Piispa Raimon saarna Pyhän Henrikin juhlassa Roomassa
Saarna 19.1.2024 Roomassa
Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa,
olemme aloittaneet tämän jumalanpalveluksen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, ja samalla tavalla jumalanpalvelus päättyy Jumalan, yhden ja kolmiyhteisen, siunaukseen. Tässä jumalallisessa yhteydessä on läsnä koko kirkko, koko Jumalan lasten perhe. Tänään erityisesti pyhä Henrik ja rakas Suomi ovat läsnä.
Pyhän Henrikin juhlapäivänä voimme pohtia sitä iloa ja innostusta, jolla hän valmistautui lähtemään evankelioimaan Suomenmaata. Epäilemättä hän mietti logistisia näkökohtia, kuten missä nukkua, mistä saada ruokaa, miten oppia suomea… Mutta kaikki tämä oli toisarvoista. Hänen suuri unelmansa oli viedä Jeesus muille. Henrik rakasti Jeesusta koko sydämestään. Siksi hän luotti häneen. Jumala huolehtisi hänen tarpeistaan. Ja hän syöksyi ihmeelliseen seikkailuun Suomen evankelioimiseksi.
I dag minns vi Sankt Henrik, Finlands apostel och skyddshelgon. Hans dröm var att föra ut det glada budskapet till alla finländare. Vi nutida kristna är kallade att fortsätta Henriks mission i vårt land. Kyrkans väsen består just i evangelisation.
”Herra on osoittanut pyhän käsivartensa voiman kaikkien kansojen silmien edessä, niin että maan kaikki ääret näkevät pelastuksen, jonka meidän Jumalamme on tuonut”, profeetta puhuu meille ensimmäisessä lukukappaleessa. Jumalan sana on vietävä maan ääriin, aina Suomeen asti. Itse asiassa viimeisimmässä tapaamisessani Roomassa paavi Franciscuksen kanssa sanoin taas hänelle, että Suomi on maailman ääri: ”Fin-land”. Mutta hän vastasi minulle sanoen, että maailman ääri on Argentiina. Päädyimme siihen tulokseen, että on kaksi maailman ääripäätä: pohjoisessa Suomi ja etelässä Argentiina.
Vain jos Jeesus on meissä, voimme viedä hänet muille. Siksi rukoileminen ja Jeesuksen vastaanottaminen ehtoollisessa ovat niin tärkeitä. Näin voimme kantaa pelastuksen sanoman iloa, joka on itse Jeesus Kristus: ”Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman, hän tuo pelastuksen sanoman.” Pelastus on iloinen tapahtuma. Jeesuksen vieminen on ilon ja rauhan tuomistamoniin yksinäisiin, levottomiin ja surullisiin sydämiin.
Heprealaiskirjeessä meitä kehotetaan jälleen julistamaan Jumalan sanaa. Viemään Jeesus muille: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Kristus ja hänen sanomansa eivät muutu tämänhetkisen ajattelun virtauksen tai vallitsevan ideologian mukaan. On yksi Pelastaja, joka eli ja saarnasi evankeliumia. Yksi Pelastaja, joka kuoli ja nousi kuolleista meidän puolestamme. Tunnenko ja rakastanko tätä Jeesusta? Vai olenko tehnyt hänestä omanlaiseni, omien toiveideni mukaan, jotka loppujen lopuksi johtavat rakastamaan vain itseäni ja etsimään vain omaa hyvinvointiani? Kristillinen elämä on vaativaa. Henrik kuoli marttyyrina pysyessään uskollisena Jeesukselle. Ehkä me emme vuodata verta uskomme vuoksi, mutta olemme kuitenkin marttyyreja, uskollisia Kristukselle, meidän Herramme todistajia, jokainen omalla tavallaan ja omassaelämäntilanteessaan. Tässä uskollisuudessa ja todistamisessa on todellinen ja kestävä ilo ja sisäinen rauha.
Evangelisation förutsätter trohet. Jesus Kristus är densamme i går, i dag och i evighet. Bara om vi förblir trogna vår Herre, kan vi föra ut det glada budskapet om honom till de andra. I denna trohet finner vi vår sanna glädje och frid.
Tässä messussa voimme rukoilla, että jokainen kristitty Suomessa kantaisi uskollisesti Kristusta sydämessään ja veisi hänet muiden luokse, missä he sitten ovat. Voimme jokainen kysyä itseltämme: Kuinka paljon ja kuinka usein rukoilen niiden ihmisten puolesta, joihin törmään päivittäisessä elämässäni, kodissani, perheessäni, työpaikallani? Kuinka neuvon niitä, jotka sitä tarvitsevat? Osaanko kylvää rauhaa sinne, missä on erimielisyyttä? Osaanko tuoda iloa sinne, missä on surua? Kykenenkö lohduttamaan murheen keskellä? Pystynkö puhumaan Jeesuksesta ympärilläni oleville ihmisille?
Henrikille elämän tarkoitus oli selvä. Niin kuin Jeesus sanoo meille päivän evankeliumissa: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen.” Jumalan tahto on meidän pelastuksemme. Ja Jumala luottaa meihin. Olemme kristittyjä, Jumalan lapsia, Jeesuksen sisaruksia, Pyhän Hengen temppeleitä. Olemme osa kirkkoa, Jeesuksen ruumiin jäseniä. Siksi Jeesus toimii meissä ja meidän kauttamme.
Rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa. Pyhän Henrikin tehtävä Suomessa jatkuu meissä. Kaikissa kristityissä. Se ei ole vain paimenten, piispojen ja pappien tehtävä. Olemme kaikki kirkko, koska olemme kaikki kastettuja Kristukseen ja hänen lähettämiään. On totta, että Suomessa, kuten monissa Euroopan maissa, maallistumisilmiö jatkaa etenemistään. Kristittyjä on yhä vähemmän, ja näyttää siltä, että uskovienkin usko heikkenee entisestään. Tähän ilmiöön voimme reagoida surulla ja pessimismillä. Mutta ajatellaanpa pyhää Henrikiä. Hän kohtasi tuhansia suomalaisia, joille saarnata Jumalan sanaa. Tuhansia hyviä ihmisiä, joilla tietämättään oli pelastuksen jano ja nälkä. Meillä on sama mahdollisuus kuin ensimmäisillä suomalaisilla kristityillä: viedä Jeesus muille.
Den fortgående sekulariseringen är såväl en utmaning som en möjlighet för kyrkan. Det finns så många människor som, kanske utan att veta det själva, längtar efter frälsningens glädje. Med Sankt Henrik som vår förebild låt oss gå modigt framåt och vittna om Jesus Kristus i Finland.
Luottakaamme enemmän Isään Jumalaan. Rakastakaamme enemmän Jeesusta. Kääntykäämme enemmän Pyhän Hengen puoleen. Inhimillisestä näkökulmasta katsottuna Henrik epäonnistui. Hän kuoli pian saavuttuaan maahamme. Mutta oliko se todellinen epäonnistuminen? Jeesus sanoo meille tämän päivän evankeliumissa: ”Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa… ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.”
Juuri tästä on kyse. Se, että olemme nyt täällä yhdessä tässä kauniissa kirkossa, johtuu siitä, että 900 vuotta sitten Henrik oli uskollinen Herralleen. Uskollisuuden ketju ei katkea, vaan se tuottaa hedelmää, jos olemme uskollisia Jeesukselle ja hänen evankeliumilleen.
Vi får också vara tacksamma för Sankt Henrik att vi nu kan samlas här i denna kyrka och be tillsammans. Henriks trohet mot sin Herre fortsätter att bära frukt.
On luontevaa ajatella, että pyhä Henrik tunsi lähetystyössään olevansa koko kirkon tukema. Jumalan perheessä meillä on äiti, Jeesuksen äiti, joka siksi on myös meidän äitimme. Kääntykäämme Marian puoleen. Kun Jeesus oli vielä hänen kohdussaan, hän kohtasi Elisabetin ja Johanneksen Kastajan. Olkoon Neitsyt Maria suojelijamme Suomessa, ja auttakoon hän meitä, kuten hän auttoi pyhää Henrikiä ja ensimmäisiä suomalaisia kristittyjä rakastamaan Jeesusta ja viemään hänet muille ihmisille.
+ Raimo Goyarrola
Helsingin piispa
– Kuva: Lucas Snellman
