Synodaalisuutta tutkimassa
Pääkirjoitus, Fides 8/2021, s. 2. 8.10.2021.
Sunnuntaina 10.10. Vatikaanissa ja seuraavana sunnuntaina 17.10.2021 kaikkialla maailmassa alkaa valmistautuminen katolisen kirkon vuonna 2023 järjestettävään piispainsynodiin kirkon synodaalisuudesta. Tästä syksystä alkaen myös me Suomen katolilaiset pääsemme osallistumaan piispainsynodin valmisteluvaiheeseen, kun materiaalia tuotetaan ja kokemuksia kerätään keskusteluja ja pohdintoja varten. Koko synodaalisuussynodin teemana on ”Synodi 2021-2023. Synodaalista kirkkoa varten. Yhteys – osallisuus – lähetys” ja sen logo näkyy ohessa. Synodin nyt alkava ensi vaihe tapahtuu seurakunnissa ja hiippakunnan tasolla seuraavien kuukausien aikana. Lisätietoa saa hiippakunnan nettisivuilta osoitteesta katolinen.fi/synodi-21-23.
Paavi Franciscuksen mukaan kirkko on luonteeltaan synodaalinen, yhdessä kulkeva. Nyt alkava synodin vaihe on juuri siksi niin tärkeä, koska siinä halutaan kuunnella kaikkien kastettujen ääntä. Paavi muistuttaa, että kirkko ei ole vain opettajien ja opetettavien välinen vertikaalinen hierarkia vaan myös yhdessä kulkemisen vahvistama horisontaalinen todellisuus.
Vatikaanin lehdistöosaston uutisen mukaan pyhä isä korostaa uskon tajun (sensus fidei) merkitystä. Jokainen meistä kelpaa ”arvioimaan evankeliumin teitä tässä hetkessä”. Mutta ”sensus fidein harjoittamista ei voi supistaa satunnaisten mielipiteiden ilmaisemiseen ja vertailuun jostakin yksittäisestä opinkohdasta tai säännöstä” eikä kysymys ole ”enemmistöjen ja vähimmistöjen löytämisestä”. Olennaista on ”ymmärtää kuuluvansa yhteen suureen kansaan, joka on saanut osakseen Jumalan lupauksia”, ja olla avoin tulevaisuudelle, joka odottaa kaikkia: ”Jumalan valmistamalle juhla-aterialle kaikkia kansoja varten”.
Näinä aikoina, kun kirkko on jälleen nostettu yksin häpeäpaalulle kantamaan syyllisyyden taakkaa hyväksikäytöstä ja sen mahdollistaneista toimintatavoista, me voimme ajatella, että synodaalisuussynodi todellakin osuu oikeaan ajankohtaan. Me katolilaiset olemme paavin tavoin kauhuissamme, lopen uupuneita ja kyllästyneitä jatkuviin huonoihin uutisiin ja kauhutarinoihin. Tarvitsemme valoa tunnelin päässä. Se valo on tietysti Kristus itse, jonka seuraamiseen ja jonka julistamiseen meidät kaikki on kutsuttu. Siinä työssä me tarvitsemme kirkkoa, rakasta äitiämme, jota ihmisten synti on liannut.
Marko Tervaportti
