Valitse Sivu

Joulumietiskely: Kristuksen kolme syntymää

Joulumietiskely: Kristuksen kolme syntymää

Zürichin dominikaanikonventin esimies Hugo Ripelin Strassburgilainen (k. 1270) oli saanut paria vuotta ennen kuolemaansa valmiiksi dominikaaniveljestön tarpeisiin kirjoitetun uskonopin esityksen Compendium theologicae veritatis. Sen nejännen kirjan luvussa 11 hän opastaa veljiä saarnaamaan Kristuksen kolmesta syntymästä seuraavasti:

Kristuksen syntymä on kolminainen (triplex), nimittäin jumalallinen, inhimillinen ja hengellinen. Ensimmäinen on Isästä, toinen on äidistä ja kolmas on ihmismielessä. Isästä hän syntyy ikuisesti (aeternaliter), äidistä hän syntyy ajallisesti (temporaliter) ja ihmismielessä hän syntyy hengellisesti (spiritualiter). Nämä kolme syntymää käyvät yksiin Kristuksen kolmen olemuksen kanssa, jotka ovat: jumalallinen, ruumiillinen ja hengellinen. Sillä Isästä syntyy Jumala (deus); äidistä syntyy ruumis (caro); ihmismielessä syntyy henki (spiritus). Isästä Kristus syntyy aina (semper), äidistä hän syntyy kerran (semel) ja ihmismielessä hän syntyy usein (saepe).

Kristuksen ensimmäinen syntymä Isästä iankaikkisuudessa on perustava, sillä jouluna me  juhlimme täällä ajassa ikuista syntymää, jonka Isä Jumala saa aikaan. Ellei Isä olisi iankaikkisuudessa synnyttänyt Poikaansa eli Sanaansa, Kristus ei olisi voinut syntyä ajallisesti Neitsyt Mariasta Betlehemin ensimmäisenä jouluna. Ja edelleen, ellei Kristus olisi syntynyt ensimmäisenä jouluna Mariasta, hän ei voisi syntyä hengellisesti ajallisuuden ehdoilla elävän ihmisen mielessä.

Kristuksen toinen syntymä Neitseestä Mariasta on Kristuksen kolmannen eli ihmismielessä tapahtuvan hengellisen syntymän edellytys. Maria on Kristuksen kolmannen syntymän esikuva. ”Ellei Jumala olisi syntynyt Mariassa ensin hengellisesti, Jumala ei olisi koskaan syntynyt hänestä ruumiillisesti”, Mestari Eckhart toteaa saksalaisessa saarnassaan Ave, gratia plena, ”Terve, armon täyttämä”. Enkelin tervehdyksessä pääpaino on sanalla ”armo” (gratia), ja koska Maria oli jumalallisen armon täyttämä, hänestä tuli Jumalan äiti.

Cantemuksen laulussa 208 norjalainen virsirunoilija Eyvind Skeie kuvaa äiti-Marian ensimmäisen joulun tuntemuksia näin:

Kaikki ilon lähteet puhkeavat,
Maria kun laulaa Herrastansa
kumartuen suureen luottamukseen.
Kiitetty olkoon Kristus!

Kirjoitusten kätköt, lupaukset
puhkeavat niin kuin nuput puista,
kaikessa on paratiisin tuoksu.
Kiitetty olkoon Kristus!

Pysähtyessämme mietiskelemään Kristuksen kolme syntymää, joulun sanoma avautuu meille koko täyteydessään: eteemme avautuu ikuisuuden näköala, kun ymmärrämme, että Poikas syntyy Isästä iankaikkisuudessa; enkelin ilmoitukselle kuuliainen Maria ottaa Sanan vastaan, hedelmöittyy ja Sana syntyy ajallisesti hänessä; ajallisuuden ehdoilla elävä ihminen pääsee Isän iankaikkisen Sanan syntymästä osalliseksi tekemällä Kristukselle Marian tavoin sydämessään tilaa. Tilan tekeminen tarkoittaa, että tyhjennämme mielemme kaikesta maallisesta ja antaudumme passiivisina Jumalan toiminnan kohteeksi.

Ensimmäisen syntymän Isällinen rakkaus säteilee Marian kautta meihin saakka. Me pääsemme jouluna kokemaan ja tuntemaan jotakin siitä rakkaudesta, joka sitoo kolmiyhteisen Jumalan Persoonat yhteen. Joulu kertoo näkyvällä ja käsinkosketeltavalla tavalla siitä, miten Isä synnyttää lakkaamatta (semper), miten Sanan äiti on ottanut Sanan vastaan kerran (semel) ja miten me voimme vuorostamme ottaa Marian synnyttämän lapsen vastaan usein (saepe) ja päästä näin osalliseksi kolmiyhteisen Jumalan sisäisestä elämästä. Jouluna iäisen ja ajallisen välinen verho ohenee, aaltoilee ja repeilee, ikuisuuden odotus täyttyy ja Jeesus syntyy uudelleen mieleen hiljaiseen.

Pauli Annala

Tietoja kirjoittajasta

Aihevalikko

LUE FIDES (pdf)

Uusin lehti || Arkisto (2001–)

KATOLINEN VARTTI (audio)

Kaikki lähetykset 2020-

Paavin twiitit

Paavin twiitit

Uusimpia videoita

Ladataan...

Arkistot

Tilaa tiedotteemme