Valitse Sivu

Piispa Henrikin julistustyö ja kuolema

Piispa Henrikin julistustyö ja kuolema

[Pyhän piispa Henrikin elämästä keskiaikaisen kirjoittajan mukaan (Legenda nova X-XI, XIII-XIV)]

Pyhän Henrik-piispan julistustyö kansan keskuudessa oli hyvin hedelmällistä, sillä hänessä itsessään vaikutti elämän täyteys, puhtaus ja pyhyys. Siksi hänen puheensa oli elävää ja vaikuttavaa, ja se sai aikaan monia ihmeellisiä asioita. On tietenkin suuri ihme, jos kuollut herätetään jälleen eloon, mutta vielä suurempi ihme on, kun siitä tulee uskova, joka oli ennen epäuskoinen, kun siitä tulee puhdas, joka oli ahne ja paheellinen, ja kun siitä tulee nöyrä, joka oli röyhkeä ja ylpeä. Ulkonaiset ihmetyöt ovat varmasti omiaan lisäämään uskoa, mutta sisäiset rakentavat parempaa elämää ja kääntymystä. 

Pyhä Henrik kutsui takaisin armon elämään niiden vielä elossa olevien ihmisten sieluja, jotka olivat jo ruumiissaan kuolleet ja haudatut rikoksien runsauteen: Jumalan sanan kautta hän herätti heidät jälleen henkiin. Samoin hän Jumalan terveen opin avulla ajoi toisten sydämistä pakoon kaiken paheellisuuden, lannisti vihan ja sammutti kateuden. Hän ikään kuin pelästytti tiehensä pahat vieraat sydämistä ja toi niihin uudet rauhalliset asukkaat: uskon, oikeamielisyyden, puhtauden ja rakkauden. Raivomielisiä, joilla on epävakainen mieli ja vääristynyt tahto – he kun sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi – samoin kuin kaikkea hengen raihnaisuutta hän paransi, ei voiteilla eikä yrteillä, vaan Jumalan sanalla ja lakkaamattomalla, hartaalla esirukouksella. Hän osoitti olevansa sielun eikä ruumiin lääkäri, kun hän suloisesti vuodatti sieluihin oikeamielisyyden ja nuhtelun viiniä sekä rakkauden öljyä. 

Pyhä esipaimen kulki väsymättä ympäriinsä kylissä ja kaupungeissa saarnaten kaikille Jumalan sanaa ja kastaen Kristuksen uskoon kääntyvää kansaa. Kun uskovien lukumäärä ja Jumalan nimen palvelus Suomessa kasvoi, alkoi esipaimen kiirehtiä kirkkojen rakentamista, ja kun epäjumalien palveluspaikat oli hävitetty, hän asetti virkoihinsa pappeja voittamaan sieluja puolelleen ja hoitamaan sakramentteja. 

Viimein lähestyi se hetki, jona Jumala tahtoi päästää lihan kahleista palvelijansa pyhän Henrikin, joka uskollisesti julistustyötä tehden raatoi Herran viinitarhassa, ja maksaa hänelle taivaassa hänen ansaitsemansa palkan. Niin piispa Henrik tuli Satakuntaan, urhoollisuuden ja rakkauden kaksinkertaiseen varustukseen verhoutuneena, aikomuksenaan saarnata siellä kansanjoukoille, jotka olivat uskoa vailla. Piispan, joka oli hyvin kilvoitellut, piti juuri siellä päättää elämänsä juoksu. Hänen, joka oli ihmisille saarnannut uskoa, oli määrä ihmeellisesti riemuita siitä voitosta, jonka hän pian saavuttaisi uskon vihollisista ja omista vainoajistaan, Kristuksen uskon puolesta ja vanhurskauden tähden. Kunnianarvoisa, Pyhän Hengen täyttämä isä Henrik näet ajatteli, että hän eläisi aina sielussaan, jos hän ei lainkaan pelkäisi vanhurskauden tähden kärsittyä ruumiin kuolemaa. Hän tiesi, että koska sielu on kuolematon, ruumiskin eläisi kerran sen kanssa ikuisessa autuudessa. 

Sitten tapahtui, että hän tahtoi Satakunnassa ollessaan isällisesti ojentaa ja nuhdella erästä murhamiestä, kuten piti, asianmukaisella katumustyöllä. Kun pyhä ja kunnioitettava isä Henrik, joka rakasti oikeutta ja kääntymystä, kolkutti tuon murhaajan omaatuntoa ja tahtoi ojentaa häntä, ettei hän joutuisi tuhon omaksi, niin tuo väkivaltainen mies piti kadotusta pienempänä pahana kuin vilpitöntä katumusta vihaten sitä, joka hänen pelastuksensa tähden neuvoi ja nuhteli häntä. Sillä se, joka neuvoo pahoja, loukkaa heitä, ja joka osoittaa rikollisen syylliseksi, joutuu itse vihan kohteeksi. Kunnianarvoisa isä sanoi murhaajalle, mitä Jumalan laki, mitä kirkon oikeus ja mitä hänen oma pelastuksensa vaati. Mutta minkä palkan hurskas isä sai oikeamielisyydestään ja rakkaudestaan? Tuo onneton murhaaja äkkipikaisuutensa ja pahantahtoisuutensa yllyttämänä karkasi Herran voidellun kimppuun ja tappoi hänet julmasti. Piispa Henrik antoi henkensä Jumalalle otollisena uhrina ja enkelit nostivat jalossa riemusaatossa taivaaseen hänen marttyyrikuoleman kautta ruumiin kahleista vapautetun onnellisen sielunsa, ja hänet yhdistettiin pyhien kuoroon ikuisiksi ajoiksi. 

Lukupalvelus, pyhän Henrikin juhlapyhän toinen lukukappale.

Tietoja kirjoittajasta

Fides

Katolinen hiippakuntalehti Fides on Helsingin katolisen hiippakunnan viestintäosaston julkaisu. Se ilmestyy osin paperisena ja osin pelkästään nettiversiona. ISSN 0356-5262.

Aihevalikko

Katolinen vartti

Paavin twiitit

Paavin twiitit

Uusimpia videoita

Ladataan...

Arkistot

Tilaa tiedotteemme