Paavi Franciscus: seksuaalinen vietti ei ole syntiä

Paavi Franciscuksen uusi teema yleisaudiensseilla on jo hetken aikaa ollut hyveet ja paheet. Tammikuun puolivälissä paavin aiheena oli seksuaalinen himo. Hän korosti, ettei kristinusko tuomitse seksuaalista viettiä sinänsä.

Puheensa alussa paavi Franciscus muistutti kirkkoisien opetuksesta, jonka mukaan mässäilyn lisäksi myös seksuaalinen himo on pahe, demoni, joka aina kyyristelee sydämen ovella. Paavi totesi, että mässäilevä ihminen himoitsee ruokaa, kun taas seksuaalinen himo saalistaa toista ihmistä.

Paavi kuitenkin korosti, ettei kristinusko ”tuomitse seksuaalista viettiä”. Hän kuitenkin huomautti, että seksuaalisuus sisältää vaaroja. Himo vaarantaa kauniin ja itsensä antavan rakkauden. Paavi totesi, että himo voi muuttaa kauniin rakkaussuhteen myrkylliseksi ja alistavaksi suhteeksi, jossa toinen käyttää toista hyväkseen vain omien halujensa tyydyttämiseksi.

Paavi opetti, että siveellisyys ei ole sama asia kuin seksuaalinen pidättyväisyys. Ennemminkin siveellisyys liittyy siihen, että ihminen ei hallitse ja kahlitse toista ihmistä. Paavi korosti, että rakkaudessa ihminen kunnioittaa toista. Kun taas himossa ihminen ”ryöstää, kuluttaa kiireellä eikä halua kuunnella toista, vaan ainoastaan omia haluja ja nautintoa”. Paavi korosti, että rakkauden tiellä tulee kulkea hitaasti ja kärsivällisesti.

Paavi jatkoi: ”Seksuaalinen nautinto on Jumalan lahja, jota pornografia mitätöi: tyydytys ilman ihmissuhdetta voi synnyttää erilaisia riippuvuuden muotoja. Meidän pitää puolustaa rakkautta, sydämen rakkautta, mielen, kehon, puhdasta rakkautta, jossa ihminen antaa itsensä toiselle. Tämä on seksuaalisen yhdynnän kauneus.”

Voittoisa taistelu himoa vastaan voi kestää koko elinajan. Se on paavin mukaan taistelua toisen “esineellistämistä” vastaan. Miehen ja naisen rakkaus kuuluu jo luomisessa Jumalan kirjoittamaan suureen rakkauskertomukseen, paavi opetti. Tässä rakkaussuhteessa mies ja nainen rakentavat yhteistä kertomustaan, joka on valtavan kaunis. Paavi päätti opetuksensa todeten, että yhteinen rakkauskertomus on parempi kuin itsenäinen jännityksen etsintä, niin kuin ihminen olisi joku Don Juan. ”Todellinen rakkaus ei hallitse, vaan antaa itsensä; palveleminen on parempaa kuin valloittaminen. Sillä jos ei ole rakkautta, elämä on surullista, se on surullista yksinäisyyttä.”

KATT / Vaticannews.va (Juho Sankamo)