Meliton: Pääsiäisen salaisuus
Pääsiäisoktaavin maanantain lukupalveluksen toinen lukukappale on ote varhaisimmasta nykyaikaan säilyneestä pääsiäissaarnasta. Saarnan kirjoittaja Meliton oli todennäköisesti Lyydian Sardeen piispana keisari Marcus Aureliuksen aikana (161-180). Eusebius mainitsee Melitonin yhtenä aikakauden tärkeimmistä apostolisen tradition välittäjistä. Eusebius tunsi useita Melitonin teoksia, jotka sittemmin hävisivät ja säilyivät vain lainauksina muiden teoksissa ja nimettöminä käännöksinä. Pääsiäissaarnan sisältäviä papyruksia löydettiin vasta 1900-luvulla ja julkaistiin painettuina tekstilaitoksina 1940 ja 1960.
Meliton seurakuntineen vietti pääsiäistä samaan aikaan juutalaisten kanssa, 14. nisan-kuuta. Se vaikutti myös juhlasaarnan sisältöön. Kun ajankohta määräytyi Mooseksen lain mukaan, Vanhan testamentin pääsiäisteksteillä (etenkin 2. Moos. 12) oli hallitseva asema; tutkittiin, miten Kristus oli lopullisesti täyttänyt Israelille annetun pääsiäiskäskyn: ”Lampaan teurastus, pääsiäisen vietto ja lain teksti ovat tähdänneet Kristukseen”. Juutalaisten ja kristittyjen suhde ja rajanveto nousee saarnassa esiin kiivaanakin.
Pääsiäinen oli juutalaisille Egyptistä pelastumisen, mutta yleensä pelastumisen juhla; Meliton esittää saarnassa koko pelastuksen historian luomisesta ja syntiinlankeemuksesta Kristuksen paluuseen. Saarna on ikään kuin kristillinen pääsiäishaggada, Jumalan pelastustekojen kertomista läsnäolevana todellisuutena ja huipentuen Kristukseen. ”Herran pelastustodellisuudella oli esikuvansa omaisuuskansan vaiheissa ja evankeliumin opetuksia julisti etukäteen laki.”
Pääsiäisen mysteeri on ”uusi ja vanha, iankaikkinen ja hetkellinen, katoavainen ja katoamaton, kuolevainen ja kuolematon: vanha, mitä tulee lakiin, uusi, mitä tulee Sanaan, hetkellinen esikuvana, iankaikkinen armona, katoavainen lampaan teurastamisena, katoamaton Herran elämänä, kuolevainen maahan hautaamisena, kuolematon kuolleista nousemisena”.
”Laki tuli Sanaksi ja vanha uudeksi – ne lähtevät yhdessä Siionista ja Jerusalemista – käsky vaihtui armoksi, esikuva totuudeksi, karitsa pojaksi, lammas ihmiseksi ja ihminen Jumalaksi. Sillä hän syntyi niin kuin poika, vietiin kuin karitsa, teurastettiin kuin lammas, haudattiin kuin ihminen, mutta nousi kuolleista kuin Jumala, ollen luonnoltaan Jumala ja ihminen. Niinpä hän on kaikki: tuomitsevana laki, opettavana sana, pelastavana armo, synnyttävänä isä, syntyvänä poika, kärsivänä lammas, haudattavana ihminen, ylösnousevana Jumala. Tämä on Jeesus, Voideltu. Hänelle kunnia iankaikkisesti. Aamen.”
Herra on kärsinyt ei vain samalla tavoin kuin Abel, Iisak, Joosef, Mooses, Daavid ja profeetat, vaan kärsi heissä; profeetat julistivat Herran mysteeriä. Herra, joka pelasti meidät orjuudesta vapauteen, pimeydestä valkeuteen, kuolemasta elämään, oli valmistellut kärsimyksiään patriarkoissa, profeetoissa ja koko kansassa, mutta etenkin pääsiäiskaritsassa, jonka veri varjeli Israelin Egyptissä.
”Jos siis tahdot nähdä Herran mysteerion, katsahda toki Aabelia, samoin murhattua, Iisakia, samoin sidottua, Joosefia, samoin myytyä, Moosesta, samoin heitteille pantua, Daavidia, samoin vainottua, profeettoja, samoin Kristuksen tähden kärsiviä. Katsahdapa myös Egyptin maassa teurastettua lammasta, joka löi Egyptin ja pelasti Israelin verellään.”
”Israelia varjeli lampaan teurastaminen, sitä valaisi vuodatettu veri, kansan muuriksi osoittautui lampaan kuolema. Oi outoa ja selittämätöntä mysteeriota: lampaan teurastus osoittautui Israelin pelastukseksi, lampaan kuoleman koitui kansan elämäksi ja veri pelotti enkelin pois.”
”Et tiennyt, oi Israel, että tämä on Jumalan esikoinen, joka on syntynyt ennen kointähteä, joka sai valon loistamaan, joka sai päivän paistamaan, joka erotti pimeyden valkeudesta… tämä juuri oli sinut valinnut ja sinua johdattanut Aadamista Nooaan, Nooasta Aabrahamiin, Aabrahamista Iisakiin, Jaakobiin ja kahteentoista patriarkkaan asti. Tämä juuri oli sinut johdattanut Egyptiin ja varjellut sinut ja kasvattanut siellä suureksi. Tämä juuri oli valistanut sinut tulenpatsaassa, varjonnut sinua pilvessä, halkaissut Punaisen meren, vienyt sinut läpi ja hajoittanut vihollisesi. Tämä juuri on antanut sinulle taivaasta mannaa, juottanut sinua kalliosta, antanut Hoorebilla sinulle lait, antanut sinulle perintömaan ja herättänyt sinusta kuninkaat. Tämä juuri on saapunut luoksesi, parantanut kärsiväsi ja herättänyt kuolleesi. Tätä juuri sinä herjasit. Tälle juuri sinä teit vääryyttä. Tämän juuri sinä surmasit….”
”Minä, sanoo Kristus, minä hävitin kuoleman, vietin voitonjuhlaa vihollisesta, tallasin jalkoihini tuonelan, sidoin väkevän, tempasin ihmisen taivaan korkeuksiin. Minä, sanoo Kristus. Tulkaa siis tänne, kaikki te ihmisten sukukunnat, te syntien saastuttamat, ja ottakaa vastaan syntien anteeksiantamus. Sillä minä olen teidän anteeksiantamuksenne, minä teidän pelastuksenne pääsiäinen, minä teidän tähtenne teurastettu karitsa, minä teidän lunnaanne, minä teidän elämänne, minä teidän ylösnousemuksenne, minä teidän valkeutenne, minä teidän pelastuksenne, minä teidän kuninkaanne. Minä teidät vien taivasten korkeuksiin. Minä teille näytän iankaikkisen Isän. Minä teidät herätän oikealla kädelläni.”
Katri Tenhunen
Sardeen piispa Meliton: Pääsiäisen salaisuus, alkusanat ja suomennos Jukka Thurén, SLEY 1968.
