Valitse Sivu

WYD at home: Maailman nuortenpäivien huikea varjotapahtuma Suomessa

WYD at home: Maailman nuortenpäivien huikea varjotapahtuma Suomessa

Tammikuun alussa puhelimeeni saapui yllättävä viesti: Voisimmeko järjestää ”WYD at home” -tapahtuman nuorille eri puolilta Suomea? Lähettäjä oli Anna Kristiina El-Khoury, joka on yksi Pyhän Marian seurakunnan nuortentoiminnan pilareista. Hän viittaisi Maailman nuortenpäiviin (World Youth Day), kansainväliseen katoliseen tapahtumaan, joka olisi tammikuun lopulla Panamassa (https://panama2019.pa/en/home/ ). Panama oli liian kaukana meille, mutta mitä jos tapaisimme Suomessa samassa hengessä?

Olen viime kesästä lähtien yrittänyt piispan kannustamana tutustua eri seurakuntien nuoriin ja työhön heidän parissaan, jotta saisimme kehitettyä isompaa työtä nuorten ja opiskelijoiden parissa koko hiippakunnassa. Ensi ajatukseni oli, että apua, aikaa on tosi vähän, meillä ei ole rahaa, ei henkilöstöä, ei organisaatiota. Sitä paitsi tilaisuus olisi jo muutaman viikon päästä.

Kun vähän aikaa mietin ja rukoilin, optimismi voitti: juuri tässä on meidän tilaisuutemme. Jos aloite tulee nuorilta, sitä pitää tukea. Ainakin yritetään. Voihan se onnistuakin. Aloin lähettää viestejä eri puolille, nuorille ja muille aktiivisille, joiden uskoin innostuvan ja olevan valmiita auttamaan. Vastaus oli ylitsevuotavan positiivinen.

Nopea valmistelu

Oli pelkästään hyvä, että aikaa oli vähän. Nyt oli pakko ryhtyä heti toimeen ja nopeasti. Järjestäjien ydinporukka muodostui nopeasti. Käytännön asioita kuten osallistujien rekisteröintiä johti Turussa väitöskirjaa tekevä Alejandro da Silva. Kuopiosta lupautui mukaan Mari Jyränki, joka vastaisi viikonlopun musiikista sekä opasti tilapäismajoituksen lupa-asioiden kanssa. Ison porukan ravintotarpeista huolehtivat muun muassa Natividad Villacampa ja Tea Laurila Helsingistä sekä Yi Ran Turusta. Tekniikan kanssa auttoi An Map.

Osa ydinporukasta tunsi toisensa Stella Mariksessa järjestetyistä, Andreas Bucksruckerin vetämistä One Body in Christ -nuortenfestivaaleista (http://www.stellamaris.fi/stella-maris-youth-weekend.html). Toiminnan lakkaaminen oli ollut heille järkytys, mutta ajatus uudesta alusta herätti toivoa. Sitä tarvittiin. Oli hienoa nähdä, miten aiempi toiminta kantoi hedelmää ja voimia uutta alkua varten.

Mietimme vaihtoehtoja paikaksi, kyselimme eri puolilta ja päädyimme Pyhän Marian seurakuntaan, jonka kirkkoherra isä Rafal Czernia SCJ avusti meitä alusta lähtien. Pappeina ”WYD-varjopäivissä” olimme minä sekä Tampereen nuortenryhmää johtava isä Stan Zawilowicz SCJ, joiden lisäksi oli mukana Turussa pastoraaliharjoittelua suorittava diakoni Eze Charles Nwoko. Luonnollisesti tiedotin suunnitelmista myös kaikille muille papeille ja seurakunnille. Vastakaiku oli erittäin positiivista.

Pyhyys on kulkemista ja kasvua

Tammikuun aikana tiedotimme tapahtumasta monia eri kanavia pitkin. Monet halukkaat eivät päässeet paikalle, mutta lopulta mukaan tuli lähes 50 nuorta ja opiskelijaa eri kaupungeista. Turun ja Helsingin lisäksi osallistujia oli ainakin Tampereelta, Jyväskylästä ja Kuopiosta.

Lauantain ohjelma alkoi Anna Kristiinan ja hänen siskonsa Margerittan vetämillä tutustumisleikeillä, jotka saivat meidät nauramaan ja tutustumaan toisiimme. Sen jälkeen minä pidin ensimmäisen opetuspuheen. Olimme paavin jalanjäljissä valinneet tapaamisen teemaksi lauseen ”Seuraa minua” (Follow Me), koska Jumala kutsuu kaikkia nuoria pyhyyteen. Puheessa käsiteltiin pyhyyttä kulkemisena ja kehityksenä, rukousta pyhyyden tienä, valmiutta Jeesuksen ristin kantamiseen sekä hengellistä uudistumista ripin ja eukaristian sakramenttien voimalla.

Kuudelta illalla meillä oli juhlava messu, jossa Felix Leminen ja Siyan Zhuang lukivat arvokkaasti ja Joseph El-Khoury toimi messupalvelijana. Diakoni Charles saarnasi innokkaasti ja innostavasti siitä, että olemme Kristuksessa yksi ruumis, jonka tulee kasvaa pyhyydessä ja Jumalan tuntemisessa. Saarnan lopulla hän muistutti myös siitä, että meidän tulee nuoresta lähtien tukea kirkkoa paitsi rukouksilla myös taloudellisesti. Kirkko on todellakin meidän käsissämme.

Messun jälkeen söimme yhdessä runsaan päivällisen, jonka aikana oli helppo tutustua paremmin muihin osallistujiin. Sitten katsoimme videolta muutaman Faith at 20 -todistuspuheenvuoron nuorista eri maista ja uskossa kasvamisesta. Niitä voi katsoa itse tästä linkistä https://www.youtube.com/watch?v=t46Y_-sPM9k.

Jakamista ja rukousta eukaristian äärellä

Videopuheenvuorot toimivat erinomaisena johdatuksena keskusteluun. Pyysin osallistujia keskustelemaan pienryhmissä seuraavista kysymyksistä: (1) Miten he itse ovat kokeneet uskossa kasvamisen haasteet, ja miten he ovat yrittäneet vastata haasteeseen? (2) Miten rukoileminen on kannatellut heitä, ja millaisia vaikeuksia he ovat kohdanneet rukouselämässään? (3) Mikä rooli kirkolla ja yhteisöllä on heidän uskossaan ja miten he voisivat saada enemmän tukea kirkon yhteisöllisyydestä?

Keskustelun aikana huomasin, että osallistujat olivat jo aivan täysillä mukana. Innokasta keskustelua jatkui yli tunnin verran. Mukana oli myös muutamia ei-katolilaisia kristittyjä, joten tilaisuudesta tuli hienolla tavalla ekumeeninen.

Keskustelun jälkeen kello oli jo yli yhdeksän. Suoraan sanottuna pelkäsin, että nyt porukka lienee aivan poikki ja haluaa jo palata kotiin. Vuorossa oli kuitenkin lauantai-illan viimeinen ohjelma: eukaristinen adoraatio. Kun nousimme seurakuntasalista kirkkoon ja diakoni Charles asetti pyhän sakramentin alttarille, tunnelma tiivistyi kuin koskaan ennen. Rukouksen tiheyttä olisi melkein voinut veitsellä leikata. Tämä oli selvästi tapahtuman keskipiste ja kohokohta.

Adoraation aikana vuoroin laulettiin ja rukoiltiin hiljaa. Samaan aikaan minä ja isä Stan olimme rippituoleissa ripittäytymistä ja hengellistä ohjausta varten. Adoraatio jatkui yli tunnin ajan, ja siitä huolimatta rippituoleissa odottavat papit olivat ”työllistettyjä” vielä pitkän tovin adoraation päätyttyä.

Adoraation jälkeen palasimme kaikki seurakuntasaliin, missä juttelimme vielä pitkään. Osa nuorista lähti kotiin nukkumaan, osa palasi kotikaupunkiinsa, ja osa jäi seurakuntaan jakamaan kokemuksiaan ja nukkumaan makuupusseissa.

Pyhyyttä myös maailman keskellä

Ohjelma jatkui sunnuntaiaamuna Pyhän Marian seurakunnan lähellä sijaitsevassa katolisessa opiskelijakodissa, Silta-klubissa http://www.silta-klubiopiskelijakoti.fi/ , jonka alakerran tapahtumatilaan oli valmisteltu yhteinen aamiainen. Pelkäsin vähän sen puolesta, että jaksavatko nuoret enää palata. Kyllä jaksoivat, eikä siinä kaikki: mukaan tuli koko joukko uusia osallistujia. Sana tilaisuuden tunnelmasta ja annista oli ehtinyt kiiriä pitkälle.

Runsaan aamiaisen jälkeen ohjelmassa oli teologian tohtorikoulutettava Anna-Riina Hakalan opetuspuhe, jonka aiheena oli pyhyyden tavoitteleminen keskellä maailmaa. Osallistujiin teki selvästi vaikutuksen se, että aiheesta puhui innostavasti nuori nainen, johon monet heistä saattoivat helposti samastua. Puheen jälkeen katsoimme dokumenttielokuvan Inspired to Love https://www.youtube.com/watch?v=sKlcSoN5oKs , jota seurasi pienryhmäkeskustelu pyhyyden tavoittelemisen haasteista ja mahdollisuuksista. Keskustelu oli jälleen niin eloisaa, että aikataulu joutui joustamaan runsaasti.

Keskustelun ja sitä seuranneen tauon jälkeen naimisissa oleva nuori mies Eelis Nguyen piti todistuspuheenvuoron siitä, mitä tarkoittaa käytännössä pyhyyden tavoittelu avioliitossa ja perheenisänä. Puheenvuoro oli hauska ja käytännöllinen, ja se lisäsi arvokasta ”todellisuuden makua” viikonlopun ohjelmaan. Eelis kommentoi jälkeenpäin, että oli yllättynyt osallistujien syvällisistä kysymyksistä.

Vähän keskipäivän tuolla puolen aloitimme messun Silta-klubin kappelissa. Saarnassa kommentoin muun muassa Paavalin 1. Korinttilaiskirjeen 12. lukua, joka puhuu kirkon moninaisuudesta Kristuksen ruumiina. Lukukappale sopi tilanteeseen erinomaisesti, koska mukana oli nuoria ja varttuneempiakin useista eri taustoista, sekä ihmisiä monista eri hengellisyyksistä, kuten ursuliinisisarista, neokatekumenaaleista, Opus Deistä, karismaattisista katolilaisista yms. Koko viikonloppu oli tavallaan todistusta siitä, että me kaikki olemme yhtä Kristuksen ruumista, jonka moninaisuus on kaikkien yhteinen rikkaus.

Messun jälkeen söimme yhdessä lounasta, jonka lopulla aloimme katsoa paavin messua Maailman nuortenpäiviltä Panamasta. Kun tieto Portugalista seuraavana Maailman nuortenpäivien toteutuspaikkana tuli ilmi, aloimme heti jutella siitä, että sinne meidän täytyy mennä isolla porukalla.

Nuoret ja nuorekkaat: tule mukaan!

Kun sain viestin Anna Kristiinalta tammikuun alussa, en olisi voinut kuvitella, miten hienosti kaikki lopulta menisi. Osallistujien ilon ja innostuksen ohella minuun teki erityisen vaikutuksen se, miten nopeasti nuorten ja nuorekkaiden katolilaisten parista syntyi tehokas tiimi, joka kantoi vastuuta ja sai hetkessä tuloksia aikaan.

Tältä pohjalta on hyvä katsoa tulevaisuuteen. Piispa Teemu Sippo SCJ on kannustanut meitä jatkamaan, sillä nuorten toiminnassa on hiippakunnan tulevaisuus. Eikä se ole aina helppoa, sen tietävät katolilaisten vanhemmat, katekeetat ja koulujen uskonnon opettajat. Mutta se on mahdollista. Tärkeintä on se, että meillä on toisemme ja me haluamme puhaltaa yhteen hiileen.

Ei siis hätää, jos et päässyt paikalle! Nyt on aika katsoa tulevaisuuteen. Kannustan kaikki nuoria ja nuorekkaita tulemaan mukaan. Instagramissa on ryhmä katolisetnuoret. Meillä on myös kasvava WhatsApp-ryhmä kaikille, jotka haluavat tietää nuorille suunnatuista tapahtumista (tule mukaan: voit lähettää tietoa minulle etunimi.sukunimi at katolinen.fi tai 050 535 1844). Pian lanseeraamme hiippakunnan kotisivuille oman osion nuorten ja opiskelijoiden toimintaa varten. Jos lisäksi haluat auttaa tulevaisuudessa tapahtumien järjestämisessä, laita viestiä!

isä Oskari Juurikkala

Artikkelin kirjoittaja isä Oskari Juurikkala.

P.S. Pyysin tilaisuuden jälkeen osallistujia kertomaan muutamin sanoin kokemuksestaan. Tässä muutamia saamistani viesteistä sekä erään osallistujan tekemä humoristinen video:

Kokemukseni oli kaunis ja valaiseva. Oli hienoa nähdä niin paljon innostuneita nuoria yhdessä. Tapasin vanhoja ystäviä ja sain uusia. Pidin erityisesti sunnuntaiaamuisen puheenvuoron metaforasta, että me kaikki olemme kuin sinapinsiemenestä kasvavia puita. Vaikka se on pienin kaikista siemenistä, siitä kasvaa suuria puita monenlaisissa ympäristöissä. Tämä Jeesuksen vertaus rohkaisee meitä elämään uskoamme todeksi myös silloin, kun olemme kuivia ja ympäristö on vaikea. Vaikka maaperä olisi vaikea, me voimme aina kasvaa.

Pidin myös ajatuksesta, että meidän tulee antaa itsemme Jumalalle kokonaan. Me olemme niin kuin puita, joiden oksille monenlaiset linnut tekevät pesänsä. Video pyhyydestä keskellä maailmaa oli innostava, ja oli hienoa että tilaisuudessa puhuttiin niin hienosti ja harmonisesti erilaisista kutsumuksista.

– Marjo Teitto

Tuoreena nuorena katolilaisena WYD Suomi oli minulle vaikuttava kokemus. Oli hienoa saada uusia ystäviä ja nähdä jälleen, miten Kristuksen kirkko todella on katolinen: sen piirissä on monia kansallisuuksia, kieliä, lahjoja, kutsumuksia ja karismoja, jotka kaikki rikastuttavat ja kaunistavat kirkkoa. Ennen kaikkea oli huikeaa kokea Pyhän Hengen läsnäoloa ja tuntea, miten hän kutsuu elämään pyhää elämää arjessa, omistamaan sen kokonaan Jumalalle.

Minulle jäi erityisesti mieleen lauantai-illan adoraatio. Siinä tuli hyvin esille sekä kirkon traditio että avoimuus kaikelle uudelle, joka on hyvää: traditio latinankielisten rukousten ja laulujen muodossa, avoimuus kitaralla säestettyjen uudempien laulujen muodossa. Kokonaisuus oli todella toimiva, kaunis ja puhutteleva ja suuntasi mielen kohti eukaristiassa läsnäolevaa Kristusta.

– Joona Korteniemi

Sain inspiraation David Wilkersonin tarinan pohjalta ruveta heräämään aamuisin puoli tuntia aikaisemmin rukoillakseni puoli tuntia ennen päivän askareisiin ryhtymistä. Tiedän Jumalan vaikuttavan erityisesti niihin asioihin, joiden puolesta rukoilemme. Aion kuukauden ajan rukoilla puoli tuntia joka aamu ja seurata, kuinka se vaikuttaa elämääni. Koska olen ollut aika ajoin laiska rukoilemaan aamuisin, uskon tämän antavan uutta intoa aamurukoukseen.

– Felix Leminen

Toimme maailman nuortenpäivien hengen keskelle Helsinkiä. Elämä yhteiskunnassa, jossa uskosta ja Jumalasta ei puhuta, on usein uuvuttavaa. Sen takia Eukaristinen adoraatio, Pyhä Messu ja rippi ovat niin tärkeitä varsinkin nuorille, jotta saisimme rohkaisua ja motivaatiota elämään uskossamme. Maailman nuortenpäivät Suomi tarjosi tämä minulle. Muistimme tapaamalla toisiamme, että emme ole yksin pyrkimyksessä Jumalan valtakuntaan. Rukoilu muiden katolilaisten nuorten kanssa oli rohkaisevaa ja täytti minut toivolla Kirkon tulevaisuutta kohtaan!

– Anna Kristiina El-Khoury

Tietoja kirjoittajasta

Oskari Juurikkala

Isä Oskari Juurikkala on katolinen pappi, joka kuuluu Pyhän Ristin ja Opus Dein prelatuuriin.

1 Kommentti

  1. Isä oskari

    Hienoja kuvia!

Uusin lehti ja arkisto

Uusimpia videoita

Ladataan...

Aihevalikko

Paavin twiitit

Paavin twiitit

Arkistot

Tilaa tiedotteemme