Paavi Franciscus Kreikassa: Pyhän Hengen öljy
Paavi Franciscus vieraili 2.-6. joulukuuta 2021 Kyproksella ja Kreikassa. Vierailulla tärkeä sija oli luonnollisesti ekumeenisilla suhteilla ortodoksiseen kirkkoon. 4. joulukuuta paavi tapasi hänen autuutensa Kreikan ja Ateenan patriarkka Hieronymoksen. Tuolloin paavi esitti anteeksipyynnön katolilaisten virheiden vuoksi. Puheenvuorossaan paavi puhui yhteisistä juurista ja mietiskeli öljyä Pyhän Hengen vertauskuvana.
[…] Hiljattain puhuin satoja vuosia vanhoista oliivipuista, jotka yhdistävät maitamme. Ajatellessani noita meille yhteisiä puita ajattelen yhteisiä juuriamme. Ne ovat maanpinnan alla, kätkössä, usein unohdettuja, mutta ne ovat olemassa ja tukevat kaikkea. Mitkä ovat vuosisataiset yhteiset juuremme? Apostoliset juuret. Pyhä Paavali korosti sitä ja muistutti, kuinka tärkeää on että rakennuksen ”perustuksena ovat apostolit” (vrt. Ef. 2:20). Nämä evankeliumin siemenestä kasvaneet juuret alkoivat kantaa suurta hedelmää juuri kreikkalaisessa kulttuurissa: ajattelen monia kirkkoisiä ja ensimmäisiä suuria ekumeenisia kirkolliskokouksia.
Sitten valitettavasti kasvoimme erillemme. Maailmallisuuden myrkky saastutti meidät, epäluulon rikkavilja kasvatti etäisyyttä ja lakkasimme vaalimasta yhteyttä. Pyhä Basileios Suuri sanoi, että Kristuksen tosi opetuslasten esikuvana on vain se, mitä he hänessä näkevät (Moralia, 80,1). Häpeällisesti – tämän tunnustan katolisen kirkon osalta – yhteyttä heikensivät teot ja päätökset, joilla oli vähän tai ei lainkaan tekemistä Jeesuksen ja evankeliumin kanssa; pikemminkin niitä leimasi voiton- ja vallanjano. Niin annoimme jakautumisen vaarantaa hedelmällisyyden. Historian taakka painaa. Tänään täällä tunnen tarpeen pyytää anteeksi Jumalalta ja veljiltämme ja sisariltamme monien katolilaisten tekemien virheiden johdosta. Suuri lohdutus on varmuus apostolisista juuristamme ja siitä, että historian käänteistä huolimatta Jumalan istutus kasvaa ja kantaa hedelmää samassa Hengessä. On armo voida tunnistaa toistemme hedelmät ja kiittää yhdessä Herraa.
Oliivipuun lopullinen hedelmä on öljy, öljy, jota kerran säilytettiin kallisarvoisissa ruukuissa ja astioissa, joita tämän maan arkeologisten aarteiden joukosta löytyy. Öljy antoi valon, joka valaisi antiikin yöt… Meille öljy tuo mieleen Pyhän Hengen, joka synnytti kirkon. Vain hän voi ikuisella valollaan karkottaa pimeyden ja valaista askeleita tiellämme.
Pyhä Henki on ennen kaikkea yhteyden öljy. Raamattu puhuu öljystä, joka kaunistaa ihmisen kasvot (vrt. ps. 104:15). Kuinka tärkeää onkaan tunnistaa jokaisessa ihmisessä, jokaisessa veljessä ja sisaressa säteilevä ainutlaatuinen arvo! Tämän yhteisen ihmisyyden tunnustaminen on lähtökohta yhteyden rakentamiseksi. Valitettavasti, erään suuren teologin sanoin, yhteys näyttää iskevän arkaan paikkaan, ei vain yhteiskunnassa, vaan usein myös Jeesuksen opetuslasten keskuudessa, ”kristillisessä maailmassa, jota individualismi ja institutionaalinen jähmeys ruokkivat”. Mutta jos erityiset traditiomme ja ominaispiirteemme johtavat etääntymään toisista ja jos ”toiseutta ei jollakin tavalla tasapainota yhteys, tuskin voi syntyä tyydyttävää kulttuuria” (vrt. I. Zizioulas). Yhteys veljien kesken taas tuo mukanaan Jumalan siunauksen. Psalmien mukaan se on ”kuin kallista tuoksuöljyä, joka valuu hiuksista parralle” (Ps. 133:2).
Sydämiimme vuodatettu Henki pakottaa meitä pyrkimään veljeyden syventämiseen, rakentumaan yhteytenä. Älkäämme pelätkö, vaan auttakaamme toisiamme palvomaan Jumalaa ja palvelemaan lähimmäisiä, ilman proselytismiä ja täysin kunnioittaen toisten vapautta. Kuten pyhä Paavali kirjoitti, ”missä Herran Henki on, siellä on vapaus” (2. Kor. 3:17). Rukoilen, että rakkauden Henki voittaisi vastarintamme ja tekisi meistä yhteyden rakentajia, sillä ”jos rakkaus todella karkottaa pelon ja pelko muuttuu rakkaudeksi, käsitämme, että ykseys pelastaa” (pyhä Gregorios Nyssalainen, saarna 15 Laulujen laulusta).
Miten voimme todistaa maailmalle evankeliumin sopusoinnusta, jos kristittyinä yhä olemme erossa? Miten voimme julistaa Kristuksen rakkautta, joka yhdistää kansoja, jos emme ole yhtä keskenämme? Monia askeleita on jo otettu, jotta voisimme kohdata. Huutakaamme avuksi yhteyden Henkeä, jotta hän johdattaisi meitä ja auttaisi meitä pitämään yhteyden perustana – laskelmien, strategioiden ja kätevyyden sijasta ainoaa oikeaa mallia: Pyhää Kolminaisuutta.
Henki on viisauden öljy: hän voiteli Kristuksen ja haluaa innoittaa kristittyjä. Kuuliaisina hänen lempeälle viisaudelleen kasvamme Jumalan tuntemisessa ja avaudumme toisia kohtaan. Tässä yhteydessä haluan ilmaista arvostukseni sitä kohtaan, kuinka tärkeänä tämä ortodoksinen kirkko – ensimmäisen suuren uskon inkulturaation eli kreikkalaisen kulttuurin perillinen – pitää teologista koulutusta. Haluan myös muistuttaa hedelmällisestä yhteistyöstä kulttuurin alalla…
Henki on lohdutuksen öljy: Lohduttaja lähellämme, sielun balsami, haavojen parantuminen. Henki voiteli Kristuksen, jotta hän julistaisi köyhille hyvää sanomaa, vangituille vapautusta, sorretuille vapautta (vrt. Luuk. 4:18). Hän innoittaa meitä pitämään huolta heikoimmista ja köyhimmistä ja kiinnittämään maailman huomion heidän asiaansa, joka on Jumalan silmissä tärkeä. Täällä ja muualla hädänalaisimpien tukeminen talouskriisin vaikeimpina aikoina on ollut olennaisen tärkeää. Kehittäkäämme yhteistyömuotoja laupeudentyössä, avautukaamme ja tehkäämme yhteistyötä eettisissä ja sosiaalisissa kysymyksissä palvellaksemme aikamme ihmisiä ja tuodaksemme heille evankeliumin lohdutuksen. Henki kutsuu meitä aiempaa enemmän parantamaan ihmiskunnan haavat rakkauden öljyllä.
Kristus itse pyysi kuolemantuskan hetkellä oppilailtaan lähellä olemisen ja rukouksen lohtua. Öljyn vertauskuva johdattaa meidät öljymäen puutarhaan. ”Odottakaa tässä ja valvokaa” (Mark. 14:34), sanoi Jeesus. Jeesuksen pyyntö apostoleille oli monikkomuodossa. Tänäänkin hän haluaa meidän valvovan ja rukoilevan. Tuodaksemme maailmalle Jumalan lohdutuksen ja parantaaksemme haavoittuneet suhteemme tarvitsemme rukousta toinen toistemme puolesta. Se on välttämätöntä, jotta ”historian muistotkin käyvät läpi välttämättömän puhdistumisen. Pyhä Henki virvoittaa armollaan Herran oppilaita rakkauteen, rohkeaan totuuden kohtaamiseen ja vilpittömään anteeksi antamiseen ja sovinnolliseen mieleen sekä miettimään yhdessä uudelleen kipeää menneisyyttään ja niitä haavoja, joita menneisyydestä valitettavasti vielä tänäänkin nousee esiin” (pyhä Johannes Paavali II, kiertokirje Ut unum sint, 2).
Tähän meitä kehottaa erityisesti ylösnousemususko. Apostolit, pelokkaina ja epäröivinä, pääsivät sovintoon kärsimyksen katkeran pettymyksen kanssa nähdessään edessään Ylösnousseen Herran. Hänen haavoistaan, jotka näyttivät mahdottomilta parantaa, he ammensivat uutta toivoa, ennenkuulumatonta laupeutta, rakkautta, joka on suurempi kuin heidän virheensä ja kurjuutensa. Se muutti heidät yhdeksi ruumiiksi, jonka Henki yhdistää jäsenten moninaisuudessa. Tulkoon yllemme ristiinnaulitun Ylösnousseen Henki ja antakoon meille ”rauhallista ja selkeää, totuuteen sitoutunutta ja Jumalan laupeuden elävöittämää näkökykyä, joka vapauttaa hengen ja herättää jokaisessa uuden valmiuden” (ibid.). Auttakoon hän meitä, jotta emme olisi menneisyyden kielteisten kokemusten ja ennakkoluulojen halvaannuttamia, vaan katsoisimme todellisuutta uusin silmin. Silloin menneisyyden koettelemukset väistyvät nykyisen ajan lohdutuksen tieltä ja meitä vahvistavat ne armon aarteet, joita opimme veljiltämme ja sisariltamme. Katolilaisina olemme juuri aloittaneet synodaalisuuden syventämiseen pyrkivän tien ja tunnemme, että meillä on teiltä paljon opittavaa. Sitä tahdomme vilpittömästi, varmoina siitä, että kun veljet lähentyvät uskossa, sydämiin laskeutuu Hengen lohdutus.
Teidän autuutenne, rakas veli, auttakoot meitä tällä matkalla maittemme lukuisat pyhät sekä marttyyrit, joita nykymaailmassa valitettavasti on enemmän kuin menneisyydessä. Eri tunnustuskunnista maan päällä he asuvat yhdessä taivaassa. Rukoilkoot he puolestamme, jotta Henki, Jumalan pyhä öljy, vuodatettaisiin yllemme kuin uutena helluntaina, niin kuin Henki vuodatettiin apostolien ylle. Sytyttäköön hän sydämissämme yhteyden toivon, valaiskoon meitä viisaudellaan ja voidelkoon meidät lohdutuksellaan.
Franciscus
