Ykseys moninaisuudessa
Vanhin toimiva kirkkomme on Pyhän Henrikin katedraali Helsingissä. Se on Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnan kirkko ja Helsingin hiippakunnan symboli. Mielestäni kirkkorakennus ja sen osat kuvastavat hyvin hiippakuntamme todellisuutta. Kirkko on rakennettu 1860 suomalaisista rakennusaineista, tiilistä, kivistä, puusta. Kirkon alullepanijana oli tuolloinen Baltian saksalainen kenraalikuvernööri Wilhelm von Berg (lut.), joka oli naimisissa italialaisen Leopoldina Cicognan (kat.) kanssa. Kirkko rakennettiin etupäässä tsaarin armeijassa palvelevia puolalaisia ja liettualaisia sotilaita varten. Papistokin oli alussa puolalaista. Kansan suussa kirkkoa nimitettiin puolalaiseksi kirkoksi. Rakentamisen kustannukset hoiti Venäjän armeija. Arkkitehdiksi valittiin saksalainen Ernst Lohrmann, joka viimeisteli myös mm. Suurkirkon piirustukset.
Kirkko sai nimensä brittiläissyntyisestä, Ruotsista tulleesta Suomen apostolista ja piispasta pyhästä Henrikistä. Hänen patsaansa on pääoven yläpuolella. Häntä esittävä kuva on myös kuorin ikkunassa. Kummallista kyllä tässä englannissa valmistetussa lasimaalauksessa tällä marttyyripiispalla on yllään vihreä kasukka eikä punainen. Siksi arvellaan, ettei kuvassa oli pyhää Henrikiä, vaan pyhä Patrick, Irlannin kansallispyhimys. Kaksi muutakin kuorin lasimaalausta tulee Englannista. Sen sijaan kirkon muut lasimaalaukset ovat hollantilaisen taiteilijan käsialaa. Molemmin puolin kuoria on pyhän Marian ja pyhän Joosefin patsaat, jotka ovat erään itävaltalaisen taiteilijan veistämiä. Ristintien asemat lienevät Ranskasta ja kaunis jouluseimi Belgiasta. Kristus-mosaiikki sakramenttikappelissa lienee Italiasta ja alttarin yläpuolella riippuvan ristin corpus Pohjois-Saksasta. Aikoinaan kirkossa oli myös Fatiman Madonnan patsas. Sen lahjoitti kirkolle Portugalin olympiajoukkue 1952. Se on nykyään ursuliinisisarten talossa.
Pappilassa on asunut pappeja Puolasta, Liettuasta, Hollannista, Suomesta, Maltalta, Ranskasta, Vietnamista, Italiasta, Kamerunista. Nykyinen kirkkoherra on syntynyt Ruandassa. Pastoraalisessa työssä avustaa pappeja eri yhteisöistä: hiippakuntapappeja, dominikaaneja, neokatekumeenipappeja, Opus Dei -pappeja, Pyhän Sydämen pappeja. Voimme iloita siitä, että olemme viime vuosina saaneet hiippakuntaan 14 uutta pappisvihkimystä, mukana myös suomalaisia.
Seurakunnassa on yli 100 kansallisuutta. Vähän alle puolet kaikista on suomalaisia. Kaikkia katolilaisia ja ryhmiä halutaan palvella – varsinkin erikielisten messujen kautta. Toivottavasti kaikki voivat tuntea kirkon Suomessa omakseen.
Mutta mikä yhdistää meitä tässä moninaisuudessa? Ensimmäinen asia, joka tulee mieleen on pyhä isä, paavi. Hän on yhdysside maailman kaikkien katolilaisten välillä. Myös hiippakunnan piispa on yhdysside Suomessa. Suomen kieli yhdistää – vaikka ehkä tässä tulee vastalauseita.
Ennen muuta katolinen usko yhdistää. Sakramentit, erityisesti pyhä eukaristia yhdistää meitä. Ehtoollisaineet leipä ja viini – Kristuksen ruumis ja veri alttarilla – hänen pelastava läsnäolonsa, on kaikille sama. Kansojen apostoli, pyhä Paavali kirjoittaa galatalaisille: ”Yhdentekevää, oletteko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi” (Gal. 3:28).
Kaikessa erilaisuudessa meidän on katolilaisina hyvä yhä uudelleen etsiä myös yhteyttä ja ykseyttä, rakentua yhdeksi kirkoksi, jota Pyhän Henrikin katedraali niin osuvasti kuvaa.
+ Teemu Sippo SCJ
Helsingin emerituspiispa
