Valitse Sivu

Uskon Sanomat – suomalainen katolinen kuukausilehti

Uskon Sanomat – suomalainen katolinen kuukausilehti

Uskon Sanomat oli monsignore Adolf Carlingin perustama katolinen kuukausilehti, joka ilmestyi vuosina 1925-1966. Lehti oli Carlingille rakas apostolaatin muoto. Se sisälsi mietiskelyjä, uutisia katolisesta maailmasta ja Suomen seurakunnista, opetusta eri aiheista (kuten uskon sisältö, sakramentit, pyhimykset, kirkon historia) sekä jotain luettavaa lapsille.

Seuraavassa kerron lyhyesti, mitä Uskon Sanomat käsitteli 80 vuotta sitten, 1939. Vuoden alkaessa Carling oli Terijoen kirkkoherrana. Terijoki oli lohkaistu omaksi seurakunnakseen Viipurista ja oli virallisesti toiminnassa 1927-1945. Carling oli Terijoen ensimmäinen ja viimeinen kirkkoherra. Vuonna 1939 Carling täytti 57 vuotta.

Tammikuun Uskon Sanomien numero alkaa kauniilla Jeesuksen lihaksitulemista käsittelevällä kirjoituksella. ”Keskellämme seisoo, jota ette tunne”, Carling kirjoittaa. ”Rakkaassa Suomessamme on kuusi Betlehemin seimeä, joissa Jeesusta käy kunnioittamassa pieni ystävien joukko. Alttarin sakramenttiin kätkettynä hän asuu Turussa, kahdessa paikassa Helsingissä, kahdessa paikassa Viipurissa ja lisäksi kaakkoisrajallamme.” Terijoella, toisin sanoen. Terijoki ei ollut Carlingille mieluisa paikka. ”Terijoki on aivan ala-arvoinen paikka. Minulta puuttuu kaikki, mihin sivistyneet ihmiset ovat tottuneet, eikä minulle ole papillista työtäkään”, Carling kirjoitti eräässä kirjeessään. Hän olisi toivonut myös urkuja, kuoroa ja mahdollisuutta viettää kaunista liturgiaa, mutta sellaiseen ei ollut mahdollisuutta.

Tammikuun numerossa kerrotaan Suomen luterilaisen kirkon tehneen lokakuun 26. päivä päätöksen vihkiä eronneita. Lehdessä esitellään tähän liittyvä puheenvuoro, (siteerattavana) kirjoittajana myöhemmin professoriksi tullut Lennart Pinomaa.

Helmikuun numerossa julkaistiin piispan perinteinen paastokäsky ja selitettiin paastokäytäntöjä. Mietiskelyjä oli vuoden halki jatkuvasta sarjasta, jonka aiheena olivat ruusukko ja ristin tie.

Helmikuussa 1939 paavi Pius XI kuoli ja paaviksi tuli Eugenio Pacelli, Pius XII. Maaliskuun numerossa ilmestyi pitkähkö edesmenneen paavin elämäkerta. ”Pius XI:n hallituskausi”, Carling kirjoittaa. ”Heikko kynämme ei pysty sitä kelvollisesti kertomaan. Emmekä tiedä, mikä Pius XI:n teko on katsottava kaikkein suurimmaksi, sillä hänessä on kaikki suurta.”

Huhtikuun numerossa kerrotaan uuden paavin valinnasta. ”Maaliskuun toisen päivän aamuna 1939 oli Sixtuksen kappelin totosta (sic.) noussut musta savu. Samoin kello 12,25:n aikaan. Rikkiviisaat odottivat pitkästyttävää vaalia. Mutta kello 17,15 savu olikin valkoinen.” Lehti kertoo uuden paavin siihenastiset vaiheet ja arvioi: ”Pius XII:n luonteen peruspiirteet ovat lempeys ja lujuus.”

Toukokuun numerossa ilmestyi uuden paavin ensimmäinen saarna. Saarna alkaa sanoilla ”Rauha teille” ja tämä on sen aihe. Maailma kaipaa todellista rauhaa, mutta se voi vallita vain, jos vanhurskaus vallitsee ihmisten sydämissä. Rauhan teemaan Pius XII tulisi palaamaan vielä monesti, myös sodan jälkeen, jolloin hän lausui tunnetut sanansa: ”Sota on päättynyt, mutta rauha ei ole palannut”.

Kesäkuun numerossa on esitelmä kasteen sakramentista. Kerrotaan myös ”Keski-Afrikan suurista uskoon tulevien joukoista”: uusia katolisia kristittyjä tulee vuodessa runsain määrin Intiassa, Kiinassa ja ”Päiväntasaajan Afrikassa”. Mutta ”Belgian Kongossa, Kamerunissa, Urundissa, Ugandassa ja Keniassa se luku on vieläkin suurempi, 1000 [kastettua pappia kohti], eli kolme kastettua päivässä! … Pappien lukumäärä on 50, joten jokainen kastaa vuodessa 1,000 eli 3 joka päivä.”

Heinäkuun numero jatkaa opetusta kasteesta ja lisäksi vahvistuksesta. Lehti kertoo vahvistuksen sakramentin suuremman arvostamisen olevan myös paavin heinäkuun rukousaihe. Elokuussa paavin vahvistamana rukousaiheena on rauhan edistäminen. ”Kaikki sanovat tahtovansa ja etsivänsä rauhaa, mutta turhaan rauhaa tavotellaan, kun on hyljätty Jumala” (Jes. 32:17).

Rauhaa ei Eurooppa saanut. Vuoden 1939 viimeinen numero on syyskuun numero. Se käsitteli sekä eukaristiaa että rippiä. Syyskuun 1. päivä Carling kirjoittaa päiväkirjassaan Hitlerin hyökänneen Puolaan ja pommittaneen Krakovaa. Myös Terijoella alkoivat pian evakkomatkat. Lehmät piti teurastaa ja hevonen viedä kartanoon Viipuriin. ”Carlingin äiti ja Aino-sisar lähtivät 14. lokakuuta junalla evakkomatkalle”, kertoo Vuorela kirjassaan. Carling pakkasi pikkuhiljaa tavaroitaan ja lähetti niitä Mikkeliin. Hän joutui jättämään oman kirjastonsa Terijoelle.

Talvisota syttyi 30. marraskuuta. Sota katkaisi Uskon Sanomien ilmestymisen. Seuraava numero ilmestyi vasta lokakuussa 1940.

Carlingilla oli ollut neljä kilometriä rajasta sijaitsevassa Rasalan kylässä pieni uudisasunto. Kun kaikki asukkaat olivat lähteneet evakkoon, viimeisen asukkaan tehtäväksi jäi sytyttää kylä palamaan. Näin paloi Carlinginkin talo.

Sen jälkeen hän majaili ilmeisesti Mikkelissä. Sieltä matka jatkui Pohjanmaalle, jossa Carlingilla oli joitain sukulaisia. Lopulta matka päättyi takaisin Helsinkiin, syntymäkaupunkiin. Huhtikuun 14. päivä hän vietti päämessun Pyhän Henrikin kirkossa. Helsinkiin oli saapunut myös Terijoen seurakuntalaisia, joiden parissa (josko varmaan muidenkin) Carling työskenteli.

Välirauha tarjosi mahdollisuuden jatkaa kirjallisia töitä. Rukouskirjan uuden painoksen suunnittelu alkoi.

Uskon Sanomat tuo esiin, kuinka lähetystyö, katolisen uskon edistäminen ja pyhien elämäkerrat olivat lähellä Carlingin sydäntä. Terijoella hän koki mahdollisuutensa vähäisiksi. Uskon Sanomat antoivat hänelle kuitenkin mahdollisuuden tehdä edes jotain. ”Olin aina odottanut, että saisin syntymäkaupungissani julistaa katolista oppia omille kansalaisilleni”, Carling totesi eräässä kirjeessään. ”Tämä toteutui talvena 1920-1921, ja kirkko oli joka kerta täynnä protestantteja, mutta sitä iloa ei kestänyt kauan. Nyt uhraan viimeiset voimavarani kirjalliseen työhön. Se on ainoa iloni tässä elämässä.”Lokakuussa 1940 Uskon Sanomat sai jälleen ilmestymisluvan. Sen rinnalla ilmestyi nyt Pyhän Sydämen pappien toimittama ”Kellojen kutsu”. Vuorela toteaa: ”Uskon Sanomien luonne ja henki pysyivät samoina kuin Terijoen vuosina. Carling piti sitä jatkuvasti tärkeimpänä apostolisen toiminnan muotona; se vaati häneltä paljon työtä ja vaivaa mutta antoi myös rohkaisua ja tyydytystä.”

Isä Tuomas Nyyssölä

Esitelmä senioreille 3. huhtikuuta 2019 Pyhän Marian seurakunnassa. Lähteinä: Uskon Sanomat 1939; K. Vuorela: Finlandia Catholica; id: Monsignore Adolf Carling.

Tietoja kirjoittajasta

Tuomas Nyyssölä

Isä Tuomas Nyyssölä on Pyhän Ursulan seurakunnan kirkkoherra.

Uusin lehti ja arkisto

Uusimpia videoita

Ladataan...

Aihevalikko

Paavin twiitit

Paavin twiitit

Arkistot

Tilaa tiedotteemme