Paikalliskirkkomme taloudesta kesäkuun lopussa 2022
Olemme eläneet viime vuosina erikoisia aikoja. Paikalliskirkkomme taloudessa on ollut monenlaisia haasteita, joita ovat aiheuttaneet esim. koronapandemian tuomat rajoitukset. Tällä hetkellä suurin uhka muodostuu Ukrainan sodasta ja energiakriisistä. Saamme toivoa, että tilanne vähitellen paranee ja haluamme uskoa, että tulevaisuus on turvatumpi myös taloudellisessa mielessä.
Aluksi kerron lyhyesti taloustilanteemme kesäkuun lopussa. Sen jälkeen muutama sana paikalliskirkkomme talouden rakenteesta. Lopuksi joitakin likviditeettihuomioita.
Paikalliskirkkomme muodostuu hiippakunnasta ja kahdeksasta seurakunnasta. Jotkut seurakunnat ovat melko suuria, jotkut hyvin pieniä. Seuraavista luvuista on poistettu sisäiset siirrot. Rahoituksen kokonaismäärä oli kesäkuun lopussa 1 089 884 euroa. Tästä 38 % muodostui hiippakunnassa ja 62 % seurakunnissa. Toimintamenot yhteensä ilman remontti-investointeja olivat 1 123 653 euroa. Menoista 45 % muodostui hiippakunnassa ja 55 % seurakunnissa. Näin ollen kokonaistulos oli -33 769 euroa alijäämäinen. Seurakuntien yhteenlaskettu tulos (ml. A-Kassarahat) oli kuitenkin ylijäämäinen 147 703 euroa. Paikalliskirkon talous on siis varsin lähellä tasapainotilannetta.
Seurakuntien keräämät jäsentulot (jäsenmaksut, lahjoitukset ja kolehdit) olivat kesäkuun lopussa yhteensä 487 000 euroa. Koko vuodelle budjetoidusta summasta oli kertynyt jo 59 %. Alkuvuosi on perinteisesti vahvempaa kertymisen aikaa, koska alkukeväästä lähetetään jäsenmaksulaskut. Lähettämisen jälkeen kertyy aina enemmän varoja. Uskon, että saavutamme vuoden loppuun mennessä budjetoidun tavoitteen 830 900 euroa. Iloinen asia on, että yhtä seurakuntaa lukuun ottamatta kaikissa seurakunnissa jäsentuloja on kertynyt enemmän kuin on budjetoitu. – Jäsentulojen määrä on kasvanut vuoteen 2021 verrattuna 13 %. Koronaa edeltävään vuoteen 2019 verrattuna tulos oli vielä hiukan alhaisempi, -4 %.
Jäsenmaksujen osuus jäsentuloista oli 64 %. Kaksi kolmasosaa saaduista varoista tulee eniten toivomallamme tavalla, jäsenmaksuina. Ehkä synkkä maailmantilanne vaikuttaa eniten siihen, että vapaaehtoisten lahjoitusten määrä on ollut laskussa useissa seurakunnissa. Sen sijaan kolehtien määrä on piristynyt koronarajoitusten poistuttua. Verrattuna viime vuoden kesäkuuhun, kolehtien määrä on kasvanut 81 %. Tästä voidaan olla todella kiitollisia. Kolehtien määrä on nyt jo korkeammalla tasolla kuin ne olivat ennen koronaa, vuonna 2019.
Kustannusten puolella, Hiippakunnan toimintamenot (ilman investointeja) olivat kesäkuun lopussa 510 726 euroa. Vastaavaan aikaan viime vuonna menot olivat 533 964 euroa. Muutos edelliseen kesäkuuhun oli -5 %. Budjettiin verrattuna hiippakunnan toimintamenoista on kertynyt 52 %. Eli olemme pysyneet melko lähellä budjetissa suunniteltua kehityslinjaa.
Hiippakunnan henkilöstökulut olivat yhteensä 197 663 euroa, mikä on 39 % toimintamenoista. Hiippakunnan toimitilakulut kiinteistöveroineen olivat 70 279 euroa, mikä on 14 % toimintamenoista. Näyttää siltä, että lokakuussa ainakin hiippakunnan sähkömenot nousevat rajusti hinnankorotusten vuoksi ja muitakin lisämenoja saattaa ilmetä. Inflaation kiihdyttyä on olemassa suuri vaara, että hiippakunnan budjetti tullaan ylittämään.
Seurakuntien toimintamenot (ilman investointeja) olivat kesäkuun lopussa 612 927 euroa. Vuodelle budjetoiduista toimintamenoista oli kertynyt 52 %, eli suurin piirtein puolet. Eli kehitys on ollut lähellä budjettia. Seurakuntien henkilöstökulut olivat 190 000 euroa, missä on mukana myös papiston luontoisedut. Henkilöstökulut olivat 31 % toimintamenoista. Seurakuntien toimitilakulut olivat kesäkuun lopussa kiinteistöveroineen 217 000 euroa, mikä on 35 % toimintamenoista. Kiinteistömenot olivat noin 3 % yli budjetoidun. Nähtäväksi jää, kuinka paljon kiinteistömenot kohoavat loppuvuonna sähkö- ja muiden menojen kallistuessa.
Paikalliskirkon taloudellisesta rakenteesta
Paikalliskirkon talouden rahoituksessa keskeinen osa on jäsenten antamilla jäsenmaksuilla ja muilla jäsentuloilla. Vuoden 2022 budjetissa jäsentulot kattavat 38 % toimintamenoista. Toinen keskeinen rahoituserä on kotimaasta ja ulkomailta saatavat avustukset. Näitä ovat esimerkiksi Opetusministeriöltä ja saksalaiselta Bonifatiuswerkiltä saatavat toiminta-avustukset. Tämän vuoden budjetissa nämä avustukset kattavat 33 % toimintamenoista. Kolmas merkittävä rahoituserä on asunnoista ja muista tiloista saatavat vuokratuotot. Ne kattavat 14 % toimintamenoista. Vuosittain pienehkö osa rahoituksesta on jouduttu järjestämään myymällä omaisuutta. Kuluvana vuonna omaisuuden myynnillä katetaan 9 % toimintamenoista. Loput 6 % toimintamenoista katetaan hyvin monenlaisilla pienehköillä tuloerillä kuten sijoitusten korkotuotoilla, testamenttilahjoituksilla ja sisar- ja veljeskuntien käyttökorvauksilla sekä kynttilämyynnillä. Pankkilainoja kirkolla on perinteisesti ollut varsin vähän.
Toimintamenojen lisäksi hiippakunnalla on erillinen investointibudjetti, jossa käsitellään suuremmat remontit ja uudisrakentamisprojektit. Vuosittain investointibudjetin piirissä on ollut 200 000–800 000 euroa erilaisia hankkeita. Tällä hetkellä merkittävin remontointikohde on Tampereen seurakunnan perusparannushanke, joka kestää useita vuosia. Tulevina vuosina Kuopiossa on tarkoitus suorittaa merkittäviä korjausremontteja. Viime vuonna saatiin valmiiksi Turun iso putkistoremontti. Tänä syksynä ja ensi keväänä joudutaan Oulussa korjaamaan suuren kesällä sattuneen vesivahingon jälkiä.
Paikalliskirkollemme suuret investoinnit ovat haasteellisia. Saamme yleensä rahoitukseen huomattavan avustuksen Saksasta (60–80 %), mutta avustus tulee jälkikäteen, kunhan hanke on toteutettu. Hankkeen rahoittaminen remontin aikana on siksi suuri ongelma, etenkin pienemmille seurakunnille. Likviditeetti on hyvin tiukka. Tulevaisuudessa tilannetta saattaa helpottaa hiippakunnan saama rahankeräyslupa, jonka puitteissa varoja voidaan kerätä kaikilta halukkailta. Hiippakunta ja seurakunnat ottavat vastaan myös testamenttilahjoituksia. Kiitos kaikille, jotka päättävät muistaa kirkkoa tällä tavoin.
Rahojen riittävyys eli likviditeetti eri vuodenaikoina
Taloudellisen tuloksen lisäksi vähintään yhtä tärkeätä on, että käytettävissä olevat varat riittävät kuukauden menoihin. Viereisellä sivulla olevassa grafiikassa kuvataan yleistasoisesti paikalliskirkon tulovirtojen riittävyys. Riittävyyteen vaikuttaa sekä saatavien tulojen määrä että kunkin kuukauden suuret menoerät.
Paikalliskirkkomme likviditeetin osalta normaalivuosi kulkee suurin piirtein näin: Ensimmäisinä kuukausina tulot ovat pieniä, mutta menot suuria. Keväällä tilanne on parempi, jäsenmaksujen virratessa sisään ja eri avustajien maksaessa avustuksiaan. Kesää kohti tilanne heikkenee jälleen. Jäsentulojen määrä on kesällä pienimmillään, mutta kesällä joudutaan maksamaan useita suuria menoeriä, kuten työntekijöiden lomarahat ja kiinteistöverot. Alkusyksy on yleensä hiukan helpompaa aikaa, mutta loppuvuotta kohden tilanne heikkenee. Joulukuu on yleensä poikkeuksellisen hyvä kuukausi. Silloin saamme runsaasti kolehtituloja, koska messutoiminta on joulun aikaan vilkasta.
Likviditeetin kannalta olisi erittäin tärkeätä, että niinä aikoina kun graafissa ollaan 0-tason alla, jäsenet muistaisivat jäsenmaksunsa. Kiitollisia olemme myös jokaiselle, joka muistaa messukolehtien merkityksen. Iloisia olemme myös jokaisesta uudesta jäsenestä, joka päättää aloittaa tukea seurakuntaansa tänä vuonna.
Siunattua syksyä jokaiselle.
Peter Kuronen
Hiippakunnan ekonomi
Taloustoimisto
