Valitse Sivu

Pyhä Antonius Padovalainen 4/4

Pyhä Antonius Padovalainen 4/4

Osa 4: ihmeet

Kesäkuun 13. päivä on pyhän Antonius Padovalaisen juhlapäivä. Tässä neliosaisessa artikkelisarjassa tutustutaan Antoniuksen kulttiin, elämään, teologiaan ja ihmeisiin.

Päätämme Antonius-sarjan joihinkin kertomuksiin Antoniuksen tekemistä ihmeteoista. Osa niistä sisältyy jo varhaisempiin elämäkertoihin, lisää on koottu 1300-luvulla kirjoitettuun Liber miraculorumiin.

Kaikkein varhaisin ihme, joka liittyy Antoniuksen elämään, on kuitenkin Pyhän Franciscuksen eikä Antoniuksen ihme. Mielenkiintoista tässä on se, että kyseessä on historiankirjojen ylipäätään ensimmäinen maininta Antoniuksesta, mutta se onkin Franciscuksen elämäkerrassa eikä Antoniuksen. Franciscuksen elämäkerran kirjoittaja Tuomas Celanolainen kirjoittaa:

Annan yhden esimerkin monista, jonka tiedän monilta luotettavilta todistajilta. Kun kerran Firenzen veli Johannes piti kokousta, veli Antonius oli läsnä samassa kokouksessa, se, jonka mielen Herra oli avannut ymmärtämään Kirjoitukset ja puhumaan ihmisten keskuudessa Jeesuksesta sanoja, jotka olivat suloisempia kuin hunaja tai siirappi. Kun hän saarnasi erittäin hartaasti ja palavasti Jeesuksesta Nasaretilaisesta, juutalaisten Kuninkaasta, veli Monaldo näki ruumiillisilla silmillään autuaan Franciscuksen ilmaan kohotettuna siunaamassa veljiä, kädet levitettyinä ristin asentoon.

Tässä vaikuttavassa tekstissä Antonius on sivuhenkilönä, ja kyseessä on näky levitoivasta Franciscuksesta. Silti siinä käy ilmi Antoniuksen poikkeuksellinen ja hyvin tunnettu saarnaajan armolahja: hän puhui Jeesuksesta suloisemmin ”kuin hunaja tai siirappi”.

Antoniuksen ihmeet

Mutta sitten Antoniuksen ihmeisiin. Aloitetaan Rigaldinasta, jonka kirjoittajalla oli siis paikallista muistitietoa Antoniuksen Ranskan-ajoilta, tarkemmin Limoges’n kaupungista. Antonius kutsui kaupungin väen kuulemaan saarnaa, ja koska yksikään kirkko ei ollut riittävän suuri, mentiin vanhaan roomalaiseen amfiteatteriin kaupungin ulkopuolelle. ”Jumalan mies saarnasi niin pitkään kuin lystäsi, ja ihmiset kuuntelivat hiljaa. Kun saarna oli ohi, ihmiset nousivat ja huomasivat, että kaikkialla heidän ympärillään maa oli märkä, mutta heidän istumapaikkansa oli täysin kuiva, ja he ylistivät Jumalan ihmeellistä hyvyyttä, joka on ihmeellinen pyhissään.” ”Kun liityin vähäisiin veljiin, elossa oli vielä monia veljiä, jotka olivat läsnä tuossa tapahtumassa ja pystyivät toistamaan saarnan pääsisällön. Heidän todistuksensa on täysin luotettava, koska he puhuivat siitä, mitä olivat silmillään nähneet ja korvillaan kuulleet.”

Tästä ”ihmeestä” voimme esittää kaksi huomiota. Ensinnäkin sen historiallinen luotettavuus on vahva, sillä se perustuu usean silminnäkijän muistitietoon. Toisaalta ihme ei ole kovin ”ihmeellinen”, mikä myös lisää tarinan uskottavuutta – onhan moni meistäkin kokenut säähän liittyviä ”ihmeitä”. Ne voidaan tulkita Jumalan kaitselmukseksi tai ihmeiksi tai olla tulkitsematta. Myöhemmissä lähteissä Antoniuksen ihmeet muuttuvat pikku hiljaa yhä ”ihmeellisemmiksi”, ja niiden alkuperä on vähemmän tarkkaan tunnettu ja siksi myös vähemmän luotettava. Toisaalta emme voi välttyä ottamasta vakavasti myös joitain todella ekstraordinäärejä Antonius-ihmeitä.

Yksi tällainen on tarina bilokaatioihmeestä. Bilokaatio tarkoittaa kahdessa paikassa olemista yhtä aikaa. Se kuulostaa mahdottomalta, mutta emme voi liian helposti sivuuttaa tätä legendana, sillä meillä on hyvin dokumentoituja bilokaatiokertomuksia myös 1900-luvulla eläneen pyhän Padre Pion elämästä. Padre Pio oli Antoniuksen tapaan aivan poikkeuksellisen karismaattinen fransiskaani, tarkemmin kapusiini. Antoniuksen tarina menee niin, että hänen piti lukea lukukappale veljien hetkipalveluksessa eräänä aamuna, mutta hän oli silloin saarnaamassa toisessa kirkossa. Kun lukukappaleen vuoro tuli, Antonius yhtäkkiä ilmestyi veljien keskelle ja luki lukukappaleen. Veljet olivat ihmeissään, koska he tiesivät Antoniuksen olleen samaan aikaan toisessa kirkossa. Lukukappaleen keston ajan hän oli tuossa kirkossa hiljaa.

Antoniuksella oli myös Padre Pio -tyyppistä kykyä nähdä toisten ihmisten sieluntilaan. Kerran Antonius saarnasi Bourges’n synodissa ja osoitti kesken saarnan sanansa arkkipiispalle: tibi loquor, cornute: puhun sinulle, senkin sarvipää! (”Sarvipää” viittasi piispan hiippaan.) Hän luetteli piispan paheita ja sai hänet katumuksen kyyneliin, minkä jälkeen piispa oli hartaampi Jumalan ja veljien palvelija kuin ennen.

Tunnetuimmat ihmekertomukset

Tunnetuimmat Antoniuksen elämään liitetyt ihmeet ovat Liber miraculorumin alussa kerrotut kolme ihmettä: saarna kaloille, aasi palvoo eukaristiaa ja myrkytetty keitto.

Antonius päätti saarnata kaloille, kun harhaoppiset kataarit eivät kuunnelleet hänen saarnaansa. Kalat kokoontuivat kuulemaan ja nostivat joukolla päänsä vedenpinnan yläpuolelle. Antoniuksen saarna kaloille on aikamoinen kalojen teologia: vain te selvisitte vedenpaisumuksesta, teidän vatsassa oli profeetta Joona, te tarjouduitte ruuaksi Jeesukselle ja opetuslapsille!

Toinen Antoniuksen kuuluisa ihme on tarina harhaoppisesta, joka ei uskonut Kristuksen läsnäoloon eukaristiassa ja haastoi Antoniuksen seuraavanlaiseen testiin: mies lukitsisi aasinsa kolmeksi päiväksi antamatta sille ruokaa. Kolmen päivän jälkeen aasi saisi tulla ulos, ja sen eteen asetettaisiin kaksi asiaa: toisaalle heinää, toisaalle Antonius eukaristian kanssa. Jos aasi jättäisi ruuan ja palvoisi eukaristiaa, mies uskoisi: ja juuri niin siinä kävi, aasi tuli ulos ja polvistui Antoniuksen esillä pitämän eukaristian eteen, ja harhaoppinen mies palasi katoliseen uskoon.

Kolmannessa ihmetarinassa Antonius kutsutaan harhaoppisten luo keitolle, joka kuitenkin oli myrkytetty. Antonius sai tästä vihiä, mutta harhaoppiset haastoivat häntä. Antonius teki ristinmerin keiton päälle ja sanoi: ”En tee tätä koetellakseni Jumalaa vaan koska olen vilpittömästi huolissani sielujenne pelastuksesta ja evankeliumin uskosta.” Antonius söi keiton eikä hänelle tapahtunut mitään, ja harhaoppiset kääntyivät katoliseen uskoon.

Näiden ihmeiden lisäksi Antoniuksen ihmetekoihin luetaan vanhoissa lähteissä mm. seuraavat: useampi hukkuneen lapsen herättäminen kuolleista, halvaantuneen epileptikkovauvan parantaminen, irtileikatun jalan palauttaminen, ja Antonus-kuvista ja patsaista tuttu Jeesus-lapsen ilmestyminen Antoniuksen syliin tämän ollessa rukoilemassa. Liber miraculorumissa on 80 ihmetarinaa, ja kuten sanottu, myöhemmissä lähteissä ihmeet jonkin verran lisääntyvät ja tulevat entistä ihmeellisimmiksi. Tämä selittyy varmasti osin inhimillisellä liioittelutaipumuksella, mutta osin kyse voi myös olla uusien tietojen keräämisestä maantieteellisesti kauempaa. On vaikea antaa mitään varmaa arviota jokaisesta yksittäisestä tarinasta, mutta mielestäni on aivan selvää, että Antoniuksen välityksellä on tapahtunut jo hänen elinaikanaan ja varsinkin kuolemansa jälkeen paljon ihmeitä. Ei tällainen ilmiö nimittäin tyhjästä synny.

Viimeiset hetket

Palataan vielä lopuksi Antoniuksen viimeiseen päivään, kesäkuun 13. päivään vuonna 1231. Padovan paastomission jälkeen Antonius oli viettänyt muutaman kuukauden Camposampierossa pähkinäpuussa, jonka paikalla sijaitsee nykyään antoniaaninen pyhiinvaelluspaikka nimeltä pähkinäpuun pyhäkkö. Siellä Antonius sairastui ja aloitti viimeisen matkansa kohti Padovaa. Matkalla hänen kuntonsa huononi ja hänet vietiin Arcellan luostariin, jossa oli paikka muutamalla veljelle tai papille, jotka palvelivat luostarin nunnia.

Antonius tunnusti syntinsä ja alkoi sen jälkeen laulaa Neitsyt Marialle osoitettua hymniä O gloriosa Domina. Sen jälkeen hän katsoi keskittyneesti eteenpäin, ikään kuin kohti taivasta. Häntä avustanut veli kysyi häneltä, mitä hän oikein katsoi. Antonius vastasi: Video Dominum meum – ”Näen Herrani.”

Veljet päättivät antaa viimeisen voitelun. Voitelua antaneelle veljelle Antonius sanoi: ”Ei sinun tarvitse tehdä tätä minulle, veli. Minulla on tämä voitelu sisälläni. Mutta olkoon, se on hyvä asia, ja olen tyytyväinen.” Hän levitti kätensä ja yhdisti ne sitten katumuspsalmien resitointiin, jotka veljet lauloivat yhdessä loppuun asti. Noin puoli tuntia myöhemmin Antonius nukkui pois, aivan kuin hän olisi vain ollut unessa. Hänen kuolemaansa todistaneet vaikuttuivat siitä, kuinka kaunis hänen ulkomuotonsa tuolloin oli.

Emil Anton

Koko sarja on nyt luettavissa: osa 1osa 2osa 3osa 4.

.

Tietoja kirjoittajasta

Emil Anton

Emil Anton on valmistunut Helsingin yliopistosta maisteriksi puolan kielestä ja systemaattisesta teologiasta. Hän tutkii väitöskirjassaan paavi Benedictus XVI:n kontribuutiota uskontoteologiaan ja -dialogiin.

Uusin lehti ja arkisto

Uusimpia videoita

Ladataan...

Aihevalikko

Paavin twiitit

Paavin twiitit

Arkistot

Tilaa tiedotteemme