Valitse Sivu

Paavi Franciscuksen kirje pyhän Dominicuksen kuoleman 800-vuotisjuhlan johdosta (ja vastaus)

Paavi Franciscuksen kirje pyhän Dominicuksen kuoleman 800-vuotisjuhlan johdosta (ja vastaus)

Hänen pyhyytensä paavi Franciscuksen kirje
veli Gerard Francisco Timonerille O.P., saarnaveljien mestarille,
pyhän Dominicus Caleruegalaisen kuoleman 800-vuotisjuhlan johdosta.

Praedicator Gratie: pyhään Dominicukseen liitettyjen titteleiden joukosta “Armon saarnaaja” erottuu sellaisena, joka sointuu hyvin yhteen hänen perustamansa sääntökunnan karisman ja mission kanssa. Tänä vuonna, jolloin tulee kuluneeksi 800 vuotta pyhän Dominicuksen kuolemasta, minä liityn iloiten Saarnaveljien kiitollisuuteen. He osoittavat kiitoksensa missionsa ja karismansa hengellisestä hedelmällisyydestä, jota dominikaanisessa perheessä on nähty sen kasvaessa vuosisatojen kuluessa. Rukouksen täyttämät tervehdykseni ja parhaat toivotukseni menevät kaikille jäsenille tässä suuressa perheessä, joka omistautuu kontemplatiiviseen elämään ja apostolisiin töihin. Karisma eletään todeksi niin nunnien, uskonnollisten sisarten, pappis- ja maallikkoyhteisöjen muodossa kuin myös maallisten instituuttien nuorisoliikkeidenkin piirissä.

Apostolisessa kehotuskirjeessäni Gaudete et Exsultate ilmaisin vakuuttuneisuuteni siitä, että “jokainen pyhä on missio, jonka Isä on suunnitellut heijastamaan ja ruumiillistamaan tietyllä historian hetkellä jotakin erityistä evankeliumin näkökulmaa” (no. 19). Dominicus vastasi oman aikansa kiireelliseen tarpeeseen. Se ei ollut vain evankeliumin julistamisen elävöittäminen ja uudistaminen sinänsä, vaan myös yhtä tärkeällä tavalla täyttää julistuksen päämäärä eli pyhyys elämällä Kirkon yhteydessä. Kaiken aidon ja todellisen reformin hengen mukaisesti hän pyrki palaamaan köyhyyteen ja yksinkertaisuuteen, joka vallitsi varhaisimmassa kristillisessä yhteisössä. Yhteisössä, joka muodostui apostolien ja heidän saarnaansa vastaanottaneiden ympärille. (ks. Ap,t. 2:42). Samanaikaisesti pyhän Dominicuksen sisäinen palo sielujen pelastamiseksi johti hänet muodostamaan joukon sitoutuneita saarnaajia, joiden rakkaus pyhiin kirjoituksiin ja elämän puhtauteen voisi kirkastaa mieliä ja lämmittää sydämiä eläväksi tekevän Jumalan sanan totuudella.

Omaa nykyaikaamme määrittää eeppiset muutokset ja uudet haasteet kirkon evankelioimistyölle. Dominicus voi kuitenkin esimerkillään toimia innoituksena kaikille kastetuille, jotka ovat kutsuttuja lähetystyön opetuslapsiksi. Jokainen on kutsuttu tavoittamaan kaikki maailmamme “periferiat” evankeliumin valolla ja Kristuksen armollisella rakkaudella. Puhuessaan pyhän Dominicuksen vision ja karisman ainaisesta ajankohtaisuudesta, paavi Benedictus XVI muistutti meitä että “Kirkon sydämessä tulee aina palaa lähetystyön tuli”. (Audienssi 3. helmikuuta 2010)

Dominicuksen suuri kutsumus oli saarnata Jumalan armollisen rakkauden evankeliumia koko sen pelastavassa totuudessaan ja lunastavassa voimassaan. Opiskelijana Palenciassa hän oppi arvostamaan uskon ja laupeuden, totuuden ja rakkauden sekä persoonan eheyden ja myötätunnon keskinäistä erottamattomuutta. Kuten autuas Jordan Saxilainen kertoo meille, liikututtuaan suuresta määrästä kohtaamisia kärsivien ja kuolevien kanssa vakavan nälänhädän aikana, Dominicus myi arvokkaat kirjansa. Näin hän esimerkillisesti ystävyyden hengessä perusti almujen antamisen keskuksen, jossa nälkää näkevät saatettiin ruokkia. (Libellus, 10). Hänen antamansa todistus Kristuksen armosta ja hänen halunsa saattaa sen parantava balsami niille, jotka kärsivät materiaalista tai hengellistä köyhyyttä, oli inspiraatio sääntökuntanne perustamiselle. Se muokkasikin lukemattomien dominikaanien elämän ja apostolaatin eri paikoissa ja eri aikoina. Totuuden ja rakkauden ykseys sai kenties hienoimman ilmenemismuotonsa Salamancan dominikaanisessa koulukunnassa ja erityisesti veli Francisco de Vitorian teoksissa. Ne esittivät kansainvälisen lain viitekehyksen, joka perustui yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin. Tämä puolestaan mahdollisti filosofisen ja teologisen perustan veljien Antonio Montesinosksen ja Bartolomeus de Las Casaksen sankarillisille ponnistuksille Amerikoissa ja veli Domingo de Salazarin työlle Aasiassa. He puolustivat alkuperäiskansojen ihmisarvoa ja -oikeuksia.

Evankeliumin sanoma jakamattomasta ihmisarvostamme Jumalan lapsina ja yhden ihmisperheen jäseninä hastaa Kirkon meidän aikanamme vahvistamaan sosiaalisen ystävyyden siteitä, ylittämään epäoikeudenmukaiset poliittiset ja taloudelliset rakenteet sekä työskentelemään jokaisen yksilön ja ihmisyhteisön kokonaisvaltaisen kehittymisen puolesta. Kuuliaisena Herran tahdolle ja Pyhän Hengen innoittamana, Kristuksen seuraajat ovat kutsuttuja yhteistyöhön kaikissa ponnisteluissaan “synnyttämään uusi maailma, jossa me kaikki olemme veljiä ja sisaria, jossa on tilaa yhteiskunnan hylkäämille ja jossa oikeudenmukaisuus ja rauha kukoistavat. (Fratelli Tutti, 278). Olkoon Saarnaajien sääntökunta nyt, niin kuin ennenkin, evankeliumin uudistuneen julistamisen etujoukoissa. Evankeliumin, joka voi puhua aikamme miehille ja naisille sekä herättää heissä Kristuksen pyhyyden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan valtakunnan tulemisen jano.

Pyhän Dominicuksen palo evankeliumiin ja aitoon apostoliseen elämään johti hänet painottamaan yhteiselämän tärkeyttä. Jälleen autuas Jordan Saxilainen kertoo meille, että perustaessaan sääntökuntaanne, Dominicus merkitsevästi valitsi “tulla kutsutuksi ei ali-prioriksi, vaan veli Dominicukseksi.” (Libellus, 21). Tämä veljeyden ideaali löysi ilmaisunsa inklusiivisessa hallintomuodossa, jossa kaikki jakoivat osansa harkintaprosesseissa ja päätöksenteossa. Kaikki osallistuivat auktoriteettinsa ja asemansa mukaisesti kapitulijärjestelmän kaikilla tasoilla. Tämä “synodaalinen” prosessi mahdollisti sääntökunnalle omaksua elämäänsä ja missioonsa muuttuvan historiallisen kontekstin piirteet, mutta samalla säilyttää veljellinen kommuunio. Evankelisen veljellisyyden todistus profeetallisena osoituksena Jumalan perimmäisestä suunnitelmasta sovittaa ihmiskunta ja palauttaa sen ykseys Kristuksessa pysyy dominikaanisen karisman perustavanlaatuisena elementtinä ja sääntökunnan ponnistelujen pilarina. Se tukee sääntökunnan pyrkimyksissä edistää kristillisen elämän uudistumista ja evankeliumin leviämistä meidän omana aikanamme.

Yhdessä pyhän Franciscus Assisilaisen kanssa Dominicus ymmärsi että evankeliumin julistaminen sanoissa ja teoissa merkitsi koko kirkollisen yhteisön rakentamista veljellisen ykseyden hengessä ja lähetyshenkisessä opetuslapseudessa. Dominikaaninen saarnaamisen karisma jo varhaisessa vaiheessa levisi ylitse vakiintuneiden dominikaanisen perheen rakenteiden koskettaen kaikkia kirkollisen elämän tasoja. Seuraavina vuosisatoina se löysi ylhäisen ilmaisunsa Katariina Sienalaisen kirjoituksissa, autuaan Fra Angelicon maalauksissa sekä pyhän Liman Rosan, autuaan Johannes Maciaksen ja pyhä Castellon Margheritan laupeuden töissä. Niinpä myös nykyaikana se jatkaa taiteilijoiden, oppineiden, opettajien ja toimittajien työn inspiroimista. Tänä juhlavuotena emme voi olla muistamatta niitä dominikaanisen perheen jäseniä, joiden marttyyrius jo itsessään oli voimakas saarnaamisen muoto. Tai niitä lukemattomia miehiä ja naisia, jotka seuraamalla pyhän Martin Porreksen yksinkertaisuutta ja myötätuntoa ovat tuoneet evankeliumin ilon yhteiskuntiemme ja maailman syrjäisiin kolkkiin. Tässä yhteydessä ajattelen erityissesti hiljaista todistusta, jonka monet tuhannet maallikkodominikaanit (tertiaarit) ja dominikaanisen nuorisoliikkeen jäsenet antavat. Ne ilmentävät tärkeää ja luovuttamatonta maallikkojen roolia evankelioimisen työssä.

Dominicuksen taivaalliseen elämään syntymisen riemuvuonna tahtoisin aivan erityisellä tavalla ilmaista kiitollisuuteni Saarnaveljille heidän merkittävästä osuudestaan evankeliumin julistamiseen teologisen uskon mysteerien tutkimisen saralla. Lähettämällä ensimmäiset veljet Euroopassa syntymäisillään olleisiin yliopistoihin, Dominicus tunnisti tulevien saarnaajien koulutuksessa elintärkeäksi vankan ja kokonaisvaltaisen teologisen oppineisuuden, joka perustuu pyhiin kirjoituksiin ja kunnioittaviin järjen esittämiin kysymyksiin. Tämä valmisti sitoutumaan kurinalaiseen ja arvostavaan keskusteluun Jumalan Kristuksessa antaman ilmoituksen palveluksessa. Sääntökunnan intellektuaalinen apostolaatti, monet koulut ja korkeimman opetuksen instituutiot, pyhien (teologisten) tieteiden harjoittaminen sekä läsnäolo kulttuurielämässä ovat innoittaneet järjen ja uskon kohtaamisia. Lisäki ne ovat ruokkineet kristillisen uskon elinvoimaa sekä edistäneet Kirkon missiota mielten ja sydämien vetämiseksi Kristuksen puoleen. Tässäkin mielessä voin ainoastaan ilmaista kiitollisuuteni sääntökunnan apostoliselle istuimelle suorittamasta palveluksesta historiassa, joka juontuu aina itseensä Dominicukseen.

Vieraillessani Bolognassa viisi vuotta sitten, minulle siunaantui mahdollisuus viettää muutama hetki rukouksessa pyhän Dominicuksen haudalla. Rukoilin erityisellä tavalla Saarnaajien sääntökunnan puolesta pyytäen sen jäsenille armoa kestävyydessä pysyä uskollisena alkuperäiselle karsimalleen ja traditiolle, jonka perillisiä he ovat. Kiittäen pyhää itseään kaikesta hyvästä, jota hänen poikansa ja tyttärensä tuovat Kirkkoon pyysin erityisenä lahjana merkittävää kasvua papillisiin ja sääntökuntakutsumuksiin.

Vuodattakoon tämän juhlavuoden viettäminen ylitsevuotavasti armoa Saarnaveljille ja koko dominikaaniselle perheelle. Innoittakoon se uuteen evankeliumin kevääseen. Suurella kiintymyksellä uskon kaikki juhlavuoteen osallistuvat Ruusukon Neitsyt Marian ja patriarkkanne pyhän Dominicuksen rakkaudellisten esirukousten haltuun sekä sydämellisesti annan teille apostolisen siunaukseni Herran viisauden, ilon ja rauhan sinetiksi

Roomassa, pyhän Johanneksen Lateraanibasilikasta 24. toukokuuta 2021

Franciscus


Dominikaanisen 
sääntökunnan mestarin 
veli Gerard Francisco Timoner III:n 
vastaus pyhän isän, paavi Franciscuksen kirjeeseen
Dominicus Caleruegalaisen kuoleman 800-vuotisjuhlana

Dominikaaninen perhe on syvästi kiitollinen pyhälle isällemme paavi Franciscukselle hänen kirjoituksestaan Praedicator gratiae. Se on inspiroiva ja rohkaiseva kirje sääntökunnalle pyhän Dominicus Caleruaegalaisen dies natalis  (lat. syntymäpäivä, eli maallinen kuolema, mutta syntymä ikuiseen elämään suom.huom.) 800-vuotisjuhlana. Hänen kirjeensä incipit (otsikko) tuo kaikuja tapahtumasta historiassa, jolloin paavi Honorius III vahvisti saarnaamisen olevan sääntökunnan missio ja antoi Dominicukselle ja hänen veljilleen Toulousessa nimen “saarnaajat”. Paavi Franciscus vahvistaen tuo esiin kirjeessään että armon saarnaaja on pyhään Dominicukseen liitetty titteli, joka “on erityisen hyvin sopusoinnussa hänen perustumansa sääntökunnan karisman ja mission kanssa”. Eli kyseessä on saarnaamisen armo(lahja) ja armon saarnaaminen.

Me kiitämme pyhään isää siitä, että hän on meille Pietari, joka vahvistaa meitä uskossa (Luuk. 23:32). Me kiitämme myös paavi Franciscusta Dominicuksen perheen tervehtimisestä. Me muistelemme miten Dominicus Caleruegalaisessa ja Franciscus Assisilaisessa ruumillistui pyhä veljeys ja ystävyys evankelioimisen perustana heidän aikanaan. Kiittäessämme paavi Franciscusta isällisestä huolenpidostaan ja veljellisestä läheisyydestään sääntökuntamme kanssa, me myös tervehdimme häntä ja Jeesuksen Seuraa (Jesuiitta-sääntökuntaa suom.huom.) pyhän Ignatius Loyolan kääntymisen 500-vuotisjuhlana tänä samana Herran vuonna 2021. On hyvin tunnettua, että tärkeä osa tuosta armoitetusta hetkestä oli hänen elämänsä muuttanut kysymyksensä:

“Mitä jos minun pitäisi tehdä mitä pyhä Franciscus tai pyhä Dominicus teki?”.Tosiaankin on ihmeellisen hienoa, että tällaisena kaitselmuksen sallimana juhlavuosien yhteensattumana Ignatiuksen kanssaveli, ensimmäinen paavi, joka valitsi nimen Franciscus, kirjoittaa kirjeen Dominicuksen perheelle !

Ilmaisemalla “rukouksen täyttämät tervehdykset… kaikille tämän suuren perheen jäsenille, jotka omistautuvat kontemplatiiviselle elämälle ja apostolisiin töihin nunnina ja uskonnollisina sisarina, papillisissa ja maallikkoyhteisöissä sekä maallisissa instituuteissa ja nuorisoliikkeissä” paavi tunnistaa, että saarnaajien perhe käytännössä sisältää kaikki Kirkon elämän tasot. Näin ollen oppineiden, runoilijoiden ja mystikkojen kirjoitukset sekä taideteokset, laupeuden ja armon työt, joita eri perheen haarat tekevät, tunnustetaan saarnaamisen muodoiksi tai “genreksi”. Merkittävästi dominikaanisen perheen jäsenten, joiden ääni on vaiennettu martyyrikuolemassa, tunnustetaan antaneen meille aivan erityisen ylevän esimerkin saarnaamisen muodosta.

“Puhuen aina vain Jumalalle tai Jumalasta” pyhä Dominicus yhdisti rukoilevan mietiskelyn ja toiminnan ja tuli esimerkiksi opetuslapsi-lähetystyöntekijästä (disciple-missionary), joka kutsutaan seuraamaan ja lähetetään julistamaan evankeliumin mukaista elämäntietä. On pohdinnan arvoista, että pyhä isä käyttää termiä lähetystyöntekijä-opetuslapsi (missionary-disciple) ensiksi mainitun sijasta. Kenties paavi Franciscus kutsuu meitä ymmärtämään, että Jumala, joka lähettää meidät missioon on sama Jumala, joka on läsnä kaikkialla ja jatkuvasti kutsuu meitä seuraamaan häntä opetuslapsina.

veli Gerard Francisco Timoner III, O.P.
Sääntökunnan Mestari
24. toukokuuta 2021
Isämme pyhän Dominicuksen translaation muistopäivänä

Vapaasti englannista suomentanut veli Gabriel O.P.

Tietoja kirjoittajasta

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aihevalikko

Katolinen vartti

Paavin twiitit

Paavin twiitit

Uusimpia videoita

Ladataan...

Arkistot

Tilaa tiedotteemme