Valitse Sivu

Yhden aikakauden päätös – Teresa-yhdistys 1953-2018

Yhden aikakauden päätös – Teresa-yhdistys 1953-2018

Teresa-yhdistyksen toiminta on loppunut. Fides haastatteli yhdistyksen pitkäaikaista puheenjohtajaa Pirjo Urosta, joka on toiminut aktiivijäsenenä ja johtokunnassa yli 30 vuotta, joista 22 vuotta Teresa ry:n viimeisenä puheenjohtajana.

Vuosikymmeniä toimineen Teresa-yhdistyksen tie tuli päätökseen viime syksynä. Miksi toiminta päättyi?

Toimimme monia vuosia hyvin aktiivisesti, jäsenmäärä oli useita kymmeniä ja mukana on ollut jäseniä samoista suvuista useampien sukupolvien ajalta, mutta viime vuosien aikana monia aktiiveista on kuollut ja muutenkin pääosa jäsenistöstä on jo seniori-ikäistä. Valitettavasti uusia jäseniä, varsinkin toivottuja nuoria, ei ole saatu mukaan toimintaan uudistamaan sitä ja innoittamaan niin vanhoja kuin uudempiakin jäseniä. Myös miehet ovat koko ajan olleet tervetulleita toimintaan mukaan, muutama on uskaltautunutkin. Kuitenkin vetovastuu on useita vuosia ollut samoilla henkilöillä ja varsinkin johtokunnan jäsenet ovat olleet kaikessa mukana kaikki viimeiset vuodet muutaman aktiivijäsenen kanssa.

Yhdistyksen lopetuspäätös syntyi viime vuosien aikana, kun jäsenmäärä koko ajan väheni. Useita vuosia se oli 30-40 henkilöä, viime vuosina vain keskimäärin 14 henkilöä, joten sääntöjen mukaisesti viime vuonna varsinaisessa ja ylimääräisessä vuosikokouksessa tehtiin yksimielinen päätös yhdistyksen toiminnan lopettamisesta.

Mitä Teresa yhdistys-yhdistys oikein teki? Oliko toiminta muuttunut paljon vuosikymmenten saatossa?

Teresa-yhdistyksen toiminta on todella muuttunut ajan saatossa. Teresojen 50-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 2003 julkaistiin haastatteluhistoriikki, jossa hyvin kattavasti kerrottiin Teresa-yhdistyksen toiminnasta aina Anna-yhdistyksen alusta alkaen. Historiikkia on edelleen muutamia kappaleita saatavilla ja sitä on jaettu eteenpäin. Toiminta on jatkunut suojeluspyhimyksemme Lisieux’n pikku-Teresan hengessä, pienin askelin eteenpäin, sirotellen ruusuja maan päälle.

Viimeisten 30 vuoden aikana toiminta on tullut itselleni läheiseksi myös puheenjohtajan ominaisuudessa. Olen kiitollinen, että olen saanut toimia Teresoissa näin kauan ja tutustua katolilaisiin, saanut monia uusia ystäviä ja iloinnut toimintamme tuomista virikkeistä ja haasteistakin. Teresojen 65 vuoden aikana messu on kuulunut aina olennaisena osana kokouksien alkuun. Myös karitatiivinen toiminta on jatkunut näinäkin vuosina, ehkä muuttanut muotoaan, mutta keräämämme varat on lähetetty kirkkoherrojen kautta tarvitseville eteenpäin. Lahjoituksia tapahtumiin, kirpputoreille ja myyjäisiin on saatu aina kiitettävästi. Alkuvuosina sekä Hollannin että Saksan sisaret olivat osallisina, mutta hekin ovat ikääntyneet ja yhteys heihin on hiipunut, mutta viime vuosina apuun on tullut hyvä ystävämme Saksasta Leena Schulz, jonka kautta olemme saaneet monipuolisia lahjoituksia toimintaamme, makeisia ja stolleneita unohtamatta. Lisäksi kiitos kuuluu ehdottomasti kaikille ruokien, leivonnaisten, piirakoiden ym. tavaroiden ja arpajaisvoittojen lahjoittajille, jotka näin ovat auttaneet meitä, vaikka eivät olisi itse Teresojen jäseniäkään. Arpajaiset ovat aina olleet menestys, sillä iloa on tuottanut kaikille arpojen ostajille se, että joka arvalla on saanut jotain. Ei sovi unohtaa entistä puheenjohtajaa Irene Hellströmiä, joka vuodesta toiseen käsin urakoi arpaliput valmiiksi.

Yhteistyö karmeliittasisarten kanssa on myös ollut antoisaa, vuosittaiset yhteiset messut ja tapaamiset lokakuussa ovat lujittaneet ystävyyttämme ja myyjäisissä olemme saaneet hieman myös heille tuottoa kauniiden korttien, kynttilöiden yms. myynnistä.

Hyvä yhteistyö myös Maria-klubin, Caritaksen sekä fransiskaanimaallikoiden kanssa on tuonut iloa myyjäistapahtumiin, toimintaan sekä yhteisiin joulu- ja kevätjuhliin.

Mutta eivät Teresat pelkkiä myyjäisiä järjestäneet?

Totta. Toimintaan ovat lisäksi tuoneet virkistystä antoisat ja laaja-alaiset esitelmät, aihealueet ovat olleet mielenkiintoisia ja keränneet paljon kuulijoita mukaan. Tutustumiset eri kulttuureihin mm. omassa seurakunnassamme ruokien ja tapojen esittelyn muodossa ovat antaneet uutta tietoa meille, samoin ekumeeniset tapaamiset sekä meillä että vierailuilla ortodoksien ja luterilaisen kirkon puolella. Antoisat retretit alun perin lähes vuosittain sekä pyhiinvaellukset  – niin kuultuina kertomuksina, kuvina, filmeinä kuin itse koettuinakin – ovat osaltaan syventäneet uskoamme ja rukouselämäämme. Näiden voimalla olemme jatkaneet eteenpäin taas uusin aatoksin ja ideoin. 

Kansainvälinen yhteistyö aluksi WUCWO:n sekä vuonna 2006 perustetun Eurooppalaisen yhteisjärjestön Andanten kanssa on jatkunut vuosia. Aiemmin WUCWO:n kokouksiin meni Teresojen edustajana joku sopivasti työmatkallaan, mutta moneen vuoteen emme osallistuneet kokouksiin. Mutta jäsenkirjeiden kautta saimme kuulumisia maailmalta katolisen naisen näkökulmasta. WUCWO:n toimesta meihin otettiin yhteyttä ja vierailimme Rooman maailmankokouksessa. Andanten perustamisen jälkeen kuluneiden yli kymmenen vuoden aikana teimme muutamia vierailuja kokouksiin, mutta osallistumiskustannukset Suomesta eri puolille  Eurooppaa vuosittain ovat osaltamme olleet liian suuria pääosin itse kustannettaviksi. Meille matkat merkitsivät aina lentomatkoja, kun taas Euroopasta jäsenet pääsivät eri kohteisiin junilla ja busseilla.

Kuitenkin saimme näistä yhdistyksistä paljon tietoa katolisuudesta ja sen erimuotoisuudesta ympäri maailmaa ja meidät otettiin aina hyvin vastaan. Aina oltiin kiinnostuneita Suomesta, vaikka mittasuhteet eri yhdistysten välillä olivat valtavat ja siten myös tietysti toimintaedellytykset: meillä oli noin 30 aktiivijäsentä, kun esim. Saksassa oli yli 700 000. Minut itseni pyydettiin kahdesti Andanten tilintarkastajaksi näiden vuosien aikana.

Mitkä olivat yhdistyksen historian tärkeimmät tai mieleenpainuvimmat tapahtumat? Vaikuttavimmat henkilöhahmot?

Itselläni on ollut ilo ja kunnia toimia kolmen eri piispan, Paul Verschurenin, Józef Wróbelin ja Teemu Sipon aikana, sekä kolmen eri moderaattorin, isä Jan Aartsin, isä Kazimierz Lewandowskin ja isä Rafal Czernian aikakausina. Kaikki aikakaudet ovat tietysti olleet erilaisia, mutta kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoisia ja antoisia.

Teresojen puheenjohtajia. Takaa vas.: Pirjo Uronen, Merja Immonen, Irene Hellström ja edessä Anna Maria Gorski.

Näihin vuosiin mahtuu Teresojen 50-vuotisjuhla, 60-vuotisjuhla sekä viimeiseksi viime syksynä jäänyt 65-vuotisjuhla. Lisäksi muistojen joukkoon kirjataan lukuisat tapaamiset, vuosittain vietetyt senioripäivät aluksi Stella Mariksessa, myöhemmin Marian seurakuntasalissa, joulu- ja kevätjuhlat, kirpputorit sekä perinteiset joulumyyjäiset. Näistä kaikista riittäisi kerrottavaa yllin kyllin. Teresat on nähty useimmiten suurten juhlien taustavoimina niin järjestelyissä kuin itse tapahtumissakin. Uskon, että niistä meidät muistetaan parhaiten.

Ikimuistoiset ovat Rooman pyhiinvaellus vuonna 1993 ja mahdollisuus kätellä paavi Johannes Paavalia, joka kiitti meitä työstämme Teresa-yhdistyksessä ja pyysi jatkamaan hyvää ja arvokasta työtä samalla tavalla tulevaisuudessakin. Saimme silloin maininnan hänen puheessaan sekä kuvamme myös L’Osservatore Romano -lehteen. Tämä lienee yksi mieleenpainuvimmista vierailuista vuosien varrelta.

50-vuotisjuhlavuonnamme 2003 teimme vaikuttavan pyhiinvaelluksen Lourdesiin, joka sekin jätti lähtemättömän ja kauniin jäljen muistoihin. Yhteiset messut ja rukoushetket koko suuren ihmisjoukon mukana illan hämärtyessä kynttilälyhtyjen palaessa piirtyvät yhä mieleen. 

Miten Teresa-yhdistyksen jättämä tyhjä paikka saadaan täytettyä?

Teresa-yhdistys toimi 65 vuotta ja, jos otetaan vielä Anna-yhdistyksen aikakausi mukaan, jopa 75 vuotta. Nykyisin seurakunnissa toimii paljon erilaisia ryhmiä, on Caritas ja lukuisia maallikkoryhmiä, rukouspiirejä jne. Kaikille näille löytyy oma paikkansa. Monet Teresojen jäsenet ovatkin liittyneet iltapäivisin kerran kuukaudessa kokoontuvaan Maria-klubiin. Ehkä on niin, ettei Teresojen jättämää tyhjää paikkaa tarvitse korvata, vaan mennä eteenpäin uusia nykymaailman haasteita kohti.

Joka tapauksessa, kuten nykyinen paavi Franciscuskin on todennut, naiset osana kirkkoa ovat tärkeitä myös jatkossakin, joten elämä jatkuu varmasti uusin voimin ilman Teresojakin.

Jotain sentään jää jälkeemme, Teresa-yhdistyksessä olemme aina muistaneet Teresa-vainajia marraskuussa pyhäinpäivän messussa. Tämä perinne jatkuu Teresojen jättämällä lahjoituksella Pyhän Marian seurakunnalle, joka puolestamme hoitaa muistamisen jatkossa, kiitos siitä etukäteen.

Mietteitä paikalliskirkon tilanteesta ja yleismaailmallisen kirkon haasteista?

Maailma muuttuu koko ajan ja se vaikuttaa nykyihmisten elämään monella tavalla. Suhtautuminen Teresojen kaltaisiin yhdistyksiin ei enää tunnu houkuttelevalta. Kuulin myös Andanten sihteeriltä eroilmoituksemme yhteydessä, että tämä trendi ei ole vain meillä, vaan samaan aikaan lopetti myös Norjan vastaava yhdistys. Heilläkään ei löydy jatkajia, vaikka kokonaisuudessaan Norjassa on paljon enemmän katolilaisia kuin meillä Suomessa. Lisäksi jäsenmäärät ovat vähentyneet myös Hollannissa ja Saksassa. Nykyihmiset ovat ennemmin projekti-ihmisiä, eivät halua sitoutua moniksi vuosiksi kuten me aiemmat Teresat. Kiireinen elämänrytmi vie aikaa ja voimia muualle.

Kirkkoherrojen ja moderaattorien tilanne on myös muuttunut vuosien saatossa, nykyisin hallinnon tehtävät vievät yhä enemmän aikaa ja seurakunnissa on monia erillisiä ryhmiä, eri kansallisuuksia ja heillä omia haasteitaan, joten kirkkoherroille ei jää kovin paljoa aikaa yhdelle yksittäiselle yhdistykselle.

Joka tapauksessa olemme todella kiitollisia kaikille meitä viimeisten 30 vuoden aikana luotsanneille kirkkoherroille, jotka ovat toimineet Teresojen moderaattoreina! He ovat omalta osaltaan jatkaneet Teresojen toimintaa, kannustaneet, auttaneet ja vieneet toimintaa eteenpäin.

Tässä yhteydessä minulla on vielä kerran myös tilaisuus kiittää kaikkia Tere-sojen entisiä puheenjohtajia, johtokunnan jäseniä ja kaikkia aktiivi-Teresoja sekä meitä kaikella tavoin tukeneita ihmisiä. Kiitos näistä monista vuosista kuuluu ehdottomasti teille, ilman teitä ei yhdistys olisi jatkanut näitä 65 vuotta. Kiitos.

Kiitos haastattelusta ja kaikesta työstä, jota Teresat ovat pyyteettömästi tehneet kirkon hyväksi.

Marko Tervaportti

Kuvat Teresojen arkistosta.

Tietoja kirjoittajasta

Marko Tervaportti

Marko Tervaportti on Katolisen hiippakuntalehti Fideksen päätoimittaja ja Helsingin hiippakunnan viestintäjohtaja. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri (teoreettinen filosofia, Helsingin yliopisto). Hän on opiskellut myös Paavillisessa Angelicum-yliopistossa Roomassa.

Uusin lehti ja arkisto

Uusimpia videoita

Ladataan...

Aihevalikko

Paavin twiitit

Paavin twiitit

Arkistot

Tilaa tiedotteemme