Valitse Sivu

Hiippakunnan talouden näkymiä vuoden 2023 puolivälissä

Hiippakunnan talouden näkymiä vuoden 2023 puolivälissä

Kesä alkaa olla lopuillaan ja elämä palaa taas arkirutiineihin. Niitä miettiessä on hyvä kertoa kirkon taloudesta ja tarpeistamme. Paikalliskirkon talous lepää yksityisten seurakuntalaisten ja ystävien tuen varassa. Toki saamme joitakin avustuksia kotimaisilta ja ulkomaisilta organisaatioilta, mutta niiden merkitys pienenee vuosi vuodelta. Erityisesti tänä vuonna ulkomaiset avustukset ovat vähentyneet. Ymmärrettävästi ongelmat ja epävarmuudet eri puolilla Eurooppaa näkyvät avustajienkin mahdollisuuksissa antaa varoja meille.

Kirjoituksen loppupuolella käyn lyhyesti lävitse hiippakunnan taloudellista tilaa numeroiden valossa. Tarkempia talouskatsauksia on tulossa myöhemmin syksyllä ja numerotietoja on tallennettu myös hiippakunnan nettisivuille talousosioon (katolinen.fi/hiippakunnan-talous). 

Kustannusten nousu näkyy

Paikalliskirkon taloustilanne ja rahojen riittävyys on heikentynyt jonkin verran tänä vuonna. Kesäkuun lopun tilanteessa – kun puoli vuotta on kulunut – oli paikalliskirkon kaikkien yksiköiden yhteenlaskettu alijäämä -61 146 euroa. Erityisesti hiippakunnan alijäämä on kasvanut, johtuen kustannusten noususta korkean inflaation vuoksi ja siitä syystä, että useat ulkomaiset avustukset ovat vähentyneet. Hiippakunta on myös joutunut avustamaan suurilla summilla pienimpiä seurakuntiamme, jotka muutoin eivät olisi selviytyneet. Kaiken kaikkiaan hiippakunnan alijäämä kesäkuun lopussa oli -280 959 euroa. 

Suurten seurakuntien taloustilanne on melko vakaa, ne kaikki olivat ylijäämäisiä kesäkuun lopulla. Mutta lähes kaikkien yksiköiden osalta tilanne on heikentynyt viime vuodesta. Korkean inflaation aiheuttamat kustannuspaineet ja avustusten vähentyminen näkyy taloudessa. Ilonaiheena on koronapandemian jälkeisten messukolehtien määrän kasvu sitä mukaa kuin messutoiminta on virkistynyt. Lisäksi asuntojen vuokratuotot ovat kasvaneet suotuisasti. Hiippakunnalla ja seurakunnilla on useita asuntoja, joita ne vuokraavat. Sen sijaan sijoitusten tuotto on ollut negatiivista osakekurssien laskiessa kaikkialla.

Paikalliskirkkomme kiinteistöt ovat pääosin vanhoja ja tarvitsevat kipeästi remontteja. Tänä vuonna on erityisesti Tampereella toteutettu iso remonttihanke, mutta pian olisi aloitettava Kuopiossa paljon varoja vaativia remontteja. Tällaisiin hankkeisiin saamme yleensä tukea Saksasta (noin 60 % hankkeen kustannuksista), mutta oiva keino tukea hankkeiden onnistumista on tukea hankkeita maksamalla varoja rahankeräystilille. Pyhän Joosefin seurakunta on hyvin pieni eikä yksin selviä remonttikustannuksistaan.


PAIKALLISKIRKKOMME TALOUDELLISEN TUKEMISEN MUOTOJA

1. Jäsenmaksujen maksaminen. Paikalliskirkkomme kannalta kaikkein tehokkain ja halvin tapa tukea toimintaa on maksaa kuukausittain seurakunnan antamalle tilille jäsenmaksua. Jäsenmaksun maksamiseen velvoittavat jo kirkon säännötkin jokaista siihen kykenevää. Jäsenmaksua voivat maksaa vain kirkon jäsenet. Jos jokainen työssäkäyvä aikuinen jäsen maksaisi jäsenmaksua 15-25 euroa kuukaudessa, olisi taloutemme hyvällä pohjalla ja voisimme jopa kehittää toimintaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Siitä hyötyisivät kaikki. Hiippakunnan jäsenmäärähän kasvaa vuosittain, ja tarvetta toiminnan kehittämiseen varmasti on. – Jäsenmaksut menevät suoraan oman seurakunnan tilille. Muistettava on käyttää jäsenmaksulaskuissa olevaa viitenumeroa. Numero on ollut sama jo useita vuosia, joten uutta laskua ei ole välttämätöntä odottaa. Tämän lehden välissä on kuitenkin uusin lasku, on vain valittava oman seurakunnan tilinumero.

2. Messujen yhteydessä kerättävät kolehdit ovat hyvä tapa antaa tukea seurakunnalle, jos avustaa kirkkoa epäsäännöllisesti, tai ei ole kirkon jäsen tai on vain käymässä seurakunnassa. Kolehdit kuitenkin aiheuttavat monenlaista työtä seurakunnissa. Rahojen säilyttämisessä on tarkat määräykset: rahat pitää laskea, merkitä kirjanpitoon, viedä pankkiin ja pankki ottaa provision tallettamisesta. Eli osa kolehdeista kuluu pankin kuluihin ja ylimääräisiin kirjanpitokuluihin. Kiitos kuitenkin jokaiselle kolehdin antajalle tuesta! Hienoa, että koronan jälkeen kolehtien määrä on ollut kasvussa.

3. Vapaaehtoisin lahjoituksin on mahdollisuus avustaa seurakuntia, jos siihen tuntee tarvetta. Koska ne ovat vapaaehtoisia, täysin organisoimattomia avustuksia, ei kirkko voi niiden varaan laskea toimintaansa. Kiitos kuitenkin jokaiselle, joka näitä lahjoituksia on tehnyt ja tekee.

4. Testamenttilahjoitus on myös tapa auttaa kirkkoa. Jokainen suomalainen voi testamentissaan muistaa kirkkoa, eikä kirkon uskonnollisena yhteisönä tarvitse maksaa perintöveroa lahjoituksesta. Näin koko lahjoitettu summa jää kirkon työn tukemiseen. Meillä on vastikään valmistunut esite, jossa kerrotaan, mitä testamentti tarkoittaa ja muita tärkeitä tietoja lahjoittamisesta. Esitettä saa seurakunnista ja hiippakunnan taloustoimistosta. 

5. Hankkeiden tukeminen antamalla varoja rahankeräyslupaa varten avatulle pankkitilille. Hiippakunnan taloustoimisto on saanut poliisiviranomaiselta rahankeräysluvan, jota voidaan käyttää eri hankkeiden rahoittamiseen. Tätä varten on olemassa yksi pankkitili, josta varat ohjautuvat kuhunkin hankkeeseen, kun maksun yhteydessä kirjoittaa oikean viitenumeron. Hankkeet esitellään kirkon verkkosivuilla (katolinen.fi/avustukset). Lahjoittamalla varoja näihin kohteisiin voi lahjoittaja tukea juuri itselle tärkeää hanketta.

Tällä hetkellä näillä keinoilla saadaan katettua alle puolet paikalliskirkon toiminnan kokonaiskustannuksista. Jäljelle jäävistä kustannuksista osa katetaan asunnoista saatavilla vuokratuotoilla. Mutta merkittävä osa katetaan eri organisaatioilta saaduilta avustuksilta. Tärkeimmät avustajat löytyvät Saksasta. Mutta myös Suomen valtio antaa merkittävän summan toimintaamme uskonnonvapauslain perusteella. Ulkomaisten avustusten määrä on sidoksissa avustuspäätöksiin, joita organisaatiot tekevät tehtyämme ensin hakemuksen. Trendi avustusten määrässä on selvästi laskeva, joten meillä on tarve saada omilta jäseniltämme nykyistä enemmän tukea. Hyvä tavoite olisi, että jäsenet ja ystävämme tukisivat kirkkoamme niin, että vähintään 2/3 kuluista katettaisiin tällä tavoin. Tämän lehden välissä oleva jäsenmaksulomake on hyvä keino hoitaa asia omalta osalta kuntoon, kunhan vain on kirkon jäsen.


Jäsentuloja tarvitaan enemmän

On siksi entistäkin tärkeämpää, että olisimme mahdollisimman pitkälle omavaraisia rahoituksessamme. Keskeisin komponentti on jäsentulot (jäsenmaksut, kolehdit ja lahjoitukset). Niiden kehitys on ollut viime vuosina seuraavanlainen:

Vuosi 2019 oli viimeinen vuosi ennen koronapandemiaa ja Ukrainan sodan epävarmoja aikoja. Viime vuonna ei jäsentuloissa vielä ylletty vuoden 2019 tasolle. Tänä vuonna ehkä saavutetaan tämä taso, etenkin kolehtien kasvun myötä. Sen sijaan jäsenmaksujen ja lahjoitusten määrä on tänä vuonna laskenut viime vuoden alkupuoliskoon verrattuna.

Toimintamme kokonaiskustannukset (ilman remontti-investointeja) on eri vuosina vaihdellut 2,3–2,8 miljoonan euron välillä. Voidaan siis todeta, että jäsentuloilla on pystytty kattamaan toiminnan kokonaiskustannuksista noin 40 %. Tämä tarkoittaa, että jäsentulot ovat riittäneet kattamaan paikalliskirkon palkkauskustannukset ja hiukan sen päälle.

Toiminnan kulujen lisäksi tulevat vielä remontti-investoinnit, joiden vuosittainen arvo on vaihdellut 0,5–1,0 miljoonan euron välillä. Niiden rahoituksesta olemme saaneet noin 60 % Saksasta. Mutta niihinkin pitäisi löytää omia varoja 40 %. Koska kirkon kiinteistöt ovat melko vanhoja, korjauksia pitäisi pystyä suorittamaan joka vuosi. Muutoin kertyy korjausvelkaa tuleville vuosille.

Mainitsin aiemmin, että paikalliskirkkomme taloustilanne olisi paljon turvallisemmalla pohjalla, jos jäsentulot kattaisivat 2/3 kuluistamme. Tämä edellyttäisi, että jäsentulojen määrä kasvaisi nykyisestä noin miljoonasta eurosta 1,6 miljoonaan euroon vuodessa. Ei aivan mahdoton tavoite, mutta vaatisi 0,6 miljoonaa euroa lisää varoja. Tämä tarkoittaisi, että jokainen työssäkäyvä jäsenemme avustaisi vuodessa 60 euroa enemmän kuin tällä hetkellä. Toki tiedän, että joukossa on useita, jotka tukevat kirkkoa suurilla summilla, mutta keskimäärin on näin. Tällä hetkellä osa jäsenistöstä ei maksa lainkaan jäsenmaksua. Osalla tähän on hyvä syy, mutta osalla ei näyttäisi olevan tällaista syytä. Olisikin hienoa, jos nekin, jotka eivät vielä ole alkaneet maksaa kuukausittaista jäsenmaksua, tekisivät niin. Se on mahdollista tämän lehden välissä olevalla jäsenmaksulaskulla. Pienikin summa voi vaikuttaa paljon, jos tarpeeksi usea maksaa sen. Näin turvaamme kirkon työn jatkuvuuden myös tulevaisuudessa, kun suuret ulkomaiset avustajat eivät enää kykene avustamaan meitä niin paljon kuin ennen.   

On selvää, että jäsentulot vaihtelevat seurakunnittain, jos ne suhteuttaa seurakuntien kokonaisjäsenmääriin:

Yleisesti ottaen on niin, että pienissä seurakunnissa jäsenet tukevat seurakuntaa suuremmilla summilla kuin isoissa seurakunnissa. Pienet seurakunnat ovat kuitenkin niin pieniä, että tuki ei riitä kattamaan kaikkia menoja. Etenkin nyt kun erityisesti kiinteistömenot ja energiakustannukset ovat nousseet. Hiippakunta joutuu tukemaan vuosittain näitä seurakuntia. Suuret seurakunnat ovat suuruutensa vuoksi vakaammalla pohjalla, mutta niiden jäsenillä olisi eniten parannettavaa avustusten määrässä. Jäsentulojen määrä per seurakunnan jäsen on kaikissa seurakunnissa paljon pienempi kuin mitä luterilaiset ja ortodoksit Suomessa maksavat vuosittain kirkollisveroa. Monissa vapaissa uskontokunnissa jäsenet uhraavat yhteisölleen paljon suurempia summia kuin meillä. Meillä olisi siis mahdollisuuksia nostaa tukeamme ja sitä kautta varmistaa toimintamme jatkuvuus.

Hyvää syksyä!

Peter Kuronen

Hiippakunnan ekonomi

Motsvarande artikel på svenska kan du läsa i fides.katolinen.fi.

Tietoja kirjoittajasta

Aihevalikko

LUE FIDES (pdf)

Uusin lehti || Arkisto (2001–)

PODCASTEJA (audio)

Radio Deissä ja Spotifyssa

Tilaa uutiskirjeemme!

Paavin twiitit

Paavin twiitit

Arkistot

Uusimpia videoita

Ladataan...