Viettäessään pyhän Jumalansynnyttäjän taivaaseen ottamisen juhlaa pyhät isät ja suuret opettajat pitivät kansalle saarnoja ja puheita, joissa he puhuivat tästä opista kristittyjen jo tuntemana ja omaksumana oppina ja selittivät sitä yksityiskohtaisemmin. He johdattivat uskovia tunte-maan tämän opin merkityksen ja sisällön syvempää luonnetta ja toivat kirkkaampaan valoon, ettei tässä juhlassa suinkaan muisteltu vain Neitsyt Marian ruumiin säästymistä kaikelta turmeltumiselta, vaan että siinä oli myös kysymys hänen kuolemasta saamastaan riemuvoitosta ja hänen osalleen tulleesta taivaallisesta kunniasta, hänen ainokaisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen esikuvan mukaan.
Näin myös pyhä Johannes Damaskolainen, joka muita etevämmin on julistanut tätä perittyä totuutta, tarkastelee pyhän Jumalanäidin ruumiillista taivaaseenottamista yhdessä muiden hänen saamiensa lahjojen ja etuoikeuksien kanssa ja huudahtaa kaunopuheisesti: ”Olihan sove-liasta, että hän, joka synnyttämisessään säilytti neitsyytensä koskemattomana, säilytti ruumiinsa vailla turmeltumista myös kuoleman jälkeen. Sillä tulihan hänen, joka kantoi Luojaansa lapsena kohdussaan, pysyä alati Jumalan telttamajassa, ja morsiamen, jonka Isä oli kihlannut, asua taivaallisessa hääkammiossa. Samoin tuli hänen, joka synnyttäessään oli säästynyt tuskan miekalta, mutta jonka sydämen tämä miekka oli lävistänyt hänen nähdessään Poikansa ristillä, saada nähdä Poikansa istumassa yhdessä Isän kanssa valtaistuimella. Oli soveliasta, että hän, joka on Jumalanäiti, omistaisi kaiken saman kuin hänen Poikansakin, ja että kaikki luodut kunnioittaisivat häntä Jumalanäitinä ja Jumalan palvelijattarena.”
Pyhän Germanos Konstantinopolilaisen mukaan Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian ruumiin säilyminen turmeltumattomana ja tuleminen taivaaseenotetuksi eivät ainoastaan olleet sopusoinnussa hänen jumalallisen äitiytensä kanssa, vaan myös vastasivat hänen neitseellisen ruumiinsa erityistä pyhyyttä: “Sinä ilmestyt, niin kuin on kirjoitettu, ’kauneudessa’, ja sinun neitseellinen ruumiisi on kokonaan pyhä, kokonaan siveä, kokonaan Jumalan asumus, ja siksi se tästä lähtien on kokonaan vieras maaksi tulemiselle; sen sijaan se ihmisen ruumiina on muutettu katoamattomuuden korkeaan elämään ja se on elävänä, kirkastettuna ja koskemattomana tullut osalliseksi täydellisestä elämästä.”
Muuan toinen hyvin varhainen kirjoittaja lausuu: “Koska hän on Kristuksen, Vapahtajamme ja Jumalamme sekä elämän ja kuolemattomuuden lahjoittajan äiti, Kristus, joka herätti hänet haudasta ja otti luokseen, tavalla, jonka hän vain itse yksin tietää, antaa myös hänelle oman elämänsä kaltaisen ruumiillisen ja katoamattoman elämän ikuisuudessa.
Kaikki nämä pyhien isien ja teologien esittämät perustelut ja näkökohdat tukeutuvat pyhään Raamattuun viimeisenä perustanaan. Juuri Raamattu osoittaa meille rakkaan Jumalanäidin jumalalliseen Poikaansa mitä kiinteimmin liittyvänä ja jatkuvasti hänen kohtalonsa jakavana.
Tässä yhteydessä on myös erittäin tärkeää muistaa, että pyhät isät jo 100-luvulta lähtien esittävät Neitsyt Marian uutena Eevana uuden Aadamin rinnalla ja että Maria, vaikkakin Jeesukselle alamaisena, on mitä kiinteimmin liittynyt häneen siinä taistelussa tuonelan ruhtinasta vastaan, joka alkuevankeliumin ilmoituksen mukaan oli päättyvä täydelliseen voittoon niin synnistä kuin kuolemastakin, jotka apostoli Paavalin kirjoituksissa aina liitetään toisiinsa. Niin että samoin kuin Kristuksen kunniakas ylösnousemus oli tämän voiton olennaisin osa ja ylevin merkki, samoin tuli myös autuaan Neitsyen yhdessä Poikansa kanssa käymän taistelun päätyä Marian neitseellisen ruumiin ’kirkastumiseen’; sillä niin kuin apostoli Paavali sanoo: Kun tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu.’
Näin siis ylevä Jumalan Äiti on ikuisuudesta asti, Jumalan ennaltamääräyksen yhden ja saman säädöksen kautta, salatulla tavalla liitetty Jeesukseen Kristukseen, ja niin hän, vailla perisyntiä siinneenä ja jumalallisessa äitiydessään koskemattomana neitseenä sekä jumalallisen Vapahtajan alttiina kumppanina, on saanut synnistä ja sen seurauksista täydellisen riemuvoiton. Ja näin hänen osakseen tuli, kaikkien etuoikeuksiensa kirkkaimpana kruununa, säilyä vapaana haudan katoavaisuudesta ja tulla, kuoleman tultua voitetuksi, Poikansa tavoin ruumiineen ja sieluineen kohotetuksi taivaan kunniaan. Siellä hän Poikansa, kuolemattoman ja iankaikkisen kuninkaan oikealla puolella säteilee kuningattarena loistossaan.
Autuaan Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen lukupalveluksen toinen lukukappale paavi Pius XII:n apostolisesta konstituutiosta Äärettömän antelias Jumala (Munificentissimus Deus, 1950).