Ihmeiden sakramentti – huomioita uskosta ja eukaristiasta

Kristuksen ruumiin ja veren sakramentti on suuri salaisuus ja todellinen ihme. Sen uskomiseen ja tunnustamiseen huipentuu koko kristillinen elämä, eikä kirkko turhaan kutsukaan eukaristiaa ”koko kristillisen elämän lähteeksi ja huipuksi” (vrt. Sacrosanctum Concilium, 47; KKK 1324). 

Lukemattomat ovat ne armot, joita eukaristian janoamisesta ja vastaanottamisesta on seurannut. Loppumaton on se lohtu, jonka epätoivoinen uskova voi saada, kun hän rukouksessaan kääntyy tabernaakkelissa tai monstranssissa olevan eukaristisen Kristuksen puoleen.

Vaikka meidän aikamme tuntuukin olevan täynnä ”läpivalaistua”, ymmärrettäväksi tehtyä uskoa – tai epäuskoa –, ei mikään mahti maailmassa pysty kokonaan poistamaan meille ihmisille luontaisesti kuuluvaa ihmettelyn kykyä: kauneuden, pyhyyden ja hyvyyden ihastelua, luonnon ihmeellisen harmonian ja myös selittämättömien tai yliluonnollisten tapahtumien tutkiskelua. 

On olemassa asioita, joita ihminen ei osaa eikä edes pysty luonnontieteellisesti täysin selittämään. Eukaristian salaisuus on juuri tällainen, koska sitä ei voi laskea eikä mitata. Sen voi ymmärtää, tuntea tai kokea vain uskon lahjan kautta. Sen voi ”tietää”, siitä voi olla varma vain uskomalla.

Vastaus horjuvaan uskoon: rukous

Jokaisen ihmisen usko horjuu joskus. Me ajaudumme helposti arjessa tilanteeseen, jossa messuun osallistutaan enemmän ihmisten kuin Jumalan takia, enemmän sosiaalisen tottumuksen kuin pelastuksen toivon valossa. Siksi kirkossa käymisestä, vierailusta eukaristisen Kristuksen luona, kannattaisikin tehdä mahdollisimman säännöllinen tapa ja tavoite. Siksi rukoilemisesta joka päivä ja monta kertaa päivän aikana kannattaisi pitää kiinni silloinkin, kun ei pysty järjestämään itselleen mahdollisimman sopivaa tilaa ja riittävää aikaa. Pienikin huomaamaton ristinmerkki ja ajatus Jumalalle on jo hyvä alku. 

Rukouksemme ei tietenkään tarvitse olla pitkä, kunhan se kohdistaa mielemme, sydämemme ja sielumme Jumalaan, ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Siitähän sukupolvet meitä ennenkin ovat olleet tunnettuja: kirkoissa käydään rukoilemassa, ja usko pidetään mielessä kaiken päivää, aamusta alkaen illan viimeiseen hetkeen asti (aamu- ja iltarukous, ruokarukous, rukous toimen tai tehtävän alussa, Angelus, ruusukko).

Muistammeko me edes kävellessämme kirkon ohi tai mennessämme ulkomailla sisään katoliseen kirkkoon ihan vain turisteinakin, että elävä Kristus odottaa siellä meitä tabernaakkelissa?

Vierailu kirkossa

Vierailuista kirkossa kirjoitti elämänsä loppupuolella pyhä kirkonopettaja Alfonso Maria de’Liguori kirjassaan ”Vierailuja pyhän sakramentin ja Neitsyt Marian luona (Visite al SS. Sacramento ed a Maria SS.ma)” vuodelta 1759. Tuon ajan tavan mukaan kirjan tekstit muodostuvat palavasta tunteikkuudesta, jota kuitenkin leimaa samalla syvä hurskaus ja opillinen selkeys. Erikielisiin käännöksiin voi tutustua netissä.

Pyhän Alfonson kirja koostuu ohjeista näitä vierailuja varten ja 31 eri mietiskelystä, joiden aikana uskova kääntyy eukaristisen Kristuksen ja Neitsyt Marian puoleen. Ensimmäisessä mietiskelyssä pyhä Alfonso kirjoittaa esimerkiksi näin: 

”Oi, ystävällisin, suloisin ja rakastettavin Jeesus, elämäni, toivoni ja aarteeni, sieluni ainoa rakkaus; oi, mitä onkaan maksanut sinulle se, että pysyt luonamme tässä sakramentissa! Sinun piti kuolla, jotta voisit olla kanssamme alttareillamme; ja kuinka monia loukkauksia oletkaan joutunut kestämään tässä sakramentissa auttaaksesi meitä läsnäolollasi! Sinun rakkautesi, ja toiveesi siitä, että me rakastaisimme sinua, on voittanut kaiken.”

Bolsenan-Orvieton eukaristinen ihme

Joskus Jumala auttaa ihmeellisellä tavalla ihmisiä ymmärtämään ja uskomaan Kristuksen olevan todellisesti läsnä eukaristiassa. Yksi tällainen tapaus on Bolsenan-Orvieton eukaristinen ihme. Säilyneiden kuvausten mukaan kaikki alkoi Roomaan vuonna 1263 pyhiinvaelluksella olleen saksalaisen papin epäilystä. Tämän muuten hurskaan isä Petruksen oli vaikea uskoa siihen, että Kristus voisi todellisesti olla läsnä eukaristiassa. 

Yhtenä päivänä isä Petrus vietti messua Bolsanossa pyhän marttyyri Christinan haudalla. Heti muuttumissanojen, konsekraation, jälkeen hänen käsissään oleva pyhä hostia alkoi tihkua verta alttarilla olevalle korporaalille. Tästä pappi tietysti hätääntyi. Hän keskeytti messun ja pyysi saman tien päästä kertomaan tapahtumasta paaville, joka tuohon aikaan piti hoviaan läheisessä Orvieton kaupungissa. Paavi Urbanus IV määräsi tapahtuman tutkittavaksi ja tuomaan verta tihkuneen pyhän hostian ja korporaalin Orvietoon. Siellä korporaali on yhä esillä kaupungin upeassa Neitsyt Marian taivaaseenottamisen katedraalissa.

Vastaavia tutkittuja ja dokumentoituja ihmeitä on kymmeniä ellei satoja muitakin. Hiljattain alttareiden kunniaan kohotettu nuori Carlo Acutis perusti niitä varten oman internetsivustonkin, johon linkki löytyy tämän artikkelin lähteistä. Eri aikoina ne ovat tuoneet Jumalan ihmeteot ja hänen rakkautensa lahjan epäilevien ihmisten silmien eteen uskon vahvistukseksi ja Jumalan todellisuuden pantiksi. Eivät kaikki niitä ehkä tarvitse, mutta kyllä ne monille antavat varmuuden siitä, että se, mihin me olemme uskomme ja toivomme panneet, on jotakin kestävää ja totta, jotakin, johon me todella voimme turvata.

Eukaristian kunnioitus

1200-luku oli monessa mielessä hyvin tärkeä uskonnollisen heräämisen vuosisata. Sen alussa syntyivät kerjäläissääntökunnat, dominikaanit ja fransiskaanit, ja vähitellen niiden viesti uudisti kirkkoa hengellisesti. Bolsenan-Orvieton eukaristisen ihmeen uskotaan myös rohkaisseen paavi Urbanusta pyytämään tuon ajan ehkäpä lahjakkainta teologia, pyhää Tuomas Akvinolaista, muotoilemaan tekstit uutta liturgista viettoa, Kristuksen ruumiin ja veren juhlapyhää, varten. Ja kuinka kauniita hymnejä ja rukouksia pyhä Tuomas kirjoittikaan! Kirkon eukaristinen henki on tuosta ajasta alkaen saanut ravintoa esimerkiksi Adoro te devoten ja Tantum ergon kaltaisista hymneistä:

Maku, näkö, tunto eksyy sinussa,
kuulo vain on uskon varma antaja.
Uskon, minkä lausui Poika Jumalan:
Totuus on hän itse Isän Sanana.

Ristinpuussa peittyi jumaluutensa,
leivästä ei löydy ihmishahmoa.
Molemmat ne uskon sekä tunnustan,
pyydän, mitä pyysi rosvo katuva.
(Adoro te devote, 2. ja 3. säk., suom. Carling/Koho)

Siispä korkein sakramentti
saakoon meiltä kunnian,
sillä vanhan liiton merkki
väistyy tieltä uudemman.
Usko antaa täydennyksen
aisteiltamme puuttuvan.
(Tantum ergo, 1. säk., suom. Carling/Koponen)

Eukaristia kirkon elämässä

Pyhä paavi Johannes Paavali II kirjoitti viimeiseksi jääneessä kiertokirjeessään Ecclesia de Eucharistia (Kirkko elää eukaristiasta) tämän pyhän sakramentin merkityksestä upealla tavalla. Hän muistuttaa, että ”[j]okaisen askeleen kohti pyhyyttä, jokaisen kirkon tehtävän toteuttamiseksi tehdyn toimen ja jokaisen pastoraalisen ohjelman toteutuksen tulee ammentaa tarvittava voima eukaristian salaisuudesta ja huipentua sitä kohti” (EE, 60).

Samalla hän huomauttaa, että ”[a]ntaessamme eukaristialle kaiken sen ansaitseman huomion ja pyrkiessämme vakavasti olemaan väheksymättä mitään sen ulottuvuutta tai vaatimusta tulemme todella tietoisiksi tämän lahjan suuruudesta. Siihen meitä kutsuu katkeamaton traditio, joka ensimmäisistä vuosisadoista alkaen on nähnyt kristillisen yhteisön tästä ’aarteesta’ huolta pitävänä vartijana. Rakkauden innoittamana kirkko huolehtii eukaristian salaisuutta koskevan opetuksen ja uskon välittämisestä seuraaville sukupolville niin, ettei pieninkään sen osanen joutuisi hukkaan. Tässä huolenpidossa ei ole liioittelun vaaraa, koska ’tähän sakramenttiin sisältyy pelastuksemme koko salaisuus'” (EE, 61). Lopussa paavi lainasi, yllätys, yllätys, juuri Tuomas Akvinolaista (ST, III, q. 83, a. 4c).

Vaalikaamme siis aina rakkauttamme pyhää eukaristiaa kohtaan.

Marko Tervaportti

Seuraavissa lehdissä esitellään lisää eukaristisia ihmeitä.

Tärkeimmät lähteet

• Acutis, Carlo (toim.): The Eucharistic Miracles of the World. – www.miracolieucaristici.org
• Cruz, Joan Carroll: Eucharistic Miracles and Eucharistic Phenomena in the Lives of the Saints. Tan Books and Publishers, Inc. USA, 1987. 
• Johannes Paavali II: Kiertokirje Ecclesia de Eucharistia, eukaristiasta kirkon elämässä, 2003. – katolinen.fi/ecclesia-de-eucharistia