Adrian Borst SCJ 7.8.1932 – 6.7.2021

Adrian Borst syntyi Alkmaarissa, vanhassa Pohjois-Hollannin provinssin kaupungissa, jonne kristinuskoa toivat englantilaiset lähetyssaarnaajat jo 8. vuosisadalla. Alkmaar tunnetaan myös ”juustokaupunkina”, ja sen jokavuotiset juustomarkkinat houkuttelevat ihmisiä tuhatmäärin läheltä ja kaukaa, ehkei kuitenkaan näin korona-aikana.

Adrian Borstin perhe oli uskonnollinen, suvussa oli useita pappis- ja luostarikutsumuksia. Myös nuori Adrian lähti vuonna 1951 Pyhän Sydämen veljeskunnan novisiaattiin Asteniin ja siirtyi sieltä jatkamaan opintojaan Roomaan, missä hänet vihittiin papiksi 21.12.1957. Hän olisi halunnut lähteä lähetystyöhön Indonesiaan, mutta ei saanut viisumia, ja keväällä 1960 hänelle tarjottiin paikkaa Suomessa, joka silloin kuului Pyhän Sydämen lähetysalueisiin, ja jota pidettiin kivisenä ja vaikeana, kylmänä  maana, jossa yksinäisyys painoi. Siellä monet papit olivat menettäneet terveytensä ja jotkut jopa kutsumuksensa. Tohtoriksi väiteltyään Borst lähti urheasti syyskuussa 1960 rahtilaivalla Amsterdamista Helsinkiin ja sieltä muutaman päivän kuluttua Turkuun.

Turussa hänelle sanojensa mukaan alkoi uusi novisiaatti, sillä ainoa kieli, jolla hän aluksi pystyi keskustelemaan seurakuntalaisten kanssa, oli italia. Suomen kielen opinnot aloitettiin heti, ja opiskelu vaati aikaa, lisäksi hän samaan aikaan valmisteli väitöskirjaansa painokuntoon. Hänen ensimmäinen saarnansa suomeksi kesti kuusi minuuttia, mutta vastasi kuulemma kolmen kuukauden työmäärää. Isä Adrian tunsi myös ahdistavana eron Rooman vilkkaan opiskelijaelämän ja Turun jähmeämmän seurakuntaelämän välillä. Yksinäisyyden lievittämiseksi hän sitten saikin siirron Pyhän Marian seurakuntaan tammikuussa 1962.

Isä Borstin toinen kausi Turussa alkoi elokuussa 1964, ja osoittautui hyvin antoisaksi. Juuri Suomeen saapunut uusi piispa Paul Verschuren toivoi pappiensa solmivan yhteyksiä yliopisto- ja muihin kulttuuripiireihin, ja kehotti nuorta pappia jatkamaan opintojaan Turun yliopistossa. Siellä tämä  sai tutkimusaiheekseen Suomen ja paavinistuimen väliset suhteet ennen reformaatiota. Lisäksi Borst opetti hollantia tuleville germanisteille, ja saadakseen lisää opetuspätevyyttä hän kirjoittautui Leidenin yliopistoon. Hän sai erikoisluvalla opiskella ja asua Turussa ja käydä vain suorittamassa tutkintonsa Leidenissä. Hän oli alkanut viihtyä Turussa, hän oli mm. Turun Dante Alighieri-seuran varapuheenjohtaja. Hän oli saanut tuttavia ja ystäviä, ja toimi innokkaasti seurakunnassa, opetti uskontoa ja järjesti joulujuhlia ja näytelmiä. Lisäksi hänellä oli tehtäviä myös hiippakunnan ja veljeskunnan tasolla.

Kun isä Paus nimitettiin Turun kirkkoherraksi 1967, haluttiin isä Borst siirtää Helsinkiin, jossa tarvittiin suomea puhuvaa pappia. Hän oli kuitenkin saanut jo niin kiinteitä siteitä Turkuun ja sen yliopistoelämään, että sekä yliopiston edustajat että Turun seurakunta lähettivät piispa Verschurenille pitkät kirjeet, joissa toivottiin Borstin jäävän Turkuun jatkamaan opetustehtäviään. Lopulta piispan oli myönnyttävä vaatimuksiin, ja isä Borst sai jäädä Turkuun. Tämä jatkoaika kestikin sitten kymmenen vuotta.

Borst toimi siis Turussa kappalaisena, mutta hänen opetustyönsä Turun  Yliopistossa ja Åbo Akademissa sekä Dante Alighieri-seuran kursseilla tuli kuitenkin yhä vaativammaksi ja vei runsaasti aikaa, ja samalla hänen tehtävänsä hiippakunnan ja veljeskunnan neuvostoissa kasvoivat entisestään. Kun hän lisäksi opiskeli saadakseen hollannin kielen lehtorin pätevyyden, hän lopulta syksyllä 1972 joutui pyytämään vapautusta kappalaisen toimestaan voidakseen omistautua kokonaan yliopiston palvelukseen. Hän hankki tieteellisen kirjaston hoitajan pätevyyden, suoritti sekä suomen että ruotsin kielen tutkinnot ja sai viran yliopiston kirjastossa. Hän piti kuitenkin koko ajan yhteyttä myös veljeskuntaan ja hiippakuntaan.

Helsingissä Pyhän Henrikin seurakunnassa oli suuri puute kielitaitoisista, tarmokkaista papeista, ja Borstia houkuteltiin yhä innokkaammin jatkamaan seurakuntatyötään ja toteuttamaan pappiskutsumustaan. Lukuisten pyyntöjen jälkeen hän suostui ja vuoden 1978 alussa siirtyi kappalaiseksi Pyhän Henrikin seurakuntaan. Turussa vietettiin hänen läksiäisiään tammikuussa. Jo 16.8.1978 hänet nimitettiin Pyhän Henrikin kirkkoherraksi ja virkaanasettajaisia vietettiin 2.9.1978.

Hänen virkakautensa alkoi juhlavasti. Hän joutui ensi töikseen viettämään kahden paavin sielunmessut sekä vastaanottamaan kardinaali Königin vierailun. Pyhän Sydämen veljeskunta vietti samoihin aikoihin 100-vuotisjuhlaa, ja juhlajärjestelyt vaativat myös paljon aikaa. Isä Borst osallistui myös aktiivisesti pastoraalineuvoston sekä muidenkin hiippakunnan  neuvostojen toimintaan. Hiippakunnan 25-vuotisjuhlaa vietettiin 1980, ja senkin järjestäminen vaati paljon aikaa ja vaivaa.

Vuosina 1980-1981 tehtiin Henrikin kirkossa myös laaja peruskorjaus, jossa jouduttiin uusimaan kuoriosa, lattia, penkit, sivukappeli, lehterin portaat ja rippituolit. Maaliskuussa 1981 vietettiin uuden, luonnonkivestä tehdyn alttarin vihkimisjuhlaa. Tähän hiippakunnan pääalttariin kätkettiin silloin  pyhän Olavin ja pyhän Birgitan reliikit. Uusi tarmokas kirkkoherra osallistui myös mm. Osnabrückin opintopäiville ja järjesti seurakunnan senioritoimintaa. Vuonna 1984 hän vieraili Chilessä ja piti sen jälkeen seurakuntalaisille esitelmän Chilen oloista ja kehotti tukemaan siellä tehtävää lähetystyötä.

Kesällä 1985 veljeskunta oli valinnut isä Borstin tärkeään johtotehtävään, ja hän joutui siirtymään Roomaan. Haikeita jäähyväisiä vietettiin Henrikissä elokuussa 1985. Hän lupasi kuitenkin vierailla Suomessa usein, ja lupasi työskennellä Suomen katolilaisten hyväksi myös poissa ollessaan.

Isä Borstilla oli myös erittäin hyvät suhteet Suomen luterilaiseen kirkkoon. Hän oli ystävystynyt piispa Eero Huovisen isän kanssa, ja tämän kuoltua ystävyys siirtyi poikaan. Kirjassaan Lähdön aika Huovinen muistelee piispa Teemun vihkimisjuhlaa ja varsinkin erästä tapahtumaa: ”messun rauhantervehdyksen aikana tämä sivistynyt ja lämminsydäminen mies käveli monen kymmenen metrin päästä luokseni ja me halasimme.”

Isä Adrian Borst nukkui pois Pyhän Joosefin SCJ-yhteisössä, dominikaanisisarten talossa Nijmegenissä. Hänet haudattiin veljeskunnan hautausmaahan.

Tuula Luoma OP