Valitse Sivu

Pyhä Ristin Johannes – Hengellinen laulu

Pyhä Ristin Johannes – Hengellinen laulu

“Kristityn sielun on oltava hienovireinen, herkkä ja tunteikas. Sen pitää liitää, liitää yhtenään, elää unelmissa; liitää avaruudessa ja tähdissä, Jumalan ihmetöissä ja hiljaisuudessa. Sen joka haluaa tulla kristityksi, on ensin tultava runoilijaksi.” 
– Vanhus Porfyrios Kausokalivialainen, Athosvuori

Heidi Tuorila-Kahanpää soitti minulle jouluna pandemiavuonna 2020 ja pyysi arvostelemaan hänen toimittamansa laajan teoksen, jossa hän syvällisesti käsittelee pyhän Ristin Johanneksen päärunoa Cantico espiritualia eli Hengellistä laulua, sen A-versiota. Olin tutustunut pyhimyksen tuotantoon jo 1980-luvulla ja moneen kertaan lukenut sen joko kokonaan tai osia siitä. Aihe siis ei ollut minulle täysin vieras. Otin siis vastaan tehtävän, mutta en oikeastaan tiennyt, mitä olin luvannut. Teos, jonka monien mutkien kautta sain postissa, osoitti Heidin syvällistä osaamista ja laajaa tutkimustyötä. Hän on ilman muuta maamme paras asiantuntija koskien Espanjan keskiajan uskonnollista runoutta ja hengellistä ajatusmaailmaa. Vuonna 2015 hän julkaisi toisen espanjalaisen pyhimyksen, pyhän Jeesuksen Teresan teoksen ”Täydellisyyden tie”. 

Nyt Heidi Tuorila-Kahanpää on kääntänyt Cantico espiritual -runon, suomentanut esipuheen, pyhimyksen elämäkerran ja runon alkuperäisen esipuheen sekä kuvittanut teoksen hienoilla ja tunnelmallisilla kuvilla. Kuvat muodostavat kontemplatiivisen kokonaisuuden, joiden avulla voi syventyä ja mietiskellä runon sanoja ja merkitystä. Kuvat valaisevat eri säkeistöjä ja auttavat mietiskelyssä.

Cantico espiritual syntyi pyhimyksen ollessa vankikopissa eli lukittuna luostarin entiseen julkiseen käymälään yhdeksäksi kuukaudeksi. Runo kuvaa pyhän Ristin Johanneksen uskonnollista ja kontemplatiivista kehitystä. Jotkut tutkijat pitävät sitä jopa hänen hengellisenä omaelämäkertanaan. Pyhimys on runossaan kuvannut, Ulrich Dobhan mukaan, miten hän on saavuttanut hengellisen tien huipun. Vastaavanlaista hengellistä kehitystä on myös kuvattu ortodoksitraditioon kuuluvassa moniosaisessa Filokalia-teoksessa. Uskonnollis-mystisen prosessin huippua voidaan kuvata seuraavasti:

1. Ihminen elää nyt kokonaan Kristuksessa.

2. Hän on samankaltaistunut Jumalan kanssa ja on sen kautta päässyt osallisuuteen Jumalasta.

3. Hän on saavuttanut korkeimman mahdollisen moraalisen eheyden asteen.

4. Hän on myös psyykkisesti eheä persoonallisuus, jolle on luonteenomaista sisäinen vapaus ja lujuus. Hänestä on tullut ihminen, joka on kokonaan Jumalan mieleen.

Hengellinen laulu kuvaa tätä sisäistä prosessia eli matkaa pyhyyteen. Ruotsalainen karmeliitta Wilfred Stinissen (1927-2013) on runon jokaiseen säkeistöön hakenut selityksen Raamatun Laulujen laulun vastaavasta säkeistöstä, jolle pyhimyksen runo merkittävällä tavalla perustuu.

Heidi Tuorila-Kahanpää on ensimmäisen kerran maamme historiassa tuonut Cantico Espiritual -runon A-version suomennoksen suomalaisten lukijoiden saataville. Hän on myös teoksen liitteenä tuonut käyttöömme saman runon B-version. Runon A-versio koostuu 39 säkeistöstä ja B-versio 40 säkeistöstä.

Pyhän Ristin Johanneksen runous Suomessa

Vaikuttaa siltä kuin pyhän Ristin Johanneksen runous on laajemmin kiinnostanut suomalaisia jo 1900-luvulla ja 2000-luvun alussa. Pyhimyksen runoja tai osia niistä on kääntänyt mm. prof. Seppo A. Teinonen (1924-1995), Helena Langinvainio, Kai Takkula ja Hannele Kivinen. Teinonen on myös kehittänyt uutta uskonnollista sanastoa. Pyhimyksen tuotantoa tunnettiin fragmentaarisesti jo 1700-luvulla. Häntä pidetään myös Paavo Ruotsalaisen (1777-1852) hengellisen herätyksen isähahmona.

Pyhimyksen haaste ja vaikeus runossaan on järkiperäistää Jumala-kokemus symbolien ja kuvien kautta eli kuvata sellaista, mikä on sanoin kuvaamatonta. Itse Laulujen laulu ei kulu loppuun lukemalla. Se on rikas ja siitä löytää aina uusia elementtejä, joiden avulla voi elää aina rikkaampaa uskonelämää. Runo on mystikon ja runoilijan hengellinen kohtaaminen. Hänen suuruutensa ei perustu pelkästään sille, mitä hän sanoi, vaan myös sille, miten hän sanoi sen. Pyhä Henki, Kolminaisuuden kolmas persoona, ei voi ilmaista jumalallisen merkityksen runsautta arkisin ja kulunein sanoin, vaan kertoo salaisuudet erikoislaatuisin kuvin ja vertauksin.

Runon selitykset, jotka muodostavat teoksen suurimman osan, voivat selittää vain murto-osan runon asiasisällöstä. Niin kuin runon alkuperäisissä alkusanoissa todetaan: 

”Vaikka säkeistöt selitetään tietyllä tavalla, ei tarvitse pitäytyä yhteen ainoaan selitykseen, sillä mystistä viisautta, joka on lähtöisin rakkaudesta – eli kyseisten säkeistöjen aiheesta – ei tarvitsekaan ymmärtää pienintä yksityiskohtaa myöten, jotta se ihmisessä tuottaisi rakkautta ja kiintymystä, sillä viisaus muistuttaa uskoa, jolla rakastamme Jumalaa, vaikka emme ymmärrä häntä.” 

Runon ja sen selvitysten lukeminen ja mietiskely auttavat lukijaa ymmärtämään mystisen elämän sisältöä.

Hengellinen laulu versio A – säkeistöjen selitykset

Uskonnollis-eksistentiaalinen keskiaikainen runo vaatii selityksiä, jotta sen sisältö, sanojen ja lauseiden merkitys voisi avautua nykyihmiselle. Vaikka vertaisimme pyhän Ristin Johanneksen Hengellistä laulua Raamatun Laulujen lauluun jää monelta meiltä sen symbolinen ja uskonnollinen sanoma usein piiloon. Voimme luonnollisesti itse oman kokemuksemme ja osaamisemme pohjalta hakea runon terminologialle ja sanomalle merkitystä, mutta jokaista säkeistöä seuraava selitysosa on ainakin minulle välttämätön ja hyödyllinen apu. Selitys avartaa pyhimyksen sanomaa ja antaa runolle aivan uuden ja korkeamman arvon.

Runon ensimmäinen säkeistö kuuluu:

”Minne kätkeydyt,
Rakas, ja jätit minut ikävään?
pakenit kuin peura
haavoitettuasi minua.
Lähdin huutaen jälkeesi, mutta olit poissa.”

Tämän viiden rivin mittaisen säkeistön selitysosa koostuu yhdeksästä tiiviisti kirjoitetusta sivusta. Selityksissä viitataan Raamattuun, mm. Vanhan testamentin profeettoihin Jesajaan ja Jobiin, Laulujen lauluun, Paavalin kirjeeseen Roomalaisille ja Psalmeihin. Tekstiä ei voi lukea kuin romaania tai kaunokirjallisuutta vaan siihen on syvennettävä ja rauhassa keskityttävä. Säkeistön koko merkitys ei avaudu edes sen jälkeen, kun on lukenut selitysosan, vaan siitä löytää aina uusia tulkintoja ja syvää hengellisyyttä. Selitysosassa nostetaan esim. esille kysymys, joka liittyy Jumalan armoon. Siinä todetaan, että kukaan ei voi varmuudella tietää, onko hän Jumalan armossa vai armon ulkopuolella. ”Ei ole kenenkään kuolevaisen ihmisen tiedettävissä, ansaitseeko hän Jumalan armon vai vihan” (Saarn. 9:1). Tämä vain esimerkkinä selitysosan tulkinnasta ja laajuudesta.

Laulujen laulu, johon pyhä Ristin Johannes epäsuorasti viittaa, nostaa esille ihmisen jumalakaipuun ja tarpeen jatkuvasti etsiä häntä. ”Minä nousen ja kierrän kaupunkia; sen laitamilla ja toreilla etsin häntä, jota sieluni rakastaa. Etsin häntä enkä löytänyt häntä” (Laul.l. 3:2). Pyhimys kokee, että kaipuu on sanoinkuvaamaton.

Kolmas säkeistö kuuluu:

”Kun etsin häntä, jota rakastan,
kuljen vuorilla ja rannoilla,
en poimi kukkia,
en pelkää villipetoja
ja menen yli linnoitusten ja rintamien.”

Sanat ”en poimi kukkia” tarkoittavat, että Jumalan etsiminen vaatii alastoman ja vahvan sydämen, joka on vapaa kaikesta pahasta, mutta myös kaikesta hyvästä. Tien varrella olevat kukat ovat huveja, nautintoja ja ilonaiheita, joita elämä voi tarjota. Ne ovat kaikki esteitä Jumalan löytämiselle. Maallinen rikkaus on aina suuri vaaran lähde. Kuten psalmissa todetaan ”vaikka tarjottaisiin yltäkylläisiä rikkauksia, älkää kiinnittääkö siihen sydäntänne”. ”Villipedot” viittaa maailmaan, ”linnoitukset” paholaiseen ja ”rintamat” lihaan. Ilman selityksiä on tosi hankalaa ja vaikeata tulkita runon sanoja ja lauseita oikein.

Jokainen runon säkeistö ja sen selitykset ovat monen lukemiskerran arvoisia. Ne eivät vanhene. Ne muodostavat hartauksellisen kokonaisuuden, jota voi lukea säännönmukaisesti, joko yksin tai ryhmässä. Ne ovat aidon uskonnollisen kontemplaation kulmakiviä, jotka Heidi Tuorila-Kahanpää on avannut meille suomalaisille. Joku hengellinen ryhmä tai seurakunta voisi ottaa teoksen esim. tulevan paastoajan hartaus- ja rukousvälineeksi. Runo ja sen selitysosa sopii erinomaisesti pandemia-ajan hartausvälineeksi ja lukeneen ja oppineen papin saarnojen taustaksi. Runo ja sen selitykset kattavat huomattavan osan kirjasta eli 226 sivua.

Teos on erinomaisen rikas, teologisesti ja uskonnollisesti arvokas. Se on lahja kaikille uskoville tai vakavasti uskoa etsiville.

Jan-Peter Paul

Lähde:

Hengellinen laulu, Pyhä Ristin Johannes, Väyläkirjat 2020 (336 sivua).


PYHÄ RISTIN JOHANNES – LYHYT HENKILÖKUVAUS

Pyhä Ristin Johannes (Juan de la Cruz) maalliselta nimeltään Juan de Yepes Alvarez (1542-1591) on pyhimys ja kirkonopettaja eli doctor ecclesiae. Hän syntyi köyhään mutta hyvin uskonnolliseen perheeseen. Molemmat vanhemmat olivat luultavasti kääntyneet kristinuskoon, isä juutalaisuudesta ja äiti islaminuskosta. Johannes oli älykäs ja sai tästä syystä hyvän koulutuksen mm. jesuiittojen koulussa. Hän tutustui jo nuorena lyriikkaan, mikä auttoi häntä runoudessaan. Uskonelämä veti nuorta Johannesta puoleensa. Vuonna 1563 hän liittyi Pyhän Annan karmeliittaluostariin ja sai nimen Juan de Santo Matia. Siellä hän jatkoi opiskelua, mm. logiikkaa, filosofiaa ja metafysiikkaa. Vuonna 1567 hänet vihittiin papiksi Salamancassa, jossa hän tutustui Jeesuksen Teresaan. Hän toimi aktiivisesti paljasjalkaisten karmeliittojen ensimmäisenä karmeliittaveljenä. Hän toimi heidän noviisimestarinaan ja sai hengelliseksi nimekseen Juan de la Cruz. Sääntökunnan perustamispäivä on 28.11.1568. Hän toimi luostarin vakituisena rippi-isänä ja vikaarina. Hän oli myös Karmeliittakollegion rehtori.

Hän joutui tahtomattaan karmeliittojen sisäisten ristiriitojen keskelle ja vuonna 1575 hänet vangittiin ja teljettiin Toledon karmeliittaveljien luostarin entiseen julkiseen käymälään. Täällä hän kärsi sekä nälästä että ainaisesta pimeydestä. Ruokaa hän sai kolmena päivänä viikossa, vettä, leipää ja luostariveljien pöydätä pudonneita ruoantähteitä. Häntä kuritettiin ja ruoskittiin säännöllisesti luostarin ruokasalissa. Hän ei myöskään saanut osallistua messuun tai liturgisiin juhliin. Vankikopissa hän hän kirjoitti Cantico espiritual (Hengellinen laulu) -runon. Elokuussa 1578 hän pakeni vankilastaan. Hänen olemustaan kuvataan seuraavasti: ”Hän oli vainajan näköinen, pelkkää nahkaa ja luuta, ja niin lopen uupunut, että oli lähes puhekyvytön.”

Seuraava vaihe hänen elämässään oli hänen tuottoisin. Hän toimi Baezan kollegion rehtorina ja Marttyyrit-luostarin rehtorina. Vuosina 1578-1588 hän tuotti merkittävän osan runoistaan. Pyhä Ristin Johannes kulki Kastiliassa ja Andalusiassa lähinnä kävellen, elämänsä aikana yhteensä n. 25 000 km. Johannes oli uskonnollisena mystikkona vaatimaton ja nöyrä. Jumalan kohtaaminen on ja oli hänelle luonteeltaan sisäistä valoa:

”Joskus avautuu ikään kuin valo-ovi ja sen kautta näkee valon ikään kuin salamana. Sen vaikutukset ovat rauha, taivaallinen ilo, puhtaus, rakkaus, nöyryys ja hengen yleneminen Jumalan luo.”

Pyhä Risin Johannes sai kokea paljon vihaa ja vääryyttä. Tähän hän totesi: ”Missä ei ole rakkautta, siihen kohdista rakkautta ja saat vastaanottaa rakkautta.”

Pyhä Ristin Johannes kuoli 14.12.1591, kohtalaisen nuorena, todennäköisesti huonoon hoitoon ja yleiseen bakteeri-infektioon. Hänet julistettiin autuaaksi 1675 ja kanonisoitiin 1726. Kirkonopettajaksi hänet korotettiin 1926.

Pyhä Jeesuksen Teresa kuvaa pyhää Ristin Johannesta seuraavasti: lyhyt, 160–165 cm, tummahko, mustapartainen, rauhallinen ja kärsivällinen; taidoiltaan monipuolinen, rohkea päätöksissään, luja luonteeltaan, rukoukseen omistautunut, kontemplatiivinen ihminen, hienosti sivistynyt ja äärimmäisen henkistänyt.

Tietoja kirjoittajasta

Jan-Peter Paul

Ekon. dr. Jan-Peter Paul är docent och författare. Han har verkat i ledande ställning i näringslivet och inom EU-kommissionen. Han är aktiv i många organisationer inom den katolska kyrkan i Finland.

Aihevalikko

Paavin twiitit

Paavin twiitit

Uusimpia videoita

Ladataan...

Arkistot

Tilaa tiedotteemme