Paavi Franciscus: Aiotteko tekin lähteä?
ANGELUS SUNNUNTAINA 22.8.2021
Tämän päivän liturgian evankeliumi (Joh. 6: 60-69) näyttää meille, kuinka väkijoukko ja opetuslapset reagoivat Jeesuksen puheeseen leipien moninkertaistamisihmeen jälkeen. Jeesus kutsui tulkitsemaan tuon merkin ja uskomaan häneen, joka on tosi leipä, joka on tullut alas taivaasta, elämän leipä. Hän ilmoitti, että leipä, jonka hän antaa, on hänen lihansa ja verensä. Nämä sanat kuulostivat vaikeilta ja käsittämättömiltä kansan korvissa, jopa niin paljon, että evankeliumin kertoman mukaan monet opetuslapsetkin kääntyivät takaisin eli lakkasivat seuraamasta Opettajaa (j. 60,66). Silloin Jeesus kysyi niiltä kahdeltatoista: «Aiotteko tekin lähteä?» (j. 67), ja Pietari koko joukon nimissä vahvisti päätöksen olla Jeesuksen kanssa: «Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä» (Joh. 6:68-69). Mikä kaunis uskontunnustus.
Pysähtykäämme ajattelemaan niiden asennetta, jotka vetäytyivät joukosta ja päättivät olla enää seuraamatta Jeesusta. Mistä tuo epäusko syntyy? Mikä on tuon torjunnan syy?
Jeesuksen sanat aiheuttavat skandaalin: hän sanoo, että Jumala on päättänyt näyttää itsensä ja toteuttaa pelastuksen heikossa ihmislihassa. Se on lihaksitulemisen salaisuus. Jumalan lihaksituleminen aiheuttaa skandaalin ja on este noille ihmisille – mutta usein meillekin. Jeesus sanoo, että todellinen pelastuksen leipä, joka antaa ikuisen elämän, on hänen lihansa. Jotta voisi olla päästä yhteyteen Jumalan kanssa, ennen lakien noudattamista tai uskonnon säädösten täyttämistä on elettävä todella ja konkreettisesti suhteessa häneen. Sillä pelastus on tullut hänestä, hänen lihaksitulemisestaan. Se merkitsee, että Jumalaa ei pidä tavoitella unelmista eikä suuruus- ja valtakuvitelmista, vaan on tunnistettava hänet Jeesuksen ihmisyydessä ja sen seurauksena myös veljissä ja sisarissa, joita kohtaamme elämän tiellä. Jumala tuli lihaksi. Kun sanomme sen Credossa jouluna sekä Herran syntymän ilmoittamisen juhlapyhänä, polvistumme palvomaan tuota inkarnaation salaisuutta. Jumala on tullut lihaksi ja vereksi: hän alensi itsensä ja tuli ihmiseksi kuten mekin, nöyryytti itsensä ottaen taakakseen kärsimyksemme ja syntimme. Siksi hän ei pyydä meitä etsimään häntä elämän ja historian ulkopuolelta, vaan suhteessa Kristukseen ja veljiin ja sisariin. Etsiä häntä elämässä, historiassa, jokapäiväisessä elämässämme. Tämä, veljet ja sisaret, on tie Jumalan kohtaamiseen: suhde Kristukseen ja veljiin ja sisariin.
Nykyäänkin se, että Jumala ilmoittaa itsensä Jeesuksen ihmisyydessä, voi aiheuttaa skandaalin eikä sitä ole helppo hyväksyä. Sitä pyhä Paavali kutsuu evankeliumin “hulluudeksi” niiden silmissä, jotka etsivät ihmetekoja tai maailman viisautta (vrt. 1. Kor. 1:18-25). Tuota “skandaalia” edustaa hyvin eukaristian sakramentti: mitä mieltä voi maailman silmissä olla sillä, että polvistutaan leivänpalan edessä? Miksi etsiä säännöllisesti ravintoa tuosta leivästä? Maailmalle se on skandaali.
Nähdessään Jeesuksen ihmeteon, kun hän viidellä leivällä ja kahdella kalalla ruokkii tuhansia, kaikki ylistävät häntä ja haluavat kantaa häntä riemusaatossa, tehdä hänestä kuninkaan. Mutta kun hän itse selittää, että tuo teko on merkki hänen uhristaan, siitä että hän antaa elämänsä, lihansa ja verensä, ja että sen joka haluaa seurata häntä on tultava hänen kaltaisekseen, hänen Jumalalle ja ihmisille annetun ihmisyytensä kaltaiseksi, tuo Jeesus aiheuttaa meille kriisin. Tai pikemminkin meidän pitäisi huolestua, ellei hän aiheuta meille kriisiä, koska silloin olemme ehkä vesittäneet hänen sanomansa! Pyytäkäämme armoa, että hänen “ikuisen elämän sanansa” provosoisivat meitä ja saisivat meidät kääntymään. Pyhä Maria, joka lihassaan kantoi Poikansa Jeesuksen ja liittyi hänen uhriinsa, auttakoon meitä aina todistamaan uskostamme konkreettisessa elämässämme.
Franciscus
