Valitse Sivu

Tulojen kehitys herättää huolta 

Tulojen kehitys herättää huolta 

Tammi-helmikuun taitteessa seurakunnista kotiin tullut jäsenmaksukirje muistuttaa, että jokaisen täysi-ikäisen katolilaisen olisi pidettävä huolta oman seurakuntansa ja paikalliskirkkonsa toimintakyvystä – myös taloudellisesti. Näin on tietysti missä tahansa yhteisössä. Mutta tämä korostuu uskonyhteisöissä, joilla ei ole kirkollisverotusoikeutta.

Jäsenmaksu ei koske vain aktiiveja, kirkossa käyviä katolilaisia, vaan kaikkia, niitäkin, jotka harvoin ovat tekemisissä seurakuntansa kanssa, sillä jonakin päivänä hekin voivat kokea tarvetta kääntyä oman uskonyhteisönsä puoleen. Heitä ja meitä kaikkia vartenhan kirkko on olemassa, tänään ja huomenna, joka päivä. Tällä hetkellä kuitenkin vain varsin pieni osa jäsenistä maksaa jäsenmaksua säännöllisesti.

Laajaa talouskatsausta ei tähän lehteen ollut vielä mahdollista saada. Vuoden 2022 talousarviota ei ole vielä vahvistettu, kun hiippakunnan talousneuvosto istuu päättämään talousarviosta vasta 25. helmikuuta. Joulukuun kokouksessa arvio piti jättää pöydälle useiden epävarmuustekijöiden vuoksi. Niistä ilman muuta yksi keskeisiä oli koronatilanteen kehittyminen. Lisäksi vuoden 2021 tilinpäätöstyö on vielä käynnissä eivätkä tiedot ole vielä lopullisia kaikkien seurakuntien osalta. Tässä kuitenkin muutamia tietoja menneestä vuodesta ja tulevasta.

Tulot ovat vähentyneet

Jäsentulojen eli jäsenmaksujen, lahjoitusten ja kolehtien, kehitys ei viime vuosina ole toteutunut niin, että kehitys turvaisi hiippakunnan ja seurakuntien tulevaisuuden. Vuonna 2019 – ennen koronaa ja kahden jäsenmaksukirjeen tahdilla – jäsentulojen kokonaissumma oli n. 963 000 euroa. Vuonna 2020, jolloin keväällä kirkot tyhjenivät koronan takia, jäsentulojen kokonaissumma oli noin 821 000 euroa, lähes 15 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Sitä voidaan kuitenkin pitää tyydyttävänä ottaen huomioon, että kolehteja ei ollut mahdollista kerätä entiseen malliin eikä jäsenkirjeitä mennyt koteihin kuin yksi.

Tätä taustaa vasten on huolestuttavaa, että vaikka 2021 kirkoissa pystyttiin jo välillä palaamaan normaalimpaan rytmiin, ei jäsentulojen kokonaismäärä noussut, vaan päinvastoin laski vielä puolisentoista prosenttia 808 000 euroon. Oheisessa kaaviossa on nähtävissä tarkempia lukuja. Ensimmäiset tiedot tammikuun lopusta 2022 eivät nekään lupaa hyvää, lasku edellisen vuoden tammikuuhun on selvä. Suunta pitäisi saada käännettyä ja tähän tarvitaan jokaista seurakuntiemme jäsentä.

Tulevia haasteita

Yleisesti ottaen on kuitenkin oltava kiitollinen siitä, että jäsenmaksuvelvollisuuden myötä katolilaisten tuki seurakunnille on selvästi kasvanut. Ja näin koronarajoitusten aikaan on ollut oikea ratkaisu, että kirkko on pyytänyt tukea nimenomaan tilisiirtoina. Jos olisimme pelkkien kolehtien varassa, olisimme melkoisessa pulassa. Mutta edelleen on tilanne se, että jäsentuloja kertyy aikuista jäsentä kohden selvästi alle 100 euroa/vuosi. Kirkollisverotuksen kautta jäsenmaksuja keräävillä yhteisöillä summa on vähintään viisinkertainen. Myös monilla vapailla kirkoilla jäsentulot ovat aivan toista luokkaa. Ongelma ratkeaisi helposti, jos vain yhä useampi katolilainen muistaisi osallistua seurakuntansa tukemiseen maksamalla säännöllisesti jäsenmaksua. Kysymys ei ensi sijassa ole edes siitä, kuinka paljon maksaa, vaan siitä, että ylipäänsä maksaa. Kirkkomme kustannustaso on verrattain alhainen, ja jokaista kuluerää punnitaan tarkasti. Esimerkiksi työntekijöiden palkkataso on selvästi suomalaista keskitasoa alhaisempi.

Yksi lisähaaste vuodelle 2022 on se, että useat avustukset maksetaan aikaisemmasta poiketen vasta loppuvuonna. Esimerkiksi Saksasta saatu erityispalkkatuki saataneen vasta vuoden toisella puoliskolla, kun aiemmin ensimmäinen erä on saatu maalis-huhtikuussa. Koska erilaiset avustukset kattavat noin kolmasosan kirkon koko budjetista, on avustusten maksatusrytmilläkin suuri vaikutus likviditeettiin. Siksi on hyvin tärkeää, että jäsenet maksaisivat jäsenmaksunsa kuukausittain, säännöllisesti. Suuren ennakoimattoman lisähaasteen tilanteeseen tuo inflaation raju nousu kaikissa länsimaissa. Sähkön ja bensiinin ja muun energian hinnannousut vaikuttavat myös muihin hintoihin, jota ei nyt pystytä kompensoimaan ilman suurempia jäsentuloja. Kustannusten nousun lisäksi seurakunnissa on meneillään monia rakennusinvestointeja, jotka on lähes pakko suorittaa rakennusten rakenteiden heiketessä iän myötä.

Ihmisten nyt palatessa messuun ja seurakuntien elämän normalisoituessa on todennäköistä, että myös kolehtien määrä kipuaa takaisin koronaa edeltävään aikaan, jolloin ne olivat lähes sata tuhatta euroa korkeammalla tasolla kuin viimeisenä kahtena vuotena. Ilonaihe on myös pitkin syksyä ollut se, että hiippakunnan rahastosijoitukset ovat tuottaneet erittäin hyvin.

Lisää tietoa taloudesta ja talousarviosta seuraavassa Fideksessä 3/2022, joka ilmestyy digitaalisena 25.3.2022.

Peter Kuronen

Hiippakunnan ekonomi

Tietoja kirjoittajasta

Aihevalikko

LUE FIDES (pdf)

Uusin lehti || Arkisto (2001–)

KATOLINEN VARTTI (audio)

Kaikki lähetykset 2020-

Paavin twiitit

Paavin twiitit

Uusimpia videoita

Ladataan...

Arkistot

Tilaa tiedotteemme