Valitse Sivu

Dorothea Olbrich in memoriam

Dorothea Olbrich in memoriam

26.2.1929–27.3.2022

Jumala kutsui ajasta ikuisuuteen saksalaisen rouva Dorothea Olbrichin paaston laetare-sunnuntaina 27. maaliskuuta. Osnabrückin Ansgar-Werkin pitkäaikaisena puheenjohtajana hän oli monien pohjoismaisten katolilaisten tuntema ja arvostama nainen, jolle eletty usko oli kaikki kaikessa. 

Erityisellä tavalla hän piti tärkeänä maallikoiden ja varsinkin naisten lähetystehtävää kirkossa ja maailmassa. Hän iloitsi siitä, että paavi Franciscus, jonka hän vielä ehti tavata, puhui usein ja oikealla tavalla tästä aiheesta.

Dorothea Maria Olbrich oli syntynyt Ylä-Sleesian Ratiborissa, nykyään Racibórz, 26.2.1929. Miljoonien saksalaisten tavoin hänen osakseen tuli sodan jälkeen jättää kotiseutunsa ja muuttaa aivan toiselle puolelle Saksaa, lähelle Göttingeniä. 

Perhe oli hyvin hurskas ja myös nuori Dorothea tunsi kaipuuta palvella Jumalaa, kirkkoa ja ihmisiä. Relkeringhausenissa toimineen ”Sielunhoitoavustajien seminaarin” jälkeen hän aloittikin päivätyönsä uskonnonopettajana ja eri seurakuntien päätoimisena työntekijänä. 

Vuonna 1959 hän muutti kotikaupunkiinsa Osnabrückiin. Tässä hiippakunnassa, joka tuolloin ulottui aina Tanskaan asti, hän sai tehtävän avustaa nuorisotyössä. Nuorisopappina oli silloin isä Hubertus Brandenburg, tuleva Tukholman piispa.

Hänen päätyökseen tuli kuitenkin sielunhoitotyössä toimineiden ja eläkkeelle siirtyneiden maallikoista vastaaminen. Tehtävä vei hänet usein eri puolille Saksaa. Hän kertoi minulle joskus ”salaisista” matkoistaan jopa silloiseen Itä-Saksaan. Tuttavavierailujen verukkeella vei uskonnollista kirjallisuutta ja muita avustuksia paikallisille katolisille seurakunnille yli tarkasti vartioidun rajan.

Osnabrückin piispana palvellut Helmut Hermann Wittler oli kuitenkin pannut merkille Dorothea Olbrichin monin tavoin lahjakkaan, tarmokkaan ja aina ystävällisen persoonan. Vuonna 1967 piispa Wittler oli perustanut Ansgar-Werkin avustamaan kirkkoa Pohjoismassa ja niinpä hän pyysi Olbrichia mukaan sen johtokuntaan.

Tälle työlle Dorothea Olbrich omistautui koko sydämellään. Hänen suuri ansionsa oli pohjoismaisten teologian opintopäivien aloittaminen Haus Ohrbeckissä. Tämä maaseudulla sijaitseva fransiskaaniluostari ja opintokeskus oli hänelle tuttu, sillä hän toimi talossa perhe- ja koulutustyössä vuosina 1972-1982. 

Rouva Olbrichilla oli taito saada paikalle hyvinkin tunnettuja professoreita luennoimaan aina yhtä mielenkiintoisista ja ajankohtaisista aiheista. Samalla eri Pohjoismaista tulleet katolilaiset ystävystyivät keskenään ja oppivat tuntemaan kirkkoa Saksassa. 

Opintopäiviltä tehtiin monia kiintoisia kulttuurivierailuja ja -retkiä. Muistan erityisellä tavalla sen kesän, jolloin aiheena oli juutalaisuus ja yhdessä osallistuimme Osnabrückin synagogan sapattipalvelukseen.

Opintopäivien kantaviin voimiin kuului myös katedraalin dekaani, liturgiikan tohtori Heinrich Plock. Hän menehtyi tapaturmaisesti alkuvuodesta. Sittemmin opintopäivistä vastasi pitkään katedraalin kaniikki, mons. Ansgar Lüttel. 

Dorothea Olbrich oli Ansgar-Werkin puheenjohtajana hyvin aktiivinen. Yhdistys laajeni kattamaan myös vuonna 1994 perustetun Hampurin arkkihiippakunnan. Tässä tehtävässä henkilökohtaiset kontaktit ja ystävyydet olivat hänelle tärkeitä. Hänet nähtiin Pohjoismaissa monissa hiippakuntien juhlissa ja lukemattomissa eri vihkimyksissä. Hän kirjoitti näistä tapahtumista tunnollisesti Ansgar-Info -lehteen. 

Hänen toimestaan Ansgar-Werk järjesti usein myös retrettejä pohjoismaisille papeille, opintopäiviä sääntökuntalaisille ja vierailuja pappiskokelaille, erityisesti näiden PSP-yhdistyksen (Pro Scandiae Populis) hyväksi. Hän osasi tukea ja kannustaa pappiskokelaita ja nuoria pappeja myös viisailla neuvoillaan.

Oli aina yhtä miellyttävää vierailla hänen luonaan Bierstrassen asunnossa, Osnabrückin raatihuoneen takana, ja istua iltaa hänen vieraidensa kanssa. Lopulta tapasimme kaikissa Pohjoismaissa ja myös Roomassa. Monet meistä hän oli tuntenut jo nuorina miehinä. Hän piti aktiivisesti yhteyttä niin ikään lukemattomiin muihin ihmisiin, jakaen myös perheiden ilot ja surut. 

Dorothea Olbrich jäi toimistaan hiippakunnassa eläkkeelle jo vuonna 1990. On koko lailla vakuuttavaa, että tästä huolimatta hän toimi pyyteettömästi Ansgar-Werkin eteen vielä kolmekymmentä vuotta, kunnes hänen oli heikentyneen terveyden takia muutettava hoitokotiin. Puheenjohtajana häntä seurasi mons. Lüttel. Nykyään tehtävässä toimii kirkkoherra Hermann Hülsmann.

Vuonna 1997 pyhä Johannes Paavali II myönsi rouva Olbrichille Pyhän Gregorius Suuren ritarikunnan korkeimman arvon hänen työstään erityisesti kirkon hyväksi Pohjoismaissa.

Vaikka Dorothea Olbrichia kutsuttiin saksalaisittain rouvaksi, hän pysyi naimattomana. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan naisista, jotka seurasivat Jeesusta ja kahtatoista opetuslasta sekä ”avustivat heitä omilla varoillaan” (8:3). Olen aina pitänyt rouva Olbrichia tällaisena Jeesusta uskollisesti seuranneena naisena, joka osasi löytää tärkeän paikkansa kirkosta, Kristuksen mystisestä ruumiista, ja toimia tätä kautta lähimmäisten hyväksi niin lähellä kuin kaukana. Oli suuri ilo saada tuntea hänet. 

Osnabrückin piispa Franz-Josef Bode vietti rouva Dorothea Olbrichin hautajaismessun kaupungin Pyhän Pietarin katedraalissa, edesmenneen rakkaassa kotikirkossa, 9. huhtikuuta. Meitä oli mukana viettämässä ja rukoilemassa koko joukko piispoja ja pappeja sekä lukemattomia muita sukulaisia ja ystäviä kaikkialta Pohjoismaista. Hänet haudattiin ylösnousemuksen varmassa toivossa Velbertiin. Monien muiden tavoin jään kaipaamaan häntä ja hänen ystävyyttään. Levätköön hän rauhassa! 

Mons. Tuomo T. Vimpari  

Tietoja kirjoittajasta

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Aihevalikko

LUE FIDES (pdf)

Uusin lehti || Arkisto (2001–)

KATOLINEN VARTTI (audio)

Kaikki lähetykset 2020-

Paavin twiitit

Paavin twiitit

Uusimpia videoita

Ladataan...

Arkistot

Tilaa tiedotteemme