Jos pitäisi valita yksi sana, se olisi: yhteys
.
Kun joukko nuoria Suomesta matkusti Roomaan riemuvuoden maailmanlaajalle nuorten pyhiinvaellukselle, jokainen lähti matkaan omien odotustensa kanssa. Joku odotti suuria kirkkoja ja antiikin historiaa, toinen kaipasi rukouksen voimaa, kolmas toivoi uusia ystäviä.
Tämä artikkeli kokoaa yhteen nuorten antamia vastauksia pyhiinvaelluksen jälkeen. Kokemuksissa toistuvat samat teemat, joita seuraavassa esitellään lyhyesti nuorten omien kommenttien kautta.
Adoraatio kosketti minua syvästi
Lähes kaikki nuoret mainitsivat ensimmäisenä messut ja rukoushetket. Paavin kanssa vietetty vigilia ja adoraatio, pyhän sakramentin palvonta, Tor Vergatassa Rooman laitamilla jäi monen sydämeen: “Oli upeaa kokea miljoonan nuoren kanssa yhteinen rukous. Jeesuksen läsnäolo tuntui siinä hetkessä todella vahvalta.”
Monelle tärkeää oli myös eukaristia. “Sain osallistua usein ehtoolliseen, ja se vahvisti uskoani ja toi syvää rauhaa”, muuan nuori kirjoitti. Toisen mielestä juuri polvistuminen Kristuksen edessä yhdessä valtavan ihmisjoukon kanssa teki kirkon katolisuuden todelliseksi ja näkyväksi.
En pystynyt lopettamaan itkemistä
Pyhyyden kokemukset liittyivät usein paikkoihin ja symboleihin. Pietarinkirkko ja sen historia teki suuren vaikutuksen: “Se on maailman kaunein kirkko, ja siellä paavin asema ja kirkon jatkuvuus tulivat eläväksi.”
Moni mainitsi pyhät ovet, joiden läpi kulkeminen koettiin vapauttavana ja siunauksellisena. “Kun sain kävellä kaikkien neljän pyhän oven läpi, tunsin itseni äärettömän siunatuksi.”
Myös reliikit ja pyhimysten läsnäolo puhuttelivat. “Oli koskettavaa nähdä piikkejä Jeesuksen kruunusta. Se tuntui niin, että olin lähempänä Jeesusta itseään.” Toinen kertoi: “Nähdessäni pyhän Giovanni da Trioran pyhäinjäännökset tunsin syvän kaipauksen olla itsekin Jeesuksen kanssa.”
Ystävyys, jota usko yhdistää
Yhteisöllisyys oli toinen vahva teema. “Aidosti katolisessa ympäristössä eläminen, uusiin ihmisiin tutustuminen ja yhteyden syveneminen Suomen katolilaisten kanssa” toistui monessa vastauksessa. Toiset iloitsevat uusista ystävyyksistä: “Sain paljon uusia ystäviä – ystävyyttä, jota usko yhdistää ja vahvistaa.”
Yhteyden ilo näkyi myös kaduilla laulamisessa ja spontaanissa tanssissa. “Nuorten esille tuoma elämänmyönteisyys teki suuren vaikutuksen. Kulttuurieroista huolimatta meitä yhdisti sama usko ja kirkko.”
Jumalan läsnäolo näkyi myös arjessa: “Kaikki pienet keskustelut ja ystävälliset sanat tekivät minusta rohkeamman ja avasivat sydäntäni.”
Nurisin mielessäni koko ajan
Pyhiinvaellus ei ollut kuitenkaan pelkkää juhlaa. Monet nuoret mainitsivat ensimmäisenä pitkät kävelymatkat ja kuumuuden. “Vaellus Tor Vergatalle oli todella uuvuttava ja raskas. Siinä hetkessä oli vaikeaa turvautua Jumalaan, kun nurisin mielessäni koko ajan.”
Osa koki myös vaikeaksi pysyä positiivisena väsyttävien päivien jälkeen: “Pitkän ja raskaan päivän jälkeen oli vaikea olla ystävällinen kaikille, mutta Pyhä Henki auttoi.”
Joillekin kirkkojen loisto ja koristeellisuus oli haastavaa: “Rooman kirkkojen suunnaton koko ja koristeellisuus alkoivat tuntua raskailta ja jopa ahdistavilta.”
Myös henkilökohtaisia tuntemuksia nousi esiin. Jotenkin “en uskaltanut olla täysin oma itseni. Ymmärsin myöhemmin, että vaikeiden hetkien kautta Jeesus veti minua lähemmäs Häntä.” Toinen kirjoitti: “Laulaminen julkisilla paikoilla ja kristityn elämän eläminen avoimesti oli vaikeaa. Mutta se oli kasvun paikka.”
Jos pitäisi kuvailla yhdellä sanalla
Lopulta nuorten kertomukset tiivistyvät yhteen sanaan: yhteys. Yhteys Kristukseen sakramenteissa ja rukouksessa, yhteys maailmanlaajuiseen kirkkoon, ja yhteys toisiin nuoriin.
“Kun katsoin horisonttiin paavin vigilian aikana ja näin ihmisten polvistuvan Kristuksen edessä, ymmärsin, että tämä on katolinen kirkko – elävä ja universaali.”
Toinen puolestaan kuvasi, miten matka vaikutti omaan elämään: “Tunsin Jumalan läsnäolon vahvemmin kuin koskaan ennen. Opin myös avautumaan muille ja sain rohkeutta olla oma itseni. Tämä kokemus muutti minut.”
Eräs nuori tiivisti kaiken: “Jos minun pitäisi kuvailla tätä matkaa yhdellä sanalla, se olisi: yhteys.”
KATT
Nuorten riemuvuoden pyhiinvaellukselle Roomaan osallistui viitisenkymmentä nuorta Suomen katolisista seurakunnista piispa Raimon, sisar Maria Lezhninan USJK, isä Eze Nwokon ja isä Stanislaw Zawilowiczin SCJ kanssa.