Uskonnot tikunnokassa

Pääkirjoitus, Fides 9/2019, 15.11.2019

Kansanedustaja Päivi Räsäsen twiiteistä ja kirjoituksista alkunsa saanut kohu herättää kahdenlaisia ajatuksia. Ensinnäkin on ensiarvoisen tärkeää, että jokainen kansalainen voi ja uskaltaa sanoa oman vakaumuksellisen mielipiteensä ilman, että sen sanomisesta – vaikka kyseinen mielipide olisi tällä hetkellä epäsuosittu (ei tietenkään vihaan yllyttävä) – joutuu rikostutkinnan alle. 

Toisaalta on huolestuttavaa, että selkeän ja perinteisen kristillisen näkökulman esilletuominen ja kristinuskoon keskeisesti liittyvien käsitteiden kuten ”synnin” mainitseminen, niin kuin tapahtui Räsäsen kritisoidessa luterilaisen kirkkohallituksen päätöstä, voi johtaa poliisitutkintaan. Samoin on vaikea käsittää, että kirjoitelma kristillisestä avioliittokäsityksestä, käsityksestä, jonka jakavat suurin piirtein kaikki maailmanuskonnot, on joutunut valtakunnansyyttäjän tutkinnan alle.

Mielikuva, joka tästä syntyy, on auttamatta se, että uskonnollisen maailmankatsomuksen omaaminen on melkein kuin kirosana tämän päivän Suomessa, aivan kuin uskonto olisi uhka yhteiskunnalle, sille samalle yhteiskunnalle, joka on kasvanut ja kehittynyt sellaiseksi, kuin se on, juuri kristinuskon, kristillisten instituutioiden ja kristillisen ihmiskäsityksen avulla. On hyvä pitää mielessä myös se, ettei lain säätäminen tarkoita sitä, että kaikki sitä vastaan äänestäneet olisivat rikollisia.

On kuitenkin selvää, että uskonnonvapaus ei voi tarkoittaa uskonnon pakkosyöttöä. Koulun joulujuhlan järjestämisestä alkunsa saanut kohu on tästä hyvä esimerkki. Vaikka on selvää, että uskonnollisten yhdyskuntien kuuluu voida olla elävä ja osallistuva osa paikkakuntien ja yhteisöjen elämää ja toimintaa ja että tarpeen tullen niiden tiloja voi sopivuuden rajoissa käyttää esimerkiksi koulujen joulujuhlien pitopaikkana, on tärkeää, ettei sekoiteta keskenään koulun tunnustuksetonta joulujuhlaa, jossa toki voidaan laulaa jokin virsi ja esittää joulukuvaelma – onhan kyse yhdestä kristinuskon suurimmista juhlista! –, ja jumalanpalveluksen sisään ja sen muotoon rakennettua tilaisuutta. Kirkko on kirkko ja koulu on koulu; jos kysymyksessä olisi kristillinen koulu, tilanne olisi tietenkin erilainen.

Kolmas huomioni kohdistuu viime päivinä tapahtuneisiin juutalaisten synagogien, koulujen ja lastentarhojen tahrimiseen natsi-Saksan aikaisten tähtien näköisillä tarroilla. Tätä on tapahtunut ainakin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja viimeksi myös Suomessa. Tällainen uskonnolliseen yhdyskuntaan kohdistuva häirintä ja viattomien uskovien pelottelu on tuomittava ja sitä on vastustettava jyrkästi.

Marko Tervaportti