Koronakriisi näkyy myös taloudessa

Pian päättyvä vuosi on ollut hyvin poikkeuksellinen niin kirkon kuin koko yhteiskunnankin kannalta. Koronaepidemia on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen rankasti seurakuntien ja hiippakunnan talouteen, koska kirkossakäymistä on jouduttu keväästä asti rajoittamaan merkittävällä tavalla. Kun ei käydä kirkossa, ei makseta kolehtia. Joissakin seurakunnissa kolehteja on kerätty yli 60 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. 

Myös vapaaehtoiset lahjoitukset ja jäsenmaksut ovat pienentyneet. Tämä saattaa liittyä siihen, että työttömyys ja ylipäätään kaikenlainen taloudellinen epävarmuus perheissä on lisääntynyt. Jäsenmaksuissa on etenkin syksyllä nähty heikkenevä kehitys.

Hiippakunnan tulot koostuvat monista eri elementeistä, joista ylivoimaisesti tärkein ovat niin sanotut jäsentulot: jäsenmaksut, lahjoitukset ja kolehdit. Seuraavaksi tärkein elementti ovat asunnoista syntyvät vuokratulot. Kolmantena tulevat ulkomaiset avustukset.

Jäsentulot laskeneet

Tämän erikoisvuoden jäsentulot näyttävät jäävään 760 000 euroon. Se on yli 200 000 euroa – 22 prosenttia – vähemmän kuin vuonna 2019. Pudotus on merkittävä. Onneksi hiippakunta on onnistunut jonkin verran säästämään kuluissa, mikä hiukan paikkaa tilannetta.

Oheinen grafiikka kuvaa jäsentulojen kehitystä tänä vuonna (joulukuun tulos on arvio) edelliseen vuoteen verrattuna:

Vuonna 2019 näkyy tulojen määrissä kolme piikkiä. Helmikuun ja syyskuun piikit liittyvät lähetettyihin jäsenmaksukirjeisiin ja joulukuun piikki on todennäköisesti joulusesongin aiheuttama. Tänä vuonna on ollut vain yksi piikki, toukokuussa. Huhtikuussa lähetettiin vuoden ainoa jäsenmaksukirje. Joulukuussa tuskin syntyy tuloja kovin paljon, koska kolehdit jäävät pääosin pois koronarajoituksista johtuen. On vain toivottava, että jäsenet muistaisivat innokkaasti taas maksaa jäsenmaksunsa joulukuussa.

Hiippakunnan tulos 31.12.20 ilman tiettyjä avustus- ja investointieriä näyttää muodostuvan suurin piirtein seuraavanlaiseksi: Tulot 1,5 miljoonaa (2019: 1,7 miljoonaa), menot 1,8 miljoonaa (2019: 2,1 miljoonaa).

Alijäämäksi näyttäisi syntyvän lähes 300 000 euroa. Viime vuonna alijäämä oli tätä hiukan suurempi, mutta se pystyttiin kattamaan omaisuuden myynnistä saaduilla tuloilla. Tänä vuonna omaisuutta ei ole voitu myydä, osin jo sen vuoksi, että meillä ei ole piispaa, jolla olisi oikeus tällaisiin kauppoihin. Onneksi ulkomaiset avustukset ja remontti-investointien siirtämiset myöhempiin vuosiin helpottavat tilannetta.

Budjetti vain alkuvuodeksi

Hiippakunnan talousneuvosto kokoontui talousarviokokoukseen 4.12. Kokouksessa päädyttiin ratkaisuun, että kirkon kaikille yksiköille vahvistetaan vuoden 2021 budjetti pelkästään tammi-helmikuun ajaksi. Maaliskuun alussa katsotaan tilanne uudestaan ja tarkennetaan budjetteja. Tällöin voimme ehkä jo tietää, miten koronaepidemia on kehittynyt ja miten rokotukset ja muut toimenpiteet ovat purreet. 

Niin inhimillisesti ja kuin myös taloudellisesti on toivottavaa, että yhteiskunnat pääsisivät avautumaan ja rajoituksia päästäisiin purkamaan mahdollisimman nopeasti. Tällöin kolehtitulot saattaisivat vihdoin lähteä elpymään. Silloin tiedämme myös tarkemmin, mikä ulkomaisten avustusten tilanne on. Saksalaisia avustajia korona on kurittanut vahvasti, eivätkä heidän tukimahdollisuutensa ole entisellään.

Kirkon nyt vahvistettu talousarvio 2021 on pääpiirteissään esitetty oheisessa taulukossa.

Budjetin alijäämä on siis 11 % toimintamenojen summasta, ellei onnistuta myymään omaisuutta. Parempi keino olisi saada jäsenmaksutuloja kasvatetuksi. Suuri osa tappiosta häviäisi, jos jäsentulot kasvaisivat vuoden 2019 tasolle. Helpotusta toisi myös, jos jäsenistö muistaisi hiippakuntaa tai seurakuntia testamenteissaan. 

Hiippakunta ja seurakunnat

Hiippakunnan oma talousarvio näyttää ensi vuoden osalta –333 000 euron alijäämää ilman omaisuuden myyntituloja. Toimintamenot yhteensä ovat 1 100 000 euroa. Tämä tarkoittaa, että 30 % toimintamenoista pitäisi kattaa omaisuutta myymällä tai saamalla uusia avustuksia. Hiippakunnalla itsellään on vain vähän varsinaisia tuloja, lähinnä osastojen pieniä myyntituloja kirjallisuudesta ja oppimateriaalista sekä asuntojen vuokratuloja. Hiippakunta saa rahoituksensa ulkomaisista ja kotimaisista avustuksista ja seurakuntien maksamasta hiippakuntamaksusta. Hiippakunta avustaa pieniä seurakuntia niiden tappioiden kantamisessa.

Seurakuntien yhteenlasketut tulot ovat 1 222 000 euroa, mistä 821 000 euroa tulee jäsentuloista (67 % tuloista). Seurakuntien yhteenlasketut kokonaiskustannukset ovat 1 301 000 euroa eli alijäämää kertyy –79 000 euroa. Seurakuntien henkilöstökulut muodostavat 393 000 euron menoerän (30 % kokonaiskustannuksista). Toinen suuri menoerä ovat erilaiset tilakustannukset, joita on 318 000 euroa (24 % kokonaiskustannuksista). Seurakuntien itse kokonaan rahoittamat pienehköt remontit muodostavat 163 000 euron menoerän (13 % kokonaiskustannuksista). Kirkon kahdeksasta seurakunnasta neljä on esittänyt alijäämäisen budjetin. Näistä kolme on pieniä seurakuntia.

On selvää, että osa ongelmista liittyy akuuttiin koronakriisiin. Nähtäväksi jää, miten nopeasti tilanne palautuu paremmaksi kriisin joskus helpottaessa. Samalla nähdään, miten suuria vaurioita kriisi on jättänyt talouteemme. 

Toisaalta yhtä selvää on, että kirkon taloudessa on iso rakenteellinen ongelma. Keskeinen, omissa käsissä oleva tulomme eli jäsentulot ovat liian pienet kattamaan paikalliskirkon kokonaiskustannuksia. Budjetissa näiden tulojen kate kokonaismenoista jää alle 40 prosenttiin. Loput kirkko joutuu kattamaan muilla keinoin. 

Jäsentulojen pitäisi kaksinkertaistua

Yhteisen tavoitteemme pitäisi olla jäsentulojen tason nostaminen 60-70 prosentin katteeseen kokonaismenoista. Silloin paikalliskirkkomme talous olisi kohtuullisen turvallisella pohjalla ja loput menot pystyttäisiin kattamaan vuokratuloilla, avustuksilla ja muilla keinoin. Tämä tarkoittaisi sitä, että jäsentulojen pitäisi nousta budjetoidusta 824 000 eurosta ainakin 1,5 miljoonaan euroon. 

Olemme tällä tiellä vasta puolivälissä. Siksi jokaisen jäsenen panosta tarvitaan. Kirkossamme on 10 000 aikuista jäsentä. Tavoitteen saavuttaminen tarkoittaisi keskimäärin, että jokainen aikuinen jäsen antaisi kirkolleen vuosittain 150 euroa tukea. Tavoite ei ole mahdoton ja se on joka tapauksessa paljon alhaisempi kuin mitä esimerkiksi Suomen evankelis-luterilainen kirkko kerää jäseniltään kirkollisveroina.

Nyt joulun alla on jokaisella hyvä tilaisuus muistaa, että helpoin tapa pitää yllä omaa seurakuntaa ja paikalliskirkkoa on maksaa jäsenmaksunsa. Säännöllinen maksu on toivottavaa, mutta erityinen jäsenmaksu juuri joulun kynnyksellä ei sekään olisi pahitteeksi. 

Peter Kuronen
Hiippakunnan ekonomi

Jäsenmaksutilit (viite 90010)

Pyhän Henrikin katedraaliseurakunta FI61 1014 3000 2118 01

Pyhän Marian seurakunta FI65 1023 3000 2047 89

Pyhän Birgitan ja autuaan Hemmingin seurakunta FI40 1547 3000 0005 98

Pyhän Olavin seurakunta FI65 1045 3000 1121 43

Pyhän ristin seurakunta FI08 2236 1800 0045 66

Pyhän Ursulan seurakunta FI75 1555 3000 1245 12

Nasaretin pyhän perheen seurakunta FI52 1374 3000 1083 81

Pyhän Joosefin seurakunta FI30 1555 3000 1245 46