Tätä osaa kutsutaan antigeeniksi.

Elimistön immuunijärjestelmä tunnistaa rokotteen antigeenin ja alkaa tuottaa sen torjumiseksi vasta-aineita. Tämän jälkeen elimistö osaa paremmin puolustautua kyseistä taudinaiheuttajaa vastaan. Kyseessä on hankittu immuniteetti, joka mahdollistaa nopean ja tehokkaan puolustautumisen, kun varsinainen taudinaiheuttaja hyökkää elimistöä vastaan.

Uusi keksintö: mRNA-rokotteet

Rokotteet ovat kiistatta parantaneet kansanterveyttä ja väestön elinajanodotetta, mutta rokotteiden tuotanto on monimutkaista ja joskus kallista.

Yksi uusimmista rokotekehittelyistä ovat mRNA-rokotteet, joissa heikennetyn taudinaiheuttajan tai sen osan sijaan elimistölle annetaan ohjeita, jotta oma elimistömme tuottaa itse antigeenin (tässä tapauksessa proteiinin), joka laukaisee immuunijärjestelmän reaktion. Tämä immuunivaste tuottaa vasta-aineita, jotka suojaavat meitä taudinaiheuttajan aiheuttamalta taudilta.

Tämän tyyppistä mekanismia käyttävät kaksi rokotetta, joita suunnitellaan jaettavaksi Euroopassa: BNT162-rokote (Pfizer / BioNTech), ja mRNA-1273-rokote (Moderna). Tämä artikkeli käsittelee näiden rokotteiden vaikutusmekanismia ja turvallisuutta.

Kuinka mRNA-rokotteet toimivat COVID-19 virusta vastaan

Jokaisen elävän organismin jokaisessa solussa on DNA, joka sisältää kyseisen elävän olennon geneettisen tiedon. DNA koostuu geeneistä, joka on pätkä DNA:ta. Geeni taas antaa ohjeita esimerkiksi proteiinien valmistamiseksi. Tämän prosessin toteuttamiseksi tarvitaan välituotetta, mRNA:ta (messenger eli lähetti-RNA), jotta geneettinen informaatio voidaan siirtää solun tumassa olevasta DNA:sta solukoneistoon, joka tuottaa proteiineja solun ribosomeissa.

Ehkä tätä voisi selventää seuraavalla analogialla: DNA on kuin reseptikirja, jota pidetään ravintolan omistajan toimistossa. Tuossa kirjassa ovat kaikki tallennetut reseptit. Nyt keittiön avustaja tekee kopion päivän jälkiruuan reseptistä (eli mRNA:n) ja vie sen keittiöön (sytoplasman solukoneet), jossa pääkokki käyttää aineksia reseptissä ilmoitetussa järjestyksessä. Lopputulos on herkullinen pannukakku (eli proteiini).

mRNA-rokote on rokote, joka on kuin kopio jälkiruokareseptistä. Se määrää solua tuottamaan vaarattoman osan taudinaiheuttajan piikkiproteiinista (spike protein). Tämä piikkiproteiini sijaitsee COVID-19 viruksen pinnalla, mutta se ei luonnollisesti yksinään aiheuta tautia.

COVID-19 vastaiset mRNA-rokotteet annetaan käsivarren lihakseen. Kun rokotteen ohjeet (mRNA) pääsevät lihassoluihin, solut tekevät niiden sisältämän tiedon avulla proteiineja. Kun kehomme on luonut tuon proteiiniosan, solu hajottaa ohjeet eli rokotteen mRNA:n. Nämä mRNA-molekyylit ovat erittäin labiileja eli hauraita. Ne tuskin kestävät solun sytoplasmassa ja häviävät hyvin nopeasti sen jälkeen, kun niitä on käytetty piikkiproteiinin tuottamiseen.

Tämän jälkeen immuunijärjestelmämme tunnistaa, että mRNA:n avulle valmistettu proteiini on elimistölle vieras aine ja se alkaa tuottaa tätä antigeenia vastaan vasta-aineita. Näin syntyy hankittu immuniteetti COVID-19 taudinaiheuttajan pinnalla olevaan piikkiproteiinia ja siis COVID-19 aiheuttamaa tautia vastaan.

Solu siis hajottaa rokotteen mRNA:n, kun sitä on käytetty proteiinin valmistamiseen, ja sen matka päättyy siihen. Kun mRNA on käytetty, sitä ei enää ole, eikä se voi muuttua DNA:ksi. mRNA:n ei siis tarvitse päästä solun tumaan prosessin aikana, eikä siksi ole vaaraa, että se integroituisi genomiin eli solun perimään.

Jatkaakseni edellistä keittiöanalogiaa, DNA:n muokkaaminen merkitsisi oudon ainesosan lisäämistä toimiston reseptikirjaan, mikä voisi tehdä tuon reseptin ruokalajista erilaisen. Tätä ei kuitenkaan tapahdu mRNA:n kanssa. mRNA-rokotteen antaminen on kuin uuden reseptin lisäämistä väliaikaisesti keittokirjaan koskematta kirjan olemassa oleviin resepteihin, eikä resepteihin tule näin ollen odottamattomia muutoksia. Tilanne on vastaava, jos keittiön avustaja ottaa kotoansa oman reseptin luovuttaakseen sen pääkokille, mutta hän ei muokkaa ravintolan omistajan reseptikirjaa.

mRNA-rokotteet eivät siis puutu ihmisen geeneihin. Geneettisen koodin muuntaminen proteiiniksi tapahtuu sytoplasmassa, ei solun tumassa, jossa DNA sijaitsee. mRNA ei pääse DNA:han, eikä se manipuloi ihmisen DNA:ta.

mRNA-rokotteiden edut

Immunisaatioprosessin lopuksi kehomme on oppinut suojautumaan kyseistä taudinaiheuttajaa vastaan. mRNA-rokotteiden hyöty on, että rokotetut ovat paremmin suojattuja COVID-19 aiheuttamia vakavia seurauksia vastaan kuin rokottamattomat. Tämän tyyppisiä rokotteita pidetään lupaavina, koska ne tuovat mukanaan useita etuja.

Ne ovat turvallisia: Näitä rokotteita ei ole valmistettu inaktivoiduista taudinaiheuttajista tai niiden osista, joten ne eivät sisällä taudinaiheuttamiskykyisiä osia.

Ne ovat tehokkaita: Alustavat kliiniset tutkimukset osoittavat, että nämä rokotteet tuottavat vankan immuunivasteen ja terveet ihmiset sietävät niitä hyvin. Niillä on vain vähän sivuvaikutuksia.

Niitä on helpompi ja halvempi tuottaa: ne voidaan tuottaa nopeasti laboratoriossa, ja prosessi on helposti muokattavissa mukautumaan monien tartuntatautien muuttuviin tarpeisiin.

Mitä tulisi myös ottaa huomioon?

mRNA-rokotteille tulee soveltaa samoja tiukkoja turvallisuuden ja tehokkuuden standardeja kuin kaikille muillekin rokotteille. mRNA-rokotteiden turvallisuudesta on kuitenkin tunnistettu myös useita huolia mahdollisten lupaavien etujen lisäksi. Tärkeimpiä riskejä on se, että mRNA-rokotteet voivat tuottaa voimakkaita tyypin I interferonivasteita, jotka voivat johtaa tulehdukseen ja autoimmuunisairauksiin.

COVID-19 taudin maailmanlaajuiset riskit ovat kuitenkin paljon suuremmat kuin rokotuksiin liittyvät riskit. Yleisimmät haittatapahtumat ovat olleet vaikeusasteeltaan lieviä tai kohtalaisia, kuten päänsärky, uupumus, lihassäryt, vilunväristykset ja kipu pistoskohdassa. Nämä oireet ilmaantuivat useimmiten toisen rokoteannoksen jälkeen.

FDA:n asiakirja Pfizer-BioNTech COVID-19 -rokotteesta

Pfizerin tapauksessa on tärkeä tietää, että rokote on aiheuttanut koeprosessissa lisääntyneesti paikallisia ja systeemisiä haittavaikutuksia kun sitä verrataan lumeryhmään. Nämä haittavaikutukset kestävät yleensä muutaman päivän. Yleisimmät reaktiot olivat pistoskohdan reaktiot (84,1%), väsymys (62,9%), päänsärky (55,1%), lihaskipu (38,3%), vilunväristykset (31,9%), nivelkipu (23,6%) ja kuume (14,2%). Reaktiogeenisuudeksi kuvatut haittavaikutukset olivat yleensä lieviä tai kohtalaisia.

Yliherkkyyteen liittyvistä haittatapahtumista ilmoittaneiden henkilöiden määrä oli rokoteryhmässä lukumäärällisesti suurempi kuin lumeryhmässä (137 [0,63%] vs. 111 [0,51%]).

Vakavia haittavaikutuksia esiintyi 0,0-4,6%:lla osallistujista, ja nämä olivat yleisempiä toisen rokoteannoksen kuin ensimmäisen annoksen jälkeen. Lisäksi vakavammat haitat olivat harvinaisempia vanhemmilla osallistujilla (> 55-vuotiaat, ≤2,8%) verrattuna nuorempiin osallistujiin (≤4,6%).

Erityisen kiinnostavista haittatapahtumista, jotka saattavat liittyä mahdollisesti rokotteeseen, lymfadenopatiaa raportoitiin 64 osallistujalla (0,3%): 54 (0,5%) nuorempien (16-55-vuotiaiden) ikäryhmässä, 10 (0,1%) vanhempien (> 55 vuotta) ikäryhmässä ja 6 lumeryhmässä. Näiden tapahtumien keskimääräinen kesto oli noin 10 päivää, mutta 11 tapahtumaa jatkui vielä tutkimusajan loputtua.

Tutkimuksen aikana tapahtui yhteensä kuusi kuolemantapausta (2 kuolemaa rokoteryhmässä, 4 lumeryhmässä). Rokoteryhmässä yksi osallistuja, jolla oli lähtötilanteena liikalihavuus ja aiemmin todettu ateroskleroosi, kuoli 3 päivää ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen ja toinen osallistuja koki sydämenpysähdyksen 60 päivää toisen rokoteannoksen jälkeen ja kuoli 3 päivää myöhemmin. Plaseboryhmän neljästä kuolemasta syy oli tuntematon kahdella, ja kaksi muuta osallistujaa kuoli aivoverenvuotoon ja sydäninfarktiin. Kolme kuolemantapausta näistä tapahtui vanhempien ryhmässä (> 55-vuotiaat). Kaikki kuolemat olivat yhtä yleisiä kuin kyseisillä ikäryhmillä yleensä.

Lopuksi

Julkisen epidemiologisen lääketieteellisen tiedon mukaan rokotuksiin tulossa olevilla COVID-19 rokotteilla ei näytä kuitenkaan olevan vakavaa terveysriskiä ja siksi niiden käyttöä suositellaan tällä hetkellä ilman eettisiä ongelmia.

Joka tapauksessa, koska rokotteita annetaan ensimmäistä kertaa ihmisillä, on heidän terveyden kehitystä, rokotteiden aikaansaamaa immunologista tehokkuutta ja mahdollisia uusia sivuvaikutuksia seurattava kuitenkin tarkasti. Vasta ajan kuluessa tiedämme oikean vastauksen m-RNA-rokotteiden menestykseen ja tehokkuuteen. 

isä Raimo Goyarrola 

Joitakin mielenkiintoisia linkkejä:

Tietoja kirjoittajasta

Raimo Goyarrola

Isä Raimo Goyarrola on Pyhän Ristin ja Opus Dein prelatuurin pappi, joka toimi Helsingin hiippakunnan yleisvikaarina vuoteen 2019 asti.

Aihevalikko

LUE FIDES (pdf)

Uusin lehti || Arkisto (2001–)

PODCASTEJA (audio)

Radio Deissä ja Spotifyssa

Tilaa uutiskirjeemme!

Paavin twiitit

Paavin twiitit

Arkistot

Uusimpia videoita

Ladataan...