Jotkut puhuvat megatrendeistä, toiset kasvavasta maahanmuutosta, piispa pyhästä ongelmasta. Yhtä kaikki, kirkot ovat täynnä, sittenkin, kun ollaan ”isossa kirkossa”.
Tämän vuoden hiippakuntajuhlaa vietettiin Lohjan keskiaikaisessa Pyhän Laurin kirkossa lauantaina 16.8.2025. Juhlan kohokohtana oli Tampereella toimineen diakoni John Chien Nguyenin papiksi vihkiminen. Seurakuntalaisia ja isä Chienin ystäviä ja sukulaisia tuli paikalle melkein 700, koska kirkossa kaikki istumapaikat olivat täynnä ja ihmisiä seisoi yli kaksi tuntia kestäneen messun ajan kaikilla käytävillä ja eteisaulassakin.
Hiippakuntajuhlan messu on perinteisesti Neitsyt Marian taivaaseenottamisen juhlapyhän messu. Messupalvelus sujui moitteettomasti, ja musiikki kaikui ansiokkaasti vietnamilaisen kuoron ja Ann-Catrin Weckströmin johtaman kuoron vuorotellessa lauluissa ja Pilvi Listo-Tervaportin ja isä Martti Savijoen SCJ vuorotellessa uruissa. Messussa oli mukana noin 20 pappia ja yksi diakoni sekä saman verran alttaripalvelijoita eri seurakunnista.
Uusi pappi ”pyhittämään kristikansaa ja kantamaan uhria Jumalalle”
Papiksi vihkiminen alkaa aina evankeliumin lukemisen jälkeen. Perinteiseen tapaan laulettiin nytkin ensiksi Pyhän Hengen hymni. Vihkimyksen kaava on selkeä: ensin pappiskokelas valittiin, sitten kuultiin piispan saarna, jossa piispa käytti ei vain suomea ja ruotsia vaan myös englantia ja pikkuisen vietnamia.
Saarnassaan piispa muistutti, että Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen juhla on toivon ja lohdutuksen päivä, joka osoittaa meille kuoleman olevan alku ylösnousemuksen kirkkauteen. Hän liitti Marian ”kyllä”-vastauksen Jumalalle pappeuden olemukseen ja korosti, että pappi – kuten Maria – kantaa Kristusta maailmaan ja pysyy uskollisena rukouksessa sekä kärsimyksen keskellä. Erityisesti piispa rukoili tulevan isä Chienin puolesta, että hänen sydämensä olisi Marian kaltainen: kuuliainen, puhdas ja avoin Pyhälle Hengelle. Hän kehotti muistamaan rukouksissa kaikkia pappeja ja pyytämään uusia kutsumuksia kirkon palvelukseen Suomessa, jotta syntyisi paimenia, jotka elävät Marian tavoin rukouksessa, palvelevat nöyrästi ja pysyvät Kristuksen seurassa niin kirkkaudessa kuin ristillä.
Saarnan jälkeen papiksi valittu antoi lupauksensa, joiden lopuksi piispa totesi: ”Jumala, joka on aloittanut sinussa hyvän työn, vieköön sen myös päätökseen.” Sen jälkeen polvistuttiin kaikkien pyhien litaniaan, papiksi vihittävä puolestaan makasi kasvoillaan alttarin edessä ja kuunteli litanian säkeitä: ”Sancti Martyres Vietnamienses — orate pro nobis. / Pyhät Vietnamin marttyyrit — rukoilkaa puolestamme. … Siunaa ja pyhitä ja vihi tämä valittusi, — pyydämme sinua, kuule meitä.”
Litanian jälkeen piispa ja kaikki papit asettivat yksi kerrallaan kätensä vihittävän pään päälle. Sitten alkoi varsinainen vihkimisrukous, jonka keskellä piispa lausui: ”Kaikkivaltias Isä, anna tälle palvelijallesi pappeuden arvo ja uudista hänen sisimmässään pyhyyden Henki. Hoitakoon hän arvollisesti sinulta saamaansa pappeuden virkaa ja olkoon hänen elämänsä esimerkkinä kaikille.”
Rukouksen jälkeen isä Chien sai päälleen papillisen stolan ja kasukan. Se on joka kerta yhtä riemukas hetki. Uusi pappi polvistui vielä piispan eteen, joka voiteli hänen kätensä pyhällä krismalla ”pyhittämään kristikansaa ja kantamaan uhria Jumalalle”. Lopuksi piispa ojensi hänelle messun viettoa varten pateenin ja kalkin ja antoi hänelle sydämellisen rauhantervehdyksen.
Loppupuheessaan isä Chien esitti asianmukaiset kiitokset suomeksi, englanniksi ja vietnamiksi, ja niin vähän yli kaksi tuntia kestänyt messu sai juhlallisen päätöksen.
Iloinen ja tuulinen juhla
Kirkkokansa jatkoi pian matkaansa läheiseen Vivamoon, jossa syötiin maukas lounas ja tarjolla oli mielenkiintoista ohjelmaa: vietnamilaisten tanssiesitys, neokatekumenaalisen tien laulua, isä Martti Savijoen SCJ ja Florence Schmittin esitys Leon Dehonista ja maallikkodehoniaaneista sekä Siyan Zhuangin johtama paneelikeskustelu kirkon synodaalisuudesta ja sen seuraavista vaiheista. Monipuoliseen ja kiinnostavaan paneelikeskusteluun osallistuivat Alpo Penttinen, Anna-Riina Hakala, Juho Sankamo, Eeva Vitikka-Annala ja isä Matthew Azzopardi. Lapsille oli tarjolla omaa ohjelmaa.
Aikataulun venyessä hiippakuntajuhlan yhteiseen hartauteen lähdettiin melkein varkain. Vivamon niemenkärkeä kohti kuljettiin Neitsyt Marian patsasta kantaen ja autuaan Hemmingin litaniaa ja sitten ruusukkoa rukoillen. Ruusukon lopussa laulettiin Salve Regina ja samalla alkoi kova elokuinen myrskytuuli puhaltaa järveltä niemenkärjen yli. Piispa antoi loppusiunauksen sadepisaroita väistellen ”ennen kuin maailma loppuu”. Ei se onneksi loppunut. Päinvastoin, päivän tapahtumia ja kokemuksia mietiskellen on päällimmäisenä mielessä kiitollisuus.
Marko Tervaportti