Kääntyminen takaisin luonnon Luojan puoleen
Tämän kulkutaudin aikana hallitus antaa rajoittavia määräyksiä samaan aikaan, kun media laskee sairastuneiden määrää sekä tiedottaa jatkuvasti uusimmasta tilanteesta. Terveysviranomaiset valmistautuvat pahimpaan ja tekevät parhaansa tartunnan saaneiden hoitamiseksi. On vaikea viettää tuntiakaan ilman, että kuulee jotakin koronasta. Kaikki tämä on oikein ja hyvää, mutta ihmisinä me olemme ruumiin ja sielun yhdistelmä, ei pelkkä ruumis. Maallisten toimien lisäksi meidän on kohotettava katseemme myös yliluonnolliseen, Jumalaan. Kristittyinä ja Jumalan luomina tämä on ensisijaista.
Vaikka on hyvä tehdä kaikki maallisesti mahdollinen tartuntojen ehkäisemiseksi ja sairaiden parantumiseksi, elämme lopulta maailmassa joka on Jumalan käsissä. Herramme sanan mukaan “Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset” (Matt. 10). Kaikki on luotu Hänen kauttaan ja Häntä varten. Meidän maamme, kuten muut länsimaat ja suurin osaa maailmaa, on kääntynyt pois Jumalasta ja unohtanut tämän todellisuuden. Se on vakava virhe.
On erikoista, mutta ehkä suorastaan jotenkin sopivaa, että tämä kulkutauti iskee juuri nyt, sillä paastonaika on tarkoitettu katumukseen sekä takaisin Jumalan puoleen kääntymiseen. Vaikka tämä kulkutauti ei ole Jumalan syntiselle maailmalle langettama rangaistus, se on kuitenkin seuraus syntiinlankeemuksesta. Tällöin Aatamin kanssa vahingoittui koko luomakunta, minkä seurauksena ihminen ei enää hallitse sitä. Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen jälkeen Jumala on sanonut: “Minä suojelen teidät näiltä tapahtumilta jos te rukoilette minua ja olette uskollisia minulle”. Ongelma meidän päivinämme ei ole se, että yritämme voittaa tämän taudin ja ratkaista muut ongelmat maallisin keinoin, sillä se on toki luonnollista ja oikein. Sen sijaan on väärin, että me – yhteiskuntana – sanomme Jumalalle: “Anna meidän olla. Me hoidamme tämän itse”. Ja mitä Jumala tekee? Herramme antaa meidän olla: “Ette halua minua? Haluatte pärjätä yksin? Olkoon”. Tämä kääntyminen pois Jumalasta on tilanteessa pahinta. Vaikka epidemia ei ole Jumalan lähettämä rangaistus synneistä, vaan ainoastaan Hänen sallimansa seuraus niistä, siinä näkyy silti kutsu kääntyä takaisin Jumalan puoleen.
Jumala ei halua syntisen kuolemaa, vaan että tämä kääntyy ja saa elää. Tämä kääntymys ja katumuksen teko omien ja meidän ympärillämme olevien synneistä on olennaista. Kuten koko Euroopassa, meidänkin maassamme huonot lait ovat lisääntyneet samalla kun Jumalan laki ja luonnonlait on sysätty sivuun. Siksi ei olisi ihme, vaikka Jumala ottaisi pois suojeluksensa. Ensisijaista tämän kulkutaudin kohtaamisessa on meille oltava, kuten muiden luonto-onnettomuuksienkin kohdalla, kääntyminen takaisin luonnon Luojan puoleen.
Korona ei ole historian ensimmäinen kulkutauti, eikä se tule olemaan viimeinen. Kirkolla on vuosisatojen aikana ollut tapana kääntyä Jumalan puoleen, erityisesti messu-uhria viettämällä, ja pyytää varjelusta pahasta. Yksi messukirjamme vanhimmista votiivimessuista (joka löytyy mm. Missale Aboensiksesta) onkin sen vuoksi Missa pro vitanda Mortalitate, kulkutautia vastaan. Siinä kirkko rukoilee kaikkien meidän suilla Jumalalta varjelusta sairauksista jotka uhkaavat ja vaivaavat meitä. Jos olemme saaneet tartunnan, rukoilemme, että selviytyisimme, ja jos meidän on aika kohdata kuolemaa, että olisimme valmiit siihen. Kirkon liturgiassa anotaan, että eläisimme uskoamme avoimesti ja selvästi, ettemme vaikeuksissa luopuisi toivosta ja luottamuksesta Jumalaan, vaan täynnä niitä tekisimme mitä voimme sairaiden ja lähimmäistemme auttamiseksi. Järkevä huolenpito omasta ja toisten terveydestä on tärkeää, mutta se ja uutisten seuraaminen ei saa johdattaa meitä pelon valtaan, menettämään toivomme ja luottamuksemme. Ensimmäisen vaistomme on aina oltava yliluonnollinen, kääntyminen Jumalan puoleen Häneen luottaen. Tämä kääntyminen ei tarkoita vain muutamaa symbolista rukousta tai kulkuetta, vaan syvää, todellista katumuksentekoa ja rukousta. Näin toimimalla voimme olla se, minkä vuoksi meidän kaupunkimme ja maamme varjellaan pahimmalta, niin kuin Jumala lupasi Abrahamille säästää pahimmalta Sodoman ja Gomorran, jos niissä asuisi edes kymmenen vanhurskasta.
Kääntyminen Jumalan puoleen etsien Häntä ennen mitään muuta ei tarkoita, että kieltäisi hallituksen tai tieteen roolit kulkutautien ehkäisemisessä ja hoitamisessa. Uskolla on kuitenkin oltava tärkeä osa ratkaisun löytämisessä. Jumala on kanssamme ja elämme Hänen maailmassaan, joten luottakaamme ennen kaikkea Häneen.
Kirkon historiassa on aiemminkin ollut kulkutauteja. Sen tärkein huoli on nyt, kuten aina, turvata jäsentensä hengellinen ja ruumiillinen terveys. Vaikka jotkut toimenpiteet ja rajoitukset voivatkin näyttää liiallisilta,samanlaisia ratkaisuja on kuitenkin tehty aiemminkin. Jotkut vertaavat -etenkin sosiaalisessa mediassa- nykyisiä päätöksiä pyhän Carlo Borromeon toimintaan ruton aikana Milanossa vuonna 1576, ja kritisoivat julkisten messujen peruuttamista. Tällöin unohdetaan, että pyhä Borromeokin peruutti kulkutaudin aikana julkiset messut. Sen sijaan hän meni itse ulos jakamaan ehtoollista, kuulemaan rippejä, antamaan sairaiden voiteluja, sekä kastamaan. Vastaavalla tavalla toimi Marseillen piispa ruton aikana 1700-luvulla, jolloin pidettiin jopa kirkon ovet suljettuina pyhän viikon aikana ja piispa siirsi kaikki pääsiäiseen liittyvät velvollisuudet taivaaseenastumisen juhlaan. Vastaavalla tavalla sunnuntaivelvollisuus on jo tauolla meidänkin hiippakunnassamme ja julkiset messut ovat poikkeus. Paaston vaatimuksistakin voidaan joustaa mahdollisen tartunnan saavan vastustuskyvyn vahvistamiseksi. Vaikka me emme tavoittele ruumiillista terveyttä hengellisen terveyden kustannuksella, molemmat ovat tärkeitä. Kuten edelläkävijänsä, papit ovat täälläkin valmita vierailemaan kodeissa ja sairaaloissa, jakamaan sakramentit ja rukoilemaan uskovien kanssa, kunhan voidaan tervettä järkeä käyttäen varmistaa tilanteen turvallisuus kaikille osapuolille. Kulkutaudin aikana tähän kaikkeen kuitenkin sisältyy harkittu riski. Yhdessä voimme vähentää tartuntariskiä mahdollisimman paljon noudattamalla ohjeita eristyksestä sekä käsi- ja muusta hygieniasta. Näin voimme varmistaa, että hengellistä terveyttä varten tarvittavat sakramentit ovat saatavilla, vaikka nykyinen tilanne jatkuisi kauemmin.
Lopuksi huomautus: Yksi erikoisuus tässä sairaudessa näyttäisi olevan, että se ei yleensä vaikuta lapsiin, varsinkaan vakavasti. Tässäkin voimme ehkä nähdä merkin. Jeesus sanoo: “Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” Kääntykäämme ja tulkaamme yhä enemmin taivaallisen Isämme lapsiksi, jotta voisimme välttää sen, mikä on tautia pahempaa: että emme menettäisi pääsyä taivasten valtakuntaan, johon pääsemisen tulee olla meidän elämämme tärkein tavoite.
isä Anders Hamberg
Lähteitä:
An Historical Account of the Plague at Marseilles by Jean-Baptise Bertrand
Biography of St. Charles Borromeo by Giussano
