Paavi Franciscus Ukrainan sodasta: ”Ukrainassa virtaavat veren ja kyynelten virrat” 

Paavi Franciscus on useaan otteeseen voimakkaasti tuominnut Venäjän aloittaman sodan Ukrainassa ja kehottanut rukoilemaan rauhan puolesta. Jo keskiviikkona 23.2., päivää ennen Venäjän hyökkäystä, paavi ilmaisi huolensa Ukrainan tilanteen huonontumisesta ja kehotti rukoukseen tuhkakeskiviikkona 2. maaliskuuta:

”Käännyn kaikkien niiden puoleen, joilla on poliittista valtaa, että he tekisivät vakavan omantunnontutkistelun Jumalan edessä, sillä Hän on rauhan, ei sodan, Jumala. Hän on kaikkien Isä, ei vain joidenkin, Hän kutsuu meitä veljiksi, ei vihollisiksi. Pyydän kaikkia osapuolia pidättäytymään jokaisesta toimesta, joka lisäisi kansalaisten kärsimystä, loisi epävakautta kansojen rinnakkainelolle ja häpäisisi kansainvälistä oikeutta.”

[…] ”Nyt haluan kääntyä teidän kaikkien puoleenne, uskovat ja ei-uskovat. Jeesus on opettanut meitä, että väkivallan paholaismaiseen järjettömyyteen vastataan Jumalan aseilla, rukouksella ja paastolla… Suojelkoon rauhan Kuningatar maailmaa sodan hulluudelta.”

Perjantaina 25.2. paavi itse kävi Venäjän Pyhän istuimen suurlähetystössä esittämässä huolensa. Hän oli myös puhelinyhteydessä Ukrainan kreikkalaiskatolisen kirkon metropoliitan, suurarkkipiispa Sviatoslav Shevchukin kanssa kysellen tilanteesta Kiovassa ja vakuuttaen hänelle tekevänsä kaikkensa rauhan hyväksi. Lauantaina 26.2. paavi Franciscus keskusteli myös lyhyesti Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin kanssa. Sunnuntain 27.2.2022 Angeluksen lopussa paavi Franciscus lausui Ukrainan sotaan liittyen seuraavaa:

”Näinä päivinä meitä on järkyttänyt jokin hyvin traaginen asia: sota. Olemme rukoilleet yhä uudestaan, ettei tälle tielle olisi astuttu. Emmekä me lakkaa rukoilemasta, päinvastoin: rukoilemme Jumalaa yhä hartaammin. Tästä syystä toistan kutsuni tehdä tuhkakeskiviikosta, maaliskuun 2. päivästä, rukous- ja paastopäivä rauhan puolesta Ukrainassa. Se on päivä, jolloin me voimme olla lähellä Ukrainan kansan kärsimyksiä, tuntea olevamme kaikki veljiä keskenämme ja rukoilla Jumalaa sodan lopettamiseksi.

Se, joka aloittaa sodan, unohtaa ihmiskunnan. Hän ei pidä lähtökohtanaan ihmisiä eikä näe heidän konkreettista elämäänsä, vaan kaiken muun edelle hän asettaa oman etunsa ja valtansa. Hän luottaa aseiden paholaismaiseen ja kieroutuneeseen logiikkaan, siihen, mikä on kauimpana Jumalan tahdosta. Hän etääntyy tavallisista ihmisistä, jotka haluavat rauhaa ja jotka ovat jokaisen konfliktin todellisia uhreja. He maksavat sodan järjettömyydet omassa nahassaan. Ajattelen vanhuksia, niitä, jotka näinä tunteina etsivät turvapaikkaa, äitejä pakenemassa lapsineen… He ovat veljiä ja sisaria, joita varten on kiireellistä avata humanitaarisia käytäviä ja jotka on toivotettava tervetulleiksi.

Ukrainan tapahtumista särkyneellä sydämellä – älkäämme kuitenkaan unohtako muissa maissa, kuten Jemenissä, Syyriassa ja Etiopiassa, käytäviä sotia – toistan: vaietkoot aseet! Jumala on rauhantekijöiden, ei väkivallan käyttäjien puolella. Sillä se, joka rakastaa rauhaa, kuten lukee Italian perustuslaissa, ’hylkää sodan hyökkäysvälineenä muiden kansojen vapautta vastaan ja kansainvälisten riitojen ratkaisutapana´’ (11. artikla).” 

Sunnuntain 6.3. Angeluksen-rukouksen jälkeen paavi puhui Ukrainan tilanteesta seuraavin sanoin:

”Ukrainassa virtaavat veren ja kyynelten virrat. Kyse ei ole pelkästä sotilasoperaatiosta, vaan sodasta, joka kylvää kuolemaa, tuhoa ja kurjuutta. Uhreja on yhä enemmän, niin myös pakolaisia, etenkin äitejä lapsineen. Tuossa kärsivässä maassa humanitäärisen avun tarve kasvaa dramaattisesti hetki hetkeltä.

Vetoan koko sydämestäni, jotta aidosti turvattaisiin humanitääriset käytävät ja taattaisiin avustusten helpompi pääsy piiritetyille alueille, jotta pommitusten ja pelon sortamat veljemme ja sisaremme saisivat elintärkeää apua.

Kiitän kaikkia niitä, jotka ottavat vastaan pakolaisia. Vetoan aseellisten hyökkäysten lopettamiseksi ja jotta neuvottelut – ja terve järki – voittaisivat. Ja jotta kansainvälistä oikeutta jälleen kunnioitettaisiin.

Haluan myös kiittää toimittajia, jotka vaarantavat henkensä tiedonkulun takaamiseksi. Kiitos tästä palveluksestanne, veljet ja sisaret! Se auttaa meitä olemaan lähellä tuota kansaa sen tragediassa ja arvioimaan oikein sodan julmuutta. Kiitos, veljet ja sisaret. 

Rukoilkaamme yhdessä Ukrainan puolesta; sen lippu on täällä edessämme. Rukoilkaamme yhdessä, veljinä ja sisarina, Neitsyt Mariaa, Ukrainan kuningatarta. Terve Maria…

Pyhä istuin on valmis tekemään kaikkensa, asettumaan tämän rauhan saavuttamisen palvelukseen. Viime päivinä Ukrainaan on matkustanut kaksi kardinaalia palvellakseen kansaa ja auttaakseen. Kardinaali Krajewski, almujenjakaja, viemään hätäapua ja kardinaali Czerny, kokonaisvaltaisen inhimillisen kehityksen palvelemiseen viraston väliaikainen prefekti. Näiden kahden kardinaalin läsnäolo ei ole merkki ainoastaan paavin vaan koko kristikansan läsnäolosta, kun se tahtoo olla lähellä ja sanoa: Sota on hulluutta! Lopettakaa! Katsokaa tätä julmuutta!”

Angeluksen jälkeen 13.3. paavi puhui erityisesti Mariupolin kaupungin tilanteesta:

”Veljet ja sisaret, olemme juuri rukoilleet Neitsyt Mariaa. Tällä viikolla hänen nimeään kantavasta Mariupolin kaupungista on tullut marttyyrikaupunki piinaavassa sodassa, joka tuhoaa Ukrainaa. Lasten, viattomien ja aseettomien siviilien julman tappamisen edessä ei ole kestäviä strategisia syitä: on lopetettava aseellinen hyökkäys, jota on mahdoton hyväksyä, ennen kuin kaupungista tulee hautausmaa. Tuska sydämessäni yhdyn niiden ihmisten ääneen, jotka vetoavat sodan lopettamiseksi. Jumalan nimessä kuultakoon kärsivien huuto ja lopetettakoon pommitukset ja hyökkäykset! Pyrittäkään todella ja päättäväisesti neuvotteluihin ja todellisten, turvallisten humanitääristen käytävien avaamiseen. Jumalan nimessä pyydän: lopettakaa tämä joukkomurha!

Haluan jälleen kerran kehottaa ottamaan vastaan pakolaiset, joissa Kristus on läsnä, ja kiittää siitä suuresta solidaarisuuden verkostosta, joka on muotoutunut. Pyydän kaikkia hiippakunta- ja sääntökuntayhteisöjä lisäämään rukoushetkiä rauhan puolesta. Jumala on vain rauhan Jumala, ei sodan Jumala, ja väkivaltaan tukeutuva halventaa hänen nimeään. Rukoilkaamme nyt hiljaa kärsivien puolesta ja jotta Jumala kääntäisi sydämet tahtomaan rauhaa.”

Seuraavana sunnuntaina 20.3., jälleen Angeluksen jälkeen, paavi edelleen puhui kärsivien ja pakolaisten tilanteesta ja kehotti erityiseen rukoukseen 25.3.:

”Valitettavasti väkivaltainen aggressio Ukrainaa vastaan ei ole laantunut; tuossa järjettömässä joukkomurhassa tuhot ja julmuudet toistuvat päivittäin. Sille ei ole oikeutusta! Pyydän kaikkia kansainvälisen yhteisön toimijoita ponnistelemaan tuon sodan lopettamiseksi.

Tälläkin viikolla ohjukset ja pommit ovat iskeneet siviileihin, vanhuksiin, lapsiin ja odottaviin äiteihin. Kävin tapaamassa haavoittuneita lapsipakolaisia täällä Roomassa. Yhdeltä puuttui käsi, toisella oli päävamma… Viattomia lapsia. Ajattelen miljoonia ukrainalaispakolaisia, joiden on paettava jättäen taakseen kaiken, ja tunnen suurta tuskaa niiden vuoksi, joilla ei edes ole pakomahdollisuutta. Lukemattomat isovanhemmat, sairaat ja köyhät, lapset ja heikot jäävät kuolemaan pommitusten alle voimatta saada apua ja löytämättä turvaa edes väestönsuojista. Tämä kaikki on epäinhimillistä! Se on jopa pyhäinhäväistys, koska se loukkaa ihmiselämän pyhyyttä, etenkin puolustuskyvyttömän ihmiselämän, jota on kunnioitettava ja suojeltava, ei tuhottava, ja joka on etusijalla mihin tahansa strategioihin nähden! Älkäämme unohtako: se on julmuutta, epäinhimillistä ja pyhäinhäväistys! Rukoilkaamme hiljaa kärsivien puolesta.

Minua lohduttaa se tieto, että pommitusten alle jääneen kansan lähellä pysyvät paimenet, jotka näinä traagisina päivinä elävät todeksi rakkauden ja veljeyden evankeliumia. Viime päivinä olen keskustellut puhelimitse joidenkin heidän kanssaan; he pysyvät Jumalan kansan vierellä. Kiitos, rakkaat veljet, rakkaat sisaret, tästä todistuksesta ja konkreettisesta tuesta, jota rohkeasti tarjoatte epätoivoisille ihmisille! Ajattelen myös apostolista nuntiusta, josta vasta hiljattain tuli nuntius, monsignore Visvaldas Kulbokasta, joka sodan alusta saakka on pysynyt Kiovassa yhdessä työtovereidensa kanssa ja läsnäolollaan tuo minut päivästä päivään kärsivän Ukrainan kansan lähelle. Olkaamme lähellä tätä kansaa, syleillen sitä rakkaudella, konkreettisesti toimien ja rukoillen. 

Älkäämme tottuko sotaan ja väkivaltaan! Älkäämme väsykö vastaanottamaan auliisti, kuten nyt teemme: ei vain nyt hätätilanteessa, vaan myös tulevina viikkoina ja kuukausina. Tiedättehän, että ensi hetkellä me kaikki teemme kaikkemme ottaaksemme heitä vastaan, mutta sitten tilanteeseen tottuessa sydämemme saattaa kylmetä ja unohdamme heidät. Ajatelkaamme naisia ja lapsia, jotka ajan myötä, vailla työtä ja erossa puolisoistaan, joutuvat yhteiskunnan “haaskalintujen” kohteiksi. Suojelkaamme heitä.

Kutsun kaikkia yhteisöjä ja uskovia liittymään kanssani perjantaina 25. maaliskuuta, Herran syntymän ilmoittamisen juhlapyhänä, juhlalliseen ihmiskunnan, erityisesti Venäjän ja Ukrainan, pyhittämiseen Neitsyt Marian tahrattomalle sydämelle, jotta hän, rauhan kuningatar, saavuttaisi maailmalle rauhan.”

Franciscus