Hyväksikäyttö ja sydämen kasvattaminen
On oikein, että hyväksikäytöstä puhutaan. Viimeisin hyväksikäyttöuutinen on se, kun paavi Franciscus paluulennollaan Yhdistyneistä arabiemiraateista kertoi, että sääntökuntasisaret eri puolilla maailmaa ovat joutuneet pappien ja jopa piispojen hyväksikäytön uhreiksi. Tämä on väärin, eikä sitä pitäisi tapahtua ollenkaan, niin kuin ei muutakaan hyväksikäyttöä. Aivan samoin kuin lapsiin ja nuoriin kohdistuneissa rikoksissa, asia on tutkittava ja rikokset on selvitettävä pohjiaan myöten.
On kuitenkin muistettava, että kaikki pappien ja sisarten (tai maallikoiden) välinen seksuaalinen kanssakäyminen ei ole hyväksikäyttöä tai rikollista – toki kirkon lain ja kristillisen moraalin suhteen se on suuresti arveluttavaa ja tuomittavaakin, mutta maallisen lainsäädännön edessä ei välttämättä. Kaksi aikuista on lain edessä tässä suhteessa varsin vapaita. On turha olla kaksinaismoralistinen: tällaista tapahtuu, ja tervehenkinen kristillinen yhteisö kestää sen kyllä.
Hyväksikäyttö sanan varsinaisessa merkityksessä on kuitenkin aina väärin. Se on sitä lapsiin ja nuoriin kohdistuneena aivan erityisesti, mutta myös aikuisiin kohdistuneena, olivatpa he sitten seminaristeja tai sääntökuntalaisia, ripittäytyjiä tai keitä tahansa ihmisiä, sillä jokaisessa tapauksessa joku käyttää hyväkseen valta-asemaansa toisen ihmisen yli tavalla, joka on alistava, loukkaava ja vastenmielinen. Se osoittaa sellaista moraalin ja tunteiden paatuneisuutta, että on vaikea käsittää, kuinka kukaan ihminen, jolla on sydän, voi toimia niin. Joku ehkä ajattelee, että juuri siksi – jotta sydämistä tulisi lempeitä – meidän pitää toimia lempästi: ollaan vain rakastavia ja anteeksiantavia, kasvatetaan lapsetkin ”pehmeästi” ja annetaan periksi kaikille mielihaluille.
Minun mielestäni se ei riitä. Pahuutta vastaan vaaditaan myös asennetta, sellaista asennetta, joka syntyy toisen ihmisen ehdottomasta kunnioittamisesta ja pysyy vahvana hyveiden, kirkon selkeän opetuksen, säännöllisen rukouksen ja sakramentaalisen elämän avulla. Ne kaikki kasvattavat ja vahvistavat sydäntä näkemään asiat rakkauden silmälasien läpi mutta ei haaleasti vaan vahvana: erottamaan toisistaan oikean ja väärän, hyvän ja pahan. Tätä erottelukykyä meidän on kehitettävä ja vaalittava.
Marko Tervaportti
