Valitse Sivu

Pyhän Tuomas Akvinolaisen filosofinen enkelioppi käännettynä suomeksi

Pyhän Tuomas Akvinolaisen filosofinen enkelioppi käännettynä suomeksi

Usko maailmassa vaikuttaviin näkymättömiin olentoihin ja voimiin läpäisee ihmisyhteisöt kautta ajan ja maan piirin. Siihen nähden viimeiset vuosisadat länsimaisessa yhteiskunnassa valistuksesta ja tieteellisen maailmankuvan muodostumisesta lähtien ovat muodostaneet erikoisen poikkeuksen työntäessään enkelit ja demonit marginaaliin taikauskoksi ja joksikin sellaiseksi, jolla ei ole paikkaa modernin rationaalisen ihmisen ajattelussa. Myös teologiassa ja erilaisissa dogmaattisissa yleisesityksissä enkelit ja demonit ovat suurelta osin joutuneet alaviitteisiin ja selitettäväksi lähinnä esiintyessään muulla tavoin mielenkiintoisissa Raamatun kohdissa.

Viime vuosisadan lopulla tapahtui kuitenkin käänne, jota on kutsuttu jopa enkelibuumiksi. Enkelit nousivat keskiöön ensiksi erilaisten New Age-tyyppisten uusien uskonnollisten liikkeiden myötä näiden korostaessa enkelihoitoja ja oman sisäisen enkelin etsimistä. Toisaalta myös fantasiakirjallisuus ja -elokuvat ovat nostaneet kiinnostusta näkymättömiin hyvän ja pahan voimiin. Samalla globalisaatio ja monikulttuurisuus ovat tuoneet länsimaiseen keskusteluun kysymykset esimerkiksi afrikkalaisen teologian henkimaailmasta ja islamilaisesta angelologiasta. Kaiken tämän keskellä myös kiinnostus perinteiseen kristilliseen angelologiaan on kasvanut ja kiinnostuksen lisääntyessä on myös suomeksi kirjoitettu viime vuosikymmeninä useita teoksia enkeleistä.

Nyt enkelikirjat ovat saaneet seurakseen todellisen länsimaisen angelologian klassikkoteoksen, kun emeritusprofessori Reijo Työrinoja on teoksessaan Tuomas Akvinolainen: Enkelit ja filosofia (Gaudeamus 2021) kääntänyt enkeliopettajan, pyhän Tuomas Akvinolaisen (1225–1274) Summa theologiaen ensimmäisen osan enkeleitä koskevat kvestiot 50–64 ja 107. Kohdissa käsitellään muun muassa enkeleiden olemusta, intellektuaalisia ominaisuuksia, tahtoa, puhetta ja luomiseen ja lankeemukseen liittyvää ongelmakenttää. Tässä ei kuitenkaan ole kaikki enkeleitä koskevat kvestiot, vaan Työrinoja on rajannut käännöksen ulkopuolelle viimeisintä seuraavat kvestiot 108–114, joissa Akvinolainen käsittelee enkelien ja demonien hierarkioita, tehtäviä ja vaikutuksia, jotka olisivat tuoneet mukanaan myös käytännöllisempiä näkökulmia enkeleihin. Näin ollen teos pysyy hyvin teoreettisfilosofisella tasolla, mikä onkin teoksen tarkoitus, kuten nimestäkin voi päätellä.

Rajaus on selkeä ja käytännöllinen, sillä seitsemästä kvestiosta olisi tullut paljon lisää käännettävää ja mittaa teokselle. En voi kuitenkaan olla näkemättä rajauksessa kaikuja yhteiskunnassamme ja suomalaisessa akateemisessa maailmassa vallitsevasta ajattelusta, jossa hengellinen on jotain vähintäänkin kyseenalaista. Työrinoja rikkoo tätä vahvasti ottamalla aiheekseen valistuksen jälkeläisen korviin niinkin epärationaaliselta kuulostavan aiheen kuin enkelit, mutta perustelee ja pehmentää asiaa jo johdantonsa ensimmäisessä kappaleessa: asia on mielenkiintoinen etenkin filosofisesti. Valitut Akvinolaisen kvestiot ajavatkin lukijan varsin syviin ja haastaviin filosofisiin ja käsitteellisiin kysymyksiin. Lukija päätyy pohtimaan enkeleitä hyvinkin rationaalisesti ja kysymään muun muassa, mikä on rationaalisen ja intellektuaalisen olennon ero.

On myös nostettava esiin toinen rajaukseen liittyvä seikka. Työrinoja on päätynyt kontekstualisoimaan teoksen pääasiassa keskiaikaiseen keskusteluun ja erityisesti dominikaanien ja fransiskaanien väliseen tai kärjistetysti enkeliopettajan ja serafiopettajan, pyhän Bonaventuran, väliseen keskusteluun enkeleistä. Toisin sanoen kysymykset Akvinolaisen suhteesta skolastista aikaa varhaisempaan ja myöhempään enkeliopetukseen jätetään hyvin vähälle huomiolle ja toisiin teoksiin. Toki kvestioissa esiintyvät lähteet esitellään asiantuntevasti, mutta Työrinoja ei esimerkiksi arvioi, kuinka uskollisesti Akvinolainen seuraa lähteidensä ajatuksia ja missä määrin hän poikkeaa niistä ja kehittää uutta. Antiikin asiantuntijana tämä olisi ollut erityisesti minua kiinnostava näkökulma, mutta rajaus aikakauden keskusteluihin on hyvinkin perusteltu ja asiantuntevasti toteutettu. Aikakauden angelologia oli hyvinkin rikasta, joten lähdemateriaalista ei ole puutetta. Aihe onkin sellainen, ettei sitä voi yhteen kirjaan tyhjentää, ja teoksen lähde- ja kirjallisuusluettelosta voi alkaa kahlaamaan aihetta käsittelevää kirjallisuutta pidemmälle.

Kirja koostuu johdantoartikkelista, käännöksestä, selitysosiosta ja loppuviitteistä. Johdantoartikkeli on hyvin kirjoitettu ja varsin kattava. Osion pääpaino on siinä, että käydään läpi käännettyjen kvestioiden teemat ja tuodaan esille, mitkä olivat keskeisimmät ongelmat niiden suhteen aikakauden keskusteluissa ja ketkä olivat Akvinolaisen keskeisimmät vastustajat kussakin kysymyksessä. Käy hyvin selväksi, että tuolloin elettiin todellista filosofisen angelologian kultakautta ja syvällistä keskustelua oli paljon. Aikakauden keskeisten oppineiden ja pyhien eriävistä mielipiteistä käy hyvin ilmi myös se, ettei Tuomaan näkemyksiä enkeleistä hyväksytty lähtökohtaisen yksioikoisesti. Johdannon lopussa Työrinoja kuljettaa lukijan taitavasti hetkeksi modernin kulttuurin ja taiteen maailmaan Berliinin taivaan alle keventäen tunnelmaa ennen tiukkaa skolastista käsittelyä mutta samalla myös muistuttaen, kuinka Akvinolaisen kysymykset ovat ajattomia ja koskettavat meitä kaikkia.

Teoksen pääosaa eli Akvinolaisen kvestioiden käännöstä pidän todella onnistuneena. On hienoa saada käännös alan huippuasiantuntijalta, jolla on loistava tuntemus aikakauden teologisfilosofisesta kentästä ja käsitteistöstä. Työrinoja kuitenkin varoittaa lukijaa johdantonsa lopussa seuraavasti:

Skolastisten tekstien – kuten keskiajan filosofisten tekstien yleensäkin – kääntäminen on haastava tehtävä. Käsiteltävät ongelmat sekä ajalle ominainen esitystapa ovat käsitteellisesti ja rakenteellisesti monimutkaisia. Useat käsitteet ovat nykylukijalle tuntemattomia ja vaativat selvennystä. Lukijalle tämä asettaa myös haasteita. Tarvitaan tietynlaista filosofista asennetta ja kärsivällisyyttä sekä kiinnostusta käsitteelliseen ajattelutapaan.

Kvestiomuodosta ja käsitteellisestä monimutkaisuudesta huolimatta Työrinoja onnistuu kääntämään Akvinolaista hyvälle ja selkeälle suomelle. Näin ollen ymmärrysongelmia ei aiheuta käännöksen puutteellisuus tai lauserakenteiden monimutkaisuus vaan esiteltyjen ongelmien haastavuus ja filosofiset käsitteet. Työrinojan varoituksesta onkin syytä ottaa onkeensa. Lukijan kannattaa hankkia jonkinlainen peruskäsitys aristoteelisesta filosofisesta käsitteistöstä ennen teokseen tarttumista, ja on myös syytä ymmärtää, että tällaisen tekstin lukeminen on hidasta, jos todella haluaa ymmärtää, mitä Tuomas sanoo. Keskiajalla teoksen lukijat olivat mitä todennäköisimmin opiskelleet Aristoteleen teokset läpi filosofisessa tiedekunnassa ennen kuin tarttuivat tähän teologisen tiedekunnan oppikirjaan käsiksi. Jos haasteista pääsee yli, Akvinolainen tarjoaa verrattoman filosofisen elämyksen rakentaessaan sisäisesti koherentin näkemyksen aineettomista muodoista, joilla on olemuksesta erillinen oleminen.

Siltä varalta, että kvestiomuoto ja käsitteet aiheuttavat lukijalle päänvaivaa, Työrinoja on laatinut teokseen selitysosion, jossa käydään selkeästi ja tiiviisti uudelleen läpi Akvinolaisen näkemys kustakin kysymyksestä ja avataan joitakin keskeisiä käsitteitä. Itse asiassa, jos haluaa hyvän yleiskuvan Akvinolaisen näkemyksistä voi lukea pelkän kolmikymmensivuisen selitysosan, sillä kirjoitustyyli on sellainen, ettei teksti välttämättä tarvitse rinnalleen selittämäänsä pohjatekstiä. Itse toivoin ja odotin osiolta enemmän kommentaarimaista luonnetta, jossa Akvinolaisen argumentaatiota olisi tarkasteltu kriittisesti, mutta nopeasti kävi selväksi, ettei tämä ole osion tarkoitus, vaan nimenomaan selventää, mitä Akvinolainen tarkoittaa. Tällaisenaan selitykset eivät antaneet itselleni kovin suurta lisäarvoa, mutta niiden arvo nousee sitä suuremmaksi mitä pienemmillä pohjatiedoilla ja väsyneemmällä mielellä teosta lukee.

Kaiken kaikkiaan suosittelen teoksen lukemista lämpimästi huomioiden toki edellä esitetyt varaukset. On kulttuuriteko saada pyhän Tuomas Akvinolaisen tekstejä suomeksi. Hän on yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä teologeista ja filosofeista ja erityinen merkitys hänen opetuksellaan on meille katolilaisille. Lisäksi on huomioitava, että Summa theologiaen enkeleitä koskevat kvestiot ovat yksi tunnetuimmista kristillisen angelologian kirjoituksista ja näin niiden tuntemus perustietoa kaikille enkeliopista kiinnostuneille.

Tomi Ferm

Tietoja kirjoittajasta

Aihevalikko

Paavin twiitit

Paavin twiitit

Uusimpia videoita

Ladataan...

Arkistot

Tilaa tiedotteemme