Adrian Borst in memoriam
Isä Adri Borst syntyi Alkmaar-nimisessä kaupungissa Pohjois-Hollannissa vuonna 1932. Hän kävi oppikoulua Jeesuksen Pyhän sydämen veljeskunnan sisäkoulussa ja liittyi 1952 luostarilupauksillaan veljeskunnan jäseneksi. Pappiskoulutuksen hän suoritti filosofian osalta veljeskunnan oppilaitoksessa Hollannissa ja teologian osalta Gregorianan yliopistossa Roomassa. Roomassa hänet myös vihittiin papiksi 1957 ja hän väitteli tohtoriksi 1960. Sen jälkeen hän sai nimityksen Suomeen, jossa hän ensimmäiseksi tehtäväksi opiskeli suomea Helsingissä. Sieltä hän siirtyi Turkuun Pyhän Birgitan seurakunnan apulaispapiksi. Samalla hän kävi opiskelemassa kirkkohistoriaa Turun yliopistossa, jossa hän itse myös opetti hollantia sekä suomen- että ruotsinkielisellä puolella. Lisäksi hän työskenteli yliopiston kirjastossa palveluksessa. Kun kuningatar Juliana vieraili Suomessa, isä Adrian toimi hänen apunaan. Sen johdosta hänelle myönnettiin Orania-Nassaun ritarikunnan kunniamerkki.. Isä Adrian oli siitä ylpeä ja kantoi merkkiä aina kansallisjuhlan päivinä.
Vuonna 1978 isä Adrian Borst nimitettiin Helsingin Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnan kirkkoherraksi. Tutulla tarmollaan ja tarkkuudellaan hän hoiti tehtäviään hyvässä yhteistyössä piispa Verschurenin ja muiden pappien kanssa ja vaali avoimella ystävällisyydellään monikielisen seurakunnan yhtenäisyyttä.
Vuonna 1982 isä Adrian nimitettiin lisäksi vielä Suomen alueen Jeesuksen Pyhän Sydämen veljeskunnan esimieheksi. Siinä ominaisuudessa hän osallistui 1985 veljeskunnan yleiskokoukseen Roomassa, jossa hänet valittiin veljeskunnan yleisneuvoston jäseneksi, ja hän siirtyi asumaan Roomaan. Veljeskuntaan kuului (ja kuuluu edelleen) noin 2500 jäsentä monessa eri maassa ympäri maailmaa toimien pastoraalityössä, koulutuksessa ja kasvatuksessa sekä sosiaalisella alalla. Hän joutui matkustamaan paljon vaalien tässäkin tehtävässä keskinäistä yhteyttä, nyt veljeskunnan tasolla. Tässä tehtävässä hän on mm. ratkaisevasti myötävaikuttanut siihen, että veljeskunta asettui toimimaan myös Intiassa. Hän hoiti tätä tehtävää 12 vuotta ja jäi sen jälkeenkin vielä useiksi vuosiksi Roomaan auttamaan veljeskunnan johtokuntaa monissa asioissa.
Vuonna 2002 isä Borst palasi takaisin Alankomaihin asumaan Pyhän Joosefin luostariin (veljeskunnan vanhainkotiin) Nijmegenissä. Tien varrella oli syntynyt paljon työ- ja ystävyyssuhteita ja niihin liittyi laaja kirjeenvaihto sekä Suomeen että maailmanlaajuisesti; sitä hän lepovuosina uskollisesti vaali.
Hautajaismessussa oli isä Borstin omasta tahdosta valittu evankeliumin lukukappaleeksi kertomus Emmauksen opetuslapsista. Hän samastui näihin kahteen opetuslapseen, jotka tunsivat jo kaikki faktat, mutta eivät ymmärtäneet niitä ennen kuin Jeesus näkymättömänä liittyi heidän seuraansa. Omalta osaltaan isä Adrian oppi näkemään ja ymmärtämään, että ylösnoussut Herra kulki hänenkin vierellään ja opetti häntä näkemään itsensä ja tekemisensä Herran silmin. Hänen vaelluksensa Herran kanssa sai eväitä siitä, että hän päivittäin luki/rukoili hetkipalveluksia latinaksi, kuten nuorena pappina oli oppinut ja osallistui – milloin mahdollista – joka päivä messunviettoon. Joka aamu hän sytytti myös pienen kynttilän Marian patsaan edessä ja rukoili Angelusta tai osaa ruusukkorukouksesta.
Isä Adrianilla oli luotettu sielunhoitaja ja hän solmi myös lämpimät suhteet moniin ihmisiin. Monilla on varmasti myös lämpimät muistot hänestä.
Hautajaismessun saarnan pohjalta laadittu kirjoitus
isä Jan Aarts SCJ
