Valitse Sivu

Pyhä Joosef, hiljainen suuruus

Pyhä Joosef, hiljainen suuruus

”Hiljainen suuruus – kymmenen näkökulmaa pyhään Joosefiin” on kymmenosainen mietiskely pyhästä Joosefista. Se ilmestyi alunperin itävaltalaisessa St. Josef -lehdessä (Heft 6, 2001), www.stjosef.at. Mietiskely julkaistiin Fides-lehden numeroissa 5–14 vuonna 2003.

Mietiskelyyn on lisätty tätä julkaisua varten kymmenen pyhälle Joosefille osoitettua rukousta, joitakin klassisia maalauksia ja loppuun vielä Pyhän Joosefin litania.

1 Daavidin sukua

Evankeliumien ensimmäinen tieto pyhästä Joosefista liittyy hänen syntyperäänsä: Joosef “kuului Daavidin sukuun”. Sen tähden hän lähti kihlattunsa kanssa Betlehemiin, jossa hänen piti kirjoittautua veroluetteloon. Daavidin dynastian jäsenyys ei enää merkinnyt mitään yhteiskunnallista etuoikeutta, mutta kuninkaallinen tausta vaikutti silti Joosefiin, jonka Jumala oli määrännyt “naisista kauneimmalle”, “kaikista ihmisistä kauneimmalle”.

Ratkaisevaa oli jokin muu: Syntyperänsä ja Neitsyt Marian kanssa solmimansa aidon avioliiton avulla Joosef kykeni takaamaan Jeesus-lapselle, joka hänelle oli uskottu, oikeuden messiaanisuuteen todellisena “Daavidin poikana”. Juutalaisille tämä oli välttämätöntä: Messiaan oli oltava Daavidin poika. Se, joka ei sitä pystyisi osoittamaan, ei kerta kaikkiaan kelpaisi Messiaaksi. Eikä äidin kautta tapahtuva periytyminen riittäisi. 

Juutalaisuudessa, samoin kuin koko semiittisessä kulttuuripiirissä, perintöoikeus ei seurannut äitiä, ei edes pyhää Neitsyttä, joka todistettavasti oli Daavidin tytär. Lisäksi oli tuohon aikaan voimassa, että lihallinen isyys ja laillinen isyys olivat oikeudellisesti täysin samanarvoiset. Siinä olikin yksi Joosefin keskeisistä tehtävistä. Hänen osanaan oli toimia Jeesuksen neitseellisenä ja laillisena isänä, jotta myös Jeesuksessa kävisi toteen lupaus, että tuleva Vapahtaja todella olisi “Daavidin poika”.

Kaikkivaltias Jumala,
ihmiskunnan pelastuksen alkaessa toteutua
sinä annoit Jeesuksen ja Neitsyt Marian
pyhän Joosefin rakastavaan suojelukseen.
Suo kirkkosi hänen avullaan uskollisesti hoitaa
pelastuksen salaisuuksia niiden täyttymiseen saakka.

(Roomalainen messukirja, Pyhän Joosefin, Neitsyt Marian puolison, juhlapyhän päivän rukous)

2 Marian neitseellinen puoliso

Jumalan ihmiseksituleminen oli maailmanhistorian suurtapahtuma, jossa Jumala oli toteuttava luomissuunnitelmansa Poikansa lunastustyön kautta. Tästä hetkestä alkaen Kristus ja Hänen pyhä kirkkonsa osoittavat maailman kansoille ja kulttuureille niiden todellisen tarkoituksen. Tässä pelastustyössä Nasaretin Neitsyt Maria saa ratkaisevan tehtävän.

“Kyllä”-vastauksensa takia, jonka hän koko ihmiskunnan edustajana antoi Jumalan pelastussuunnitelmalle, hänestä tuli Kristuksen äiti, “Vapahtajan avustaja”, kirkon esikuva. Siksi neitseellisellä Jumalanäidillä on katolisessa uskossa etusija ennen kaikkia pyhiä, apostoleita, profeettoja ja jopa taivaan enkeleitä. Jumalan kaitselmuksen ansiosta tämä ainutkertaisesti valittu ja armoitettu Vapahtajan äiti sai puolisokseen pyhän Joosefin. Tämä liitto Neitsyt Marian kanssa – samoin kuin siitä johtuva isyys Jeesusta varten – on perustelu pyhän Joosefin erityiselle merkitykselle ja suuruudelle. Paavi Leo XIII sanoo kiertokirjeessään Quamquam pluries elokuun 15. päivältä 1889, että juuri “siihen perustuu [Joosefin] koko arvokkuus, hänen armonsa, hänen pyhyytensä ja toteutunut kunniansa”.

Ihmiseksitulemisen salaisuuden toteutuminen toisaalta teki “neitseellisen syntymän välttämättömäksi, jotta korostuisi Jumalan Poikana eläminen”, mutta toisaalta tarvittiin myös perhe, jotta “lapsen normaali persoonallisuuden kehitys turvattaisiin”. Kumpaankin myös pyhän Joosefin oli annettava myönteinen vastaus: hänen täytyi hyväksyä ryhtyminen Marian aviomieheksi ja samalla puolustaa ja säilyttää neitsyyttä tuossa liitossa.

Hänen ensimmäinen kohtaamisensa Marian kanssa oli hänelle kuin kokonaan uuden maailman kohtaaminen. Joosef ei nähnyt Mariassa vain ulkoista tahrattomuutta, vaan ennen kaikkea armon täyteyden kauneuden, Mariaan jo salaperäisesti kätkeytyneen Jeesuksen, joka oli alkanut loistaa äitinsä piirteissä ja erityisesti tämän sielussa. Mariasta Joosef löysi myös neitsyyden kiehtovuuden. Sen, niin kuin kaiken muunkin, hän halusi jakaa Marian kanssa. “Ainutlaatuisella intuitiolla hän valitsi Marian, joka oli täynnä armoa, kaunein ja rakastettavin kaikista naisista, tulevaksi puolisokseen.”

Suostumalla avioliittoon Joosefista tuli samalla osallinen Marian erinomaisuudesta, hänen neitseellisyydestään, hänen pyhyydestään ja arvokkuudestaan. Sama Pyhä Henki, joka sai aikaan jumalanäitiyden, oli myös kokonaan kääntänyt ja pyhittänyt pyhän Joosefin inhimillisen rakkauden puolisoaan kohtaan. Hän syvensi kaiken inhimillisesti kauniin ja arvokkaan sekä kaiken persoonien todelliseen yhteyteen kuuluvan kolmiyhteisen Jumalan esimerkin mukaan.

Tällä tavoin pyhä Joosef oli lähellä Mariaa toisin kuin kukaan muu pyhimys. Heidän sielujensa kesken vallitsi niin syvä ja pyhä yhteys, että ruumiillinen yhteys jäi toteutumatta. He “tunsivat” toisensa – ei ruumiillisesti vaan paljon syvemmin – katsellessaan yhdessä jumalallista lasta, joka oli heidän rakkautensa ainoa side ja heidän uskollisuutensa ainoa perusta. Näin, rakkaudesta Jeesukseen, myös heidän inhimilliset taipumuksensa jumalallistettiin ja päätettiin uudella, hienolla tavalla. Molemmat saivat armon “elää yhdessä neitsyyden karisman ja avioliiton lahjan. Vaikka Marian ja Joosefin neitseellinen rakkausyhteisö edustaakin jotakin täysin poikkeuksellista elämäntapaa, oli se silti tosi avioliitto.

Isä Jumala, sinä annoit Poikasi syntyä ihmiseksi inhimilliseen perheeseen, Marian ja Joosefin nasaretilaiseen puusepän perheeseen, josta tuli pyhä perhe, perheiden esikuva. Suo, että maailman perheet sukupolvesta toiseen rakentuisivat hyvän elämän ja rakkauden tyyssijoiksi. Suo, että sinun armosi ohjaa aviopuolisoiden ajatuksia ja toimia oman perheensä ja muidenkin perheiden parhaaksi. Suo, että nuoret voivat saada perheeltään tuen persoonallisuudelleen ja kasvulleen totuudessa ja rakkaudessa. Suo, että avioliiton sakramentin lujittama rakkaus osoittautuu voimakkaammaksi kuin kaikki se heikkous ja ne koetukset, joiden kautta perheiden on joskus kuljettava. Suo, että kirkko voi hedelmällisesti toteuttaa tehtäväänsä koko maailmassa perheissä ja niiden avulla Nasaretin pyhän perheen esirukouksen kautta. Aamen.
(Katolinen rukouskirja: Rukous perheen puolesta autuaan paavi Johannes Paavali II:n mukaan)

3 Jeesus-lapsen todellinen isä

Aina välillä kysytään, oliko Marian ja Joosefin välinen suhde todellinen avioliitto. Kaikki suuret teologit ja myös paavit ovat vastanneet yksiselitteisesti myöntävästi. Sillä kaikki edellytykset, joista avioliitto muodostuu, toteutuvat Jeesuksen Kristuksen vanhempien kesken: jälkikasvu, avioliiton uskollisuus ja sakramentaalisuus. Jo pyhä Augustinus totesi: “Aivan niin kuin Maria on äiti ilman lihan himoja, niin on myös Joosef isä ilman lihallista yhteyttä.”

Juutalaisessa perinteessä kihlaukseen kuuluivat samat oikeudet kuin avioliittoon – paitsi yhteiselo. Kun nyt Pyhän Hengen vaikutuksesta Marian äitiys oli jo alkanut, halusi Joosef jättää hänet hiljaisuudessa, mutta silloin Herran enkeli antoi hänelle tehtäväksi hyväksyä kotiinsa pyhä neitsyt ja hänen kohtunsa hedelmä: “Älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi.”

Koska tuolloin lihallinen ja laillinen isyys oli oikeudellisesti täysin rinnastettu, muotoutui todellisesta avioliitosta Marian kanssa myös perusta Joosefin todelliselle isyydelle. Hän ei ole toisaalta pelkkä adoptio- tai kasvatti-isä, vaan juuri Neitsyt Marian kanssa solmimansa avioliiton siteen perusteella pyhä Joosef on osallinen “todellisesta eikä vain näennäisestä” isyydestä Jeesus-lasta kohtaan.

Paavi Johannes Paavali II:n mukaan Joosefin isyys on viime kädessä seurausta hypostaattisesta unionista, eli Jeesuksen Kristuksen yhdessä persoonassa olevien kahden luonnon – jumalallisen ja inhimillisen – ykseydestä. Tullessaan ihmiseksi Kristus nimittäin otti vastaan kaiken, mikä on inhimillistä, erityisesti perheen ja siihen liittyen myös Joosefin isyyden. Tämä isyyden hoitaminen hänelle nimenomaisesti osoitettiin, kun hän sai enkeliltä tehtävän antaa lapselle nimeksi Jeesus. Se oli toimi, joka kuului yksinomaan lailliselle isälle. Myös Jumalanäiti itse – vaikka hän tiesikin lapsen salaperäisestä syntyperästä – kutsui pyhää Joosefia Kristuksen isäksi: “Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme.”

Isyys on muutakin kuin pelkkä biologinen funktio. Jeesuksen ei Jumalan Poikana tarvinnut oppia mitään. Hän tiesi, kuka hän oli. Taivaallisen Isän tieto ja kaikkivaltius olivat myös hänen tietoaan ja kaikkivaltiuttaan. Mutta koska Jumalan Poika oli tullut nyt myös ihmisen, inhimillisen äidin pojaksi, oli hänessä myös todellista edistystä tiedoissa ja taidoissa. Hän oppi kävelemään, puhumaan ja rukoilemaan niin, kuin muutkin lapset. Samalla Jeesus oli oppinut asioita äidiltään, myös omaksunut paljon tämän olemuksesta ja tavoista, olihan Jeesus Marian lihaa ja verta.

Mutta Jeesus-lapsi oppi myös pyhältä Joosefilta. Tämä oli lapsen silmissä taivaallisen Isän hyvyyden ja rakkauden kuva, se, jonka Jumala oli valikoinut toimimaan “isyyden täydellisenä ruumiillistumana”. Siinä, että Jumala kutsui pyhän Joosefin palvelemaan välittömästi Jeesuksen persoonaa ja tehtävää, Joosef saattoi osallistua pelastustyöhön lunastuksen suuressa salaisuudessa. Tietenkin Joosef opetti Jeesus-lasta, mutta sitäkin enemmän hän itse oppi Jumalan Pojalta. Maria ja Joosef opettivat lapselle Vanhan testamentin tekstejä, mutta Jeesus avasi heille kirjoitusten syvemmän merkityksen.

Pojan vähitellen kasvettua nuoreksi mieheksi Joosefin tehtävä loppuu. Tästedes häneen pätee lause: “Hänen täytyy kasvaa ja minun täytyy kutistua!” Juuri tämä vapaaehtoinen itsensä kokonaan unohtaminen ja tämä täydellinen vetäytyminen muodostavat sen suuruuden, jotka tekevät pyhästä Joosefista niin ihailtavan ja esikuvallisen monille ihmisille.

Isä Jumala, salatussa kaitselmuksessasi
sinä valitsit autuaan Joosefin Poikasi äidin puolisoksi.
Suo meidän, jotka kunnioitamme häntä
maan päällä suojelijanamme,
saada apua taivaassa hänen esirukouksistaan.
(Roomalainen messukirja, Pyhän Joosefin votiivimessun päivän rukous)

4 Jeesuksen ja Marian luotettu

Pyhä Joosef pääsi osalliseksi Jeesuksen Kristuksen jumaluuden ja ihmisyyden samoin kuin Marian neitseellisen äitiyden salaisuudesta. Siksi hän sai lahjaksi mahdollisuuden elää hyvin lähellä Mariaa ja Jeesus-lasta. Hän sai myös armon, jonka avulla hän kykeni elämään heidän kanssaan syvällisessä rakkauden ja kohtalon yhteisössä. Tämä tosiasia korottaa Joosefin selvästi muiden pyhimysten yläpuolelle. Siksi ihmiset myös kunnioittavat häntä niin paljon ja pyytävät hänen apuaan täynnä luottamusta.

Pyhän Joosefin kunnioituksen päämääränä on loppujen lopuksi rakkauden kasvattaminen Jumalaa kohtaan, sillä Joosef johdattaa meidät Marian ja Maria Jeesuksen luo. Kukaan ei ole rakastanut Jeesusta ja Mariaa enempää kuin hän. Jos joku, niin juuri pyhä Joosef on opettaja, joka varmasti osaa välittää meille tuon rakkauden. Sulhasen kunnioittaminen herättää meissä myös rakkauden hänen morsiantaan ja tämän jumalallista lasta kohtaan.

Joosefin läheisyys Kristukseen tarkoittaa jatkuvaa yhteyttä Jumalan salaisuuden kanssa! Siitä juontaa myös hänen sisäinen elämänsä, vaikenemisensa, auliutensa ja omistautumisensa Jumalan tahdolle sekä hänen jumalanpelkonsa. Hän näyttää tien kaikille uskoville. Sääntökuntalaisille hän on hengellisen elämän johdattelija. Ja pappien kannattaa kääntyä hänen puoleensa, “koska hän sai olla niin lähellä Jeesusta”.

Kaikkivaltias Jumala,
sinä annoit meille Nasaretin pyhän perheen
ainaiseksi esikuvaksi.
Suo meidän seurata sitä kaikkinaisissa hyveissä
ja keskinäisessä rakkaudessa
ja niin päästä kerran osallisiksi
sinun perheväkesi taivaallisesta riemusta.
(Roomalainen messukirja, Pyhän perheen juhlan päivän rukous)

5 Oikeudenmukaisuuden mies

Ensi sijassa Joosef, pyhän neitsyen puoliso, on oikeudenmukainen. Hän on oikeudenmukaisuuden mies. Hänen persoonallisuutensa rikkaus ja syvyys tulevat näkyviin tuossa yhdessä sanassa, jonka evankeliumit hänelle osoittavat. ”Ihmisen todellista arvoa ei voi mitata viettelevistä menestyksistä saadun katinkullan, vaan sisäisen järjestyksen ja hyvän tahdon määrällä.”

Kuka on oikeudenmukainen? Oikeudenmukainen on se, joka kunnioittaa toisen oikeuksia, ennen kaikkea Jumalan oikeuksia. Oikeudenmukainen on se, josta tulee Jumalan käskyjen täydellinen seuraaja. Olla oikeudenmukainen tarkoittaa olla täysin tosi, täysin vilpitön ja puhdas, ilman petoksen henkäystäkään. Olla oikeudenmukainen tarkoittaa, ettei koskaan julista ennenaikaisia, epäoikeudenmukaisia tuomioita – ei sanoin eikä ajatuksin.

Oikeudenmukaisen ihmisen sanaan voi luottaa, hänen mielenlaatunsa on selkeä ja varma, kestävä ja päättäväinen, niin etteivät vallalla olevat mielipiteet päivästä toiseen heittele häntä sinne tänne. Oikeudenmukainen ihminen tietää olevansa sidottu totuuteen, hän perehtyy siihen täydellä voimalla ja seuraa sitä luottavaisesti.

Tätä kaikkea on olla oikeudenmukainen. Ja tätä kaikkea pyhä Joosef oli. Hän oli oikeudenmukainen, koska hän jatkuvasti pyrki noudattamaan rakkauden lakia.

Jumala,
viisaassa kaitselmuksessasi
sinä valitsit pyhän Joosefin
Poikasi synnyttäjän puolisoksi.
Me rukoilemme sinua:
suo hänen, jota me kunnioitamme
maan päällä suojelijanamme,
olla meidän puoltajamme taivaassa.
Tätä pyydämme Kristuksen,
Herramme, kautta,
joka kanssasi elää ja hallitsee
iankaikkisesta iankaikkiseen.
Aamen.
(Katolinen rukouskirja: Pyhän Joosefin litanian loppurukous)

6 Uskon ja kuuliaisuuden esimerkki

Ja Abraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi … Sentähden [usko] luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi (vrt. Room. 4:18-22).

Kirkko käyttää näitä pyhän Paavalin sanoja Roomalaiskirjeestä pyhän Joosefin juhlassa. Se liittää ne silloin Nasaretin Joosefiin, joka suuressa koettelemuksessaan osoitti luottavansa Jumalaan ”vaikka ei toivoa ollut” ja uskoi, kun hän näki, että hänen neitseellinen puolisonsa Maria odotti lasta.

Elisabet sanoi Vapahtajan äidille: ”Autuas sinä, joka uskoit …” Tämä sama autuus voidaan tietyssä mielessä nähdä myös Joosefissa. Myös hän vastasi myönteisesti Jumalan kutsuun. Ei sanoin, vaan teoin. Myös hän sai ilmoituksen enkeliltä, joka vihki hänet tuohon salaisuuteen.

Joosef teki, mitä Herra oli käskenyt, ja otti vaimonsa luokseen — tuntien hänen äitiytensä salaisuuden. Joosef otti Marian luokseen poikansa Jeesuksen kanssa. Näin Joosef osoitti halukkuutensa olla käytettävissä, melkein kuin Maria. ”Se, mitä hän teki, on mitä puhtainta uskon uskollisuutta … se liitti hänet aivan erityisellä tavalla Mariaan.”

Katso Jumalaa, tee hänen tahtonsa,
seuraa pyhän Joosefin esimerkkiä,
etsi ja kysy,
rukoile luottaen ja sinä saat rauhan.

Katso Jumalaa, tee hänen tahtonsa,
seuraa pyhän Joosefin esimerkkiä,
tee työtä huolellisesti, puhu rakastavasti,
palvele luottaen ja sinä saat rauhan.

Katso Jumalaa, tee hänen tahtonsa,
seuraa pyhän Joosefin esimerkkiä,
älä pelkää, sinua rakastetaan,
elä luottaen ja sinä saat rauhan.
(Katolinen rukouskirja: Pyhän Joosefin esimerkki)

7 Vaitiolon ja rukouksen mies

Joosef ei puhu paljon, mutta hän elää intensiivisesti. Hän on suuri rukoilija. Vaitiolo ja rukous kuuluvat yhteen. Vaitiolo on ”rukouksen pyhäkkö”. Pyhän Joosefin vaitiololla ei ole mitään tekemistä passiivisuuden tai saamattomuuden kanssa, vaan se on vaikenemista Jumalan ja hänen salaperäisten säädöksiensä edessä.

Toiminta ja näkemyksellisyys ovat liittyneet ja yhdistyneet toisiinsa Joosefissa loistavalla tavalla. Sen tähden hän on esimerkki kaikille sisäistyneille ihmisille.

Raamattu ei kerro meille ainuttakaan sanaa Joosefin suusta. Juuri siksi se paljastaa meille paljon olennaista: Joosefin vaitiolo on mykistymistä Jumalan säädösten suuruuden edessä, se on vaitioloa käsittämättömän edessä. Käsittämöntä on se, että odotettua Vapahtajaa ei oteta majataloon, että hän syntyy maailmaan tallissa, että hän joutuu pakenemaan Herodesta, että hän on vastaansanomisen merkki, että hän temppelissä eroaa vanhemmistaan… Josef ei vaikene alistuakseen Sallimukselle vaan kunnioittaakseen Jumalan salaisuutta.

Hänen suustaan ei tule ainuttakaan epäilyksen sanaa, ei mitään vastustusta, kun enkeli ilmestyy hänelle yöllä unessa ja antaa ohjeen ottaa Maria ja lapsi mukaan, paeta heidän kanssaan Egyptiin ja lopulta palata takaisin kotimaahan. Siinä, missä jokainen muu olisi esittänyt vähintään yhden vastakysymyksen, Joosef osoittaa vain hiljaista kuuliaisuutta. Samalla tavalla, kuin hän oli jättänyt vaitiolon taakseen, hän palasi siihen takaisin.

Mitään ei kerrota hänen kuolemastaan. Riittää tietää, että hän eli mahdollisimman lähellä Jeesusta ja Mariaa. Ehkäpä hänellä on tehtävä palauttaa mieliimme juuri tänä aikana, joka on täynnä häliseviä mainoksia ja turhaa puhetta, kovaäänisiä ja niin lukuisia sanoja, seuraava totuus: rukoilla voi vain se, joka ymmärtää myös vaieta ja osaa kuunnella.

Tämän hurskaan miehen
sinä annoit Jumalansynnyttäjälle,
Neitsyelle,
 puolisoksi.
Tämän uskollisen ja viisaan palvelijan
sinä asetit perheesi pääksi
ja hänen isälliseen huolenpitoonsa
sinä uskoit ainokaisen Poikasi,
Pyhästä Hengestä siinneen
Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme.
(Roomalainen messukirja: Pyhän Joosefin prefaatio)

8 Työn mies – kirvesmies

Maailman kaikkien työtä tekevien ihmisten joukossa pyhä Joosef oli ainoa, jonka työpaikalla Jeesus Kristus kävi päivittäin.

Kirvesmiehen työ oli pyhän perheen varsinainen elinympäristö. Juuri Nasaretin Joosef opetti Jumalan Pojalle käsityötaitoja. Häntä meidän tulee kiittää siitä, että Kristus itsekin oli osallinen työn maailmasta ja antoi Jumalan silmien edessä todistuksen työn arvosta. Näin ”työ on liitetty ihmiseksitulon salaisuuteen ja siitä on tullut lunastuksen työkalu”.

Pyhän Joosefin kautta ahkeruuden hyve sai uutta sisältöä ja jokapäiväinen elämä pyhittyi. Hän on nöyryyden esikuva ja todiste siitä, ettei elämässä tarvita suuria asioita vaan että välttämättömiä ovat vain yleisinhimilliset, teeskentelemättömät mutta samalla todelliset hyveet.

Jumala, kaikkeuden luoja,
sinä olet säätänyt ihmiskunnalle työnteon lain.
Suo meidän pyhän Joosefin esimerkin
ja rukousten avulla täyttää meille antamasi tehtävät
ja saada palkka, jonka meille lupaat.
(Roomalainen messukirja, Pyhän Joosefin, työläisen, muistopäivän päivän rukous)

9 Pyhän perheen suojelija

Evankelistat ovat tarkkoja siitä, ettei Jeesuksen elämässä mikään ollut sattumanvaraista, vaan kaikki tapahtui Jumalan ennalta päättämän suunnitelman mukaisesti.

Marialla oli iäisyydestä asti ollut tehtävä Jeesuksen äitinä. Joosef taas valittiin huolehtimaan Jumalan Pojan järjestelmällisestä maailmaan ohjaamisesta ja suojelemaan perhettään: Jeesus ja Maria ovat ne kallisarvoiset aarteet, jotka hänelle annettiin. Jeesuksen kätketty elämä luovutettiin kokonaisuudessaan hänen valvontaansa. Jumalan Poika oli vanhempiensa luona kolmekymmentä vuotta ”pysyen Joosefin varjossa”.

Näin pyhä Joosef on myös erityinen esikuva kaikille perheenisille näiden ehdottomassa uskollisuudessa puolisoilleen ja isällisessä valveutuneisuudessa lapsiaan kohtaan. Aivan kuten vanhan liiton alussa on edessämme myös uuden liiton alussa juuri aviopari. ”Kun nyt Aadam ja Eeva olivat sen pahan lähde, joka on peittänyt maailman, niin Joosef ja Maria muodostavat puolestaan huippukohdan, josta pyhyys levittäytyy yli koko maanpiirin.”

Pyhä perhe on meille kirkon kuva. Maria on uusi Eeva. Hän on kirkon, morsiamen, esikuva ja sisältö. Mutta uusi Aadam ei ole Joosef, vaan Kristus.

Niin kuin ensimmäinen Eeva sai alkunsa Aadamin kyljestä, niin syntyi myös uusi Eeva, kirkko, uuden Aadamin keihäällä puhkaistusta kyljestä. Karitsan morsiamesta, joka seisoi Vapahtajan avustajana ristin juurella, tuli Poikansa tahdon mukaan armon välittäjä meille kaikille. Ja Johannes kaikkien tulevien kirkon jäsenten edustajana saa Marian äidikseen. Tälle kirkolle – samoin kuin pyhälle perheelle – Joosef on Jumalan lahjoittama suojelija. Sen kulmakivi on Kristus, personifioituna se tulee näkyviin Neitsyt Mariassa. Se lepää apostolien, profeettojen ja kirkonopettajien perustuksella.

Niin kuin Joosef aikoinaan huolehti Jeesuksesta ja Mariasta, niin hän tänäänkin huolehtii Kristuksen mystisestä ruumiista, joka kirkko on. Niin kuin hän kerran osasi pelastaa Jeesus-lapsen Herodeksen vainolta, niin hän tänäänkin suojaa kirkkoa pahan vihollisen hyökkäyksiltä.

Pyhä Joosef,
ohjaa minut elämään viatonta ja puhdasta elämää.
Suojele minua niin kuin suojelit Jeesusta lapsena.
Oi pyhä Joosef,
Herramme Jeesuksen Kristuksen kasvattaja
ja Neitsyt Marian puoliso,
rukoile puolestani. Aamen.
(Koululaisen rukouskirja: Rukous pyhälle Joosefille)

10 Koko kirkon suojelija

”Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi.” Omana elinaikanaan Joosef oli perheensä uskollinen hoitaja. Nyt hänelle on uskottu koko Jumalan talon, kirkon, isännöinti.

Joosef oli asetettu hoitamaan isällisellä vallalla pyhää perhettä, ”kirkon alkusolua”. ”Tässä ovat ne syyt, jotka oikeuttavat arkki-isän sydämessä tietoisuuden, että hänen haltuunsa on uskottu kaikki kristityt erityisellä tavalla: koko kristikunta tai kirkko, siis se valtava perhe, joka on levinnyt yli koko maanpiirin.”

Pyhä Joosef on varmasti myös tiettyjen ihmisryhmien esikuva ja suojelija: perheenisien, kuolevien, työläisten, pappien, lähetystyöntekijöiden ja sääntökuntalaisten. Kaikki tämä pysyy. Mutta sen lisäksi hän on kaikkein ensimmäiseksi koko kirkon yleismaailmallinen suojeluspyhimys, ei mainittujen suojelutehtävien summana, vaan Jumalalta saamansa tehtävän takia, joka ulottuu yli koko Jumalan kansan.

Sen tähden, että Joosef oli niin läheisesti liittynyt Kristuksen salaisuuden alkuperään, hän kuuluu myös kirkon salaisuuteen. Ja niin kuin hän aikoinaan toimi vaieten ja kuitenkin suurta valtaa käyttäen, niin hän yhä toimii meidän päivinämme, pitkälle tulevaan aikaan saakka.

Pyhä Joosef, sinä sait suuren tehtävän
pyhän perheen suojelijana.
Sinä otit sen vastaan Jumalalta
luottaen hänen johdatukseensa.
Sinä näit Jumalan Pojan kasvavan kodissasi.
Pyhä Joosef, kirkon ja perheiden suojelija,
rukoile, että mekin saamme nähdä
Jeesuksen kasvavan kirkoissamme ja kodeissamme.
Kuolevien suojelija,
auta kuolemaa lähestyviä valmistautumaan
Herransa kohtaamiseen. Aamen.
(Katolinen rukouskirja: Rukous pyhälle Joosefille)

Pyhän Joosefin litania

Herra armahda. – Herra armahda.
Kristus armahda. – Kristus armahda.
Herra armahda. – Herra armahda.
Kristus, kuule meitä. – Kristus, kuule rukouksemme.
Taivaallinen Isä, Jumala, – armahda meitä.
Poika, maailman Lunastaja, Jumala, – armahda meitä.
Pyhä Henki, Jumala, – armahda meitä.
Pyhä Kolminaisuus, yksi Jumala, – armahda meitä.

Pyhä Maria, – rukoile puolestamme.
Pyhä Joosef, – rukoile puolestamme.
Daavidin huoneen ylevä jälkeläinen, …
Patriarkkojen valo, …
Jumalansynnyttäjän ylkä, …
Neitsyen puhdas suojelija, …
Jumalan Pojan kasvattaja, …
Kristuksen altis puolustaja, …
Pyhän perheen pää, …
Vanhurskas Joosef, …
Puhdas Joosef, …
Viisas Joosef, …
Urhoollinen Joosef, …
Kuuliainen Joosef, …
Uskollinen Joosef, …
Kärsivällisyyden kuvastin, …
Köyhyyden ystävä, …
Työtä tekevien esikuva, …
Perhe-elämän esimerkki, …
Neitsyiden suojelija, …
Perheiden tuki, …
Onnettomien lohdutus, …
Sairaiden toivo, …
Kuolevien puoltaja, …
Pahan karkottaja, …
Pyhän kirkon suojelija, …

Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin. 
– Säästä meitä, Herra.

Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin. 
– Kuule rukouksemme, Herra.

Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin. 
– Armahda meitä.

Hän asetti hänet huoneensa haltijaksi.
– Ja kaiken omaisuutensa hoitajaksi.

Rukoilkaamme.

Jumala, 
viisaassa kaitselmuksessasi 
sinä valitsit pyhän Joosefin 
Poikasi synnyttäjän puolisoksi.
Me rukoilemme sinua: 
suo hänen, jota me kunnioitamme 
maan päällä suojelijanamme, 
olla meidän puoltajamme taivaassa. 
Tätä pyydämme Kristuksen, 
Herramme, kautta, 
joka kanssasi elää ja hallitsee 
iankaikkisesta iankaikkiseen.
– Aamen.

Tietoja kirjoittajasta

Fides

Katolinen hiippakuntalehti Fides on Helsingin katolisen hiippakunnan viestintäosaston julkaisu. Se ilmestyy osin paperisena ja osin pelkästään nettiversiona. ISSN 0356-5262.

Aihevalikko

Paavin twiitit

Paavin twiitit

Uusimpia videoita

Ladataan...

Arkistot

Tilaa tiedotteemme