Onko kuolema kaunis?
Viime aikoina on lehtiä lukiessaan tämän tästä törmännyt eutanasiaa koskeviin artikkeleihin. Niissä väitetään, että valtaosa suomalaisista kannattaa avustettua kuolemaa. Samoin niissä oletetaan, että kuolemaa yleensä edeltävät kivut, kärsimys, ahdistus ja pelot. Artikkeleita varten on haastateltu sellaisia tunnettuja kansalaisia, jotka ovat julkisesti ilmoittaneet kannattavansa eutanasiaa.
Sellainen, joka on ollut saattamassa läheistä ihmistä hänen matkalleen tästä elämästä tuonpuoleiseen, joka on saanut lahjaksi tilaisuuden pitää kuolevaa kädestä hänen viimeiseen uloshengitykseensä saakka, tietää, että kuolemiseen ei liity mitään pahaa. Suru jää, mutta se on jo toinen asia.
Eutanasian kannattajat väittävät, että saattohoidossa olevan ihmisen fyysisiä kipuja ei pystytä lievittämään ja että ne voivat jatkua pitkään. Niitä pystytään lievittämään ja vähentämään niin, että ihminen tulee toimeen niiden kanssa eikä hänen tarvitse kärsiä. Kuolevan ihmisen fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja hengellisiä kipuja osataan lievittää. Tässä ollaan saattohoidon ytimessä. Lääketieteellinen hoito huolehtii fyysisten kipujen lievittämisestä, hoitotyössä sairaanhoitajat ja sosiaalihoitajat huolehtivat sairaan ihmisen perhettä ja ihmissuhteita koskevista asioista. Psykologi keskustelee tarvittaessa sairaan kanssa hänen psyykkisistä ongelmistaan. Hengellinen hoito kuuluu saattohoitoon, sillä saattohoidosta vastaaviin työryhmiin kuuluvat myös papit.
Eutanasia sanana tarkoittaa kaunista kuolemaa (joskus on käytetty käsitettä armomurha), mutta termin käyttö on kyseenalaista ajateltaessa tilannetta, että sairaalle ihmiselle annetaan harkiten ja surmaamistarkoituksessa elintoiminnot pysäyttävä lääkeannos. Rikoslain mukaan tällöin on kyse murhasta. Koska murha on kaunis?
Mikä on todellinen syy siihen, että kannatetaan eutanasiaa? Onko kysymys kuolemanpelosta, jopa fobiasta, jota tunnetaan kuolemaa kohtaan. Olettavatko ihmiset, että kuolema ei oikeasti olekaan kuolemaa, kun se tapahtuu nopeasti ja lääkkeen avulla? Silloin sitä ei huomaakaan eikä silloin ole kipuja eikä mitään pelättävää.
Kuolema on ihmisen elämän toiseksi tärkein tapahtuma. Tärkein on syntymä. Ihminen on syntynyt ja sen vuoksi hän myös kuolee. Siihen väliin jää elämä, joka vailla kuolemanpelkoa olisi onnellisempi. Kuolema on elämän luonnollinen päätös. Kristityille kuolema tarkoittaa paluuta kotiin Jumalan ja aikaisemmin kuolleiden rakkaitten luo. Se mahdollisuus on annettu jokaiselle.
Elina Grönlund, obl.OSSS
