Pohjoismaiden lähetystyöasioiden hoitajien tapaaminen Islannissa

Pohjoismaiden piispainkokouksen aloitteesta syntyi perinne pitää säännöllisesti virallisia lähetystyöasioiden hoitajien tapaamisia. Sellainen järjestettiin ensimmäisen kerran Islannissa, 21.-23.9.2022.

Hiippakunnan lähetystyöasioiden koordinaattorit kokoontuivat syyskuun lopussa Reykjavikiin ja Stykkishólmuriin pohtimaan oman paikalliskirkon ja maailmanlaajuisen kirkon lähetystyötä, selventäen erityisesti yhteisiä päämääriä ja toimintatapoja täällä Pohjolassa.

Kokoukseen osallistuivat isäntämaa Islannin lisäksi Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Suomen hiippakuntien lähetystyöasioista vastaavat edustajat. Lisäksi Pohjoismaiden piispainkokousta edusti Reykjavikin piispa Dávid Tencer OFMCap ja Rooman kuurian paavillisia lähetysseuroja kaksi pääsihteeriä, isä Tadeusz Jan Nowak OMI ja isä Nguyen Dinh Anh Nhue OFMConv.

Kolmena päivänä vietimme yhdessä pyhää messua ja rukoilimme yhteisen lähetystehtävän puolesta. Lähetystyö on koko Kristuksen kirkon yhteinen tehtävä yli paikalliskirkkorajojen. Pohjoismaissa ensimmäisen kerran pidetty kokous antoi mahdollisuuden tutustua oman paikalliskirkon ja muiden hiippakuntien lähetystyöhön ja sen järjestelyihin. Konferenssin alussa hiippakuntien lähetystyöasioiden vastuuhenkilöt esittäytyivät toisilleen sekä pohjoismaisille kokousedustajille. Sitten kahden Roomasta tulleen luennoitsijan johdolla keskustelimme lähetystyön eri teemoista, erityisesti uudesta evankelioinnista täällä Euroopassa ja Pohjolassa, paavi Franciscuksen lähetysviestistä 2022, paavillisten lähetysseurojen toiminnoista, Mission pääsihteerien ja kansallisten johtajien välisestä suhteesta. 

Antoisien luentojen lisäksi meillä oli tilaisuus tutustua Islannin luonnon upeisiin ja hätkähdyttäviin maisemiin, Reykjavikin katedraaleihin ja kirkkoihin, haimuseoon ja myös Neitsyt Marian pyhiinvaelluspaikkaan Maríulindissa. Tapaamisen päätteeksi saimme myös yhteyden Itävaltaan asti. Nimittäin Itävallan lähetystyöasioiden kansallinen johtaja, isä Karl Wallner, esitteli meille upeaa lähetystoimintaansa netin välityksellä Zoom-puheluiden avulla, erityisesti yhteistyössä Pohjoismaiden lähetystyöasioiden kansallisen johtajan, Ivan Sovicin, kanssa. Pohjolan hiippakuntien vaatimattomien resurssien vuoksi meillä ei olisi mitään edellytyksiä kehittää parempaa lähetystyötä ilman yhteistyötä. 

Missio nordica -kokous antoi kaikille Pohjolan lähetystyöasioista vastaaville tärkeän tilaisuuden tutustua toinen toisiinsa läheisemmin edistääkseen tehokasta yhteistyötä Pohjoismaiden välillä. Se muistuttaa meitä yhteisen todistuksen ja kirkollisen ulottuvuuden merkityksestä. Yksikään lähetystyöntekijä ei toimi yksin ja omin päin, vaan toimii kaikissa olosuhteissa koko kirkon yhteydessä. Pyhän Hengen kautta voimme rohkealla mielellämme todistaa yhteisesti ylösnousseesta Kristuksesta, jotta maailma uskoisi. 

Hiippakunnan lähetystyöasioiden hoitaja 

isä Tri Nguyen 

* * * * * * * *

Mikä on MISSIO?

Missio koostuu neljästä Paavillisesta lähetysseurasta (The Pontifical Mission Societies, PMS), jotka toimivat Rooman kuuriassa olevan Evankelioinnin viraston yhteydessä (ent. Pro propaganda Fide, per. 1622). Ne huolehtivat lähetystyön rahoituksesta ja koulutuksesta sekä innostavat lähetystyöhön.

1. Uskon levittämisen seura

(Association for the Propagation of the Faith, APF)  

APF avustaa jokaista hiippakuntaa ja aluetta, jossa kirkko tekee lähetystyötä, jotta pastoraalisesta työstä voitaisiin huolehtia ja evankeliumia saarnattaisiin tehokkaasti.

Sen perusti Lyonissa Ranskassa vuonna 1822 nuori ranskalainen nainen, Pauline Marie Jaricot (1799-1862). Hän alkoi suostutella paikallisia työläisiä tukemaan lähetystyötä ”neljännespennillä” viikossa. Sata vuotta myöhemmin, kun järjestö oli perustettu melkein joka maahan maailmassa, paavi Pius XI teki siitä virallisen lähetystyötä rahoittavan yhteisön katolisessa kirkossa. Pauline Jaricot julistettiin autuaaksi tämän vuoden toukokuussa (22.5.2022).

2. Pyhän apostoli Pietarin seura 

(Society of St. Peter the Apostle, SPA)

SPA on kirkon virallinen varojenkeruujärjestö, joka huolehtii pappien ja sääntökuntalaisten kouluttamisesta lähetystyön kohteena olevissa maissa. Sen perustaja on ranskalaisnainen Jeanne Bigard (1859-1934).

SPA:n tukijat auttavat nuorempia kirkkoja, lähetyshiippakuntia, kouluttamaan omia pappeja, sisaria ja veljiä antamalla niille taloudellista tukea ja rukoilemalla niiden puolesta. 

Vuonna 1922 paavi Pius XI otti yhteisön suojelukseensa ja antoi sille tehtäväksi tukea jokaista seminaaria lähetyskentillä. 

3. Pyhä lapseus – Lähetystyö yhdessä 

(Holy Childhood – Mission together, MT) 

Alkuperäisellä nimellään Pyhä lapseus – Lähetystyö yhdessä on toiminut katolisissa kouluissa yli 160 vuotta. Sen perustaja on ranskalaispiispa Charles de Forbin-Janson (1785-1844).

Se rohkaisee lapsia ympäri maailmaa rukoilemaan, antamaan omastaan ja tulemaan lähetystyöntekijöiksi itsekin.

Se edesauttaa lasten sekä hengellistä että ruumiillista hyvinvointia, mikä toteutuu rukouksen ja pastoraalisen huolenpidon kautta. Lasten rahalahjoitusten avulla se toteuttaa koulutusta, terveydenhuoltoa ja hyvinvointia edistäviä hankkeita maailman köyhimmillä alueilla. 

4. Paavillinen lähetysunioni

(The Pontifical Missionary Union, PMU)

PMU pyrkii edistämään tietoisuutta lähetystyöstä ja ykseyden hengestä, rukouksesta ja anteliaasta uhrauksesta pappien, sääntökuntalaisten ja maallikkojen parissa. Sen perustaja on italialaispappi Paolo Manna (1872-1952), jonka paavi Johannes Paavali II julisti autuaaksi 4.11.2001. 

Vuonna 1916 lähetyssaarnaajana Myanmarissa toiminut isä Paolo Manna kaavaili järjestöä, joka auttaisi häntä jakamaan niitä hengellisiä armoja, joita hän oli saanut työnsä kautta viemällä hyvää sanomaa Jeesuksesta toisille ihmisille. 

Hän halusi rohkaista heitä, jotka olivat jo tekemässä työtä kirkon hyväksi, tukemaan työtä lähetyskentillä – ja ehkä tulemaan lähetyssaarnaajaksi itsekin. Hän perusti Pappien lähetystyön liiton innostamaan heitä Opera Maximasta – evankeliumin julistamisesta koko maailmassa – ja tekemään tunnetuksi lähetystyökohteita ja rukoilemaan niiden puolesta.

Vuodesta 1922 lähtien nämä neljä Paavillista lähetysseuraa ovat olleet Katolisen kirkon virallisia välineitä evankeliumin levittämisessä maailmaan, erityisesti niissä maissa, joissa kirkko on uusi, nuori tai köyhä. Seurojen on tarkoitus huolehtia siitä, että missionaarinen tietoisuus, rukous ja yhteistyö kasvavat koko kirkossa. Ne pyrkivät tuomaan Kristuksen kansoille. 

Pohjoismaissa ja useissa muissa Euroopan maissa ne käyttävät nimeä MISSIO.