”Hän on syntynyt siellä!” 

.

Psalmi 87 jatkuu: ”Se mies on syntynyt täällä!” Jeesus Kristus, ihmiseksi tullut Jumala, on syntynyt Pyhällä maalla. Siksi kristityt iloiten tanssivat ja laulavat: ”Sinussa ovat kaikki minun lähteeni.” Näillä psalmin 87 sanoilla on otsikoitu kirja Carmen Hernándezin pyhiinvaellusmatkasta Israeliin 1963–64 (it. Sono in te tutte le mie fonti, 2023). Carmen (1930–2016) ja Kiko Argüello olivat ensimmäiset, jotka aloittivat neokatekumenaalisen Tien. Heidän jälkeensä tämän Tien ovat aloittaneet tuhannet kristityt ympäri maailmaa.

Ennen Tien aloittamista Kikon kanssa Carmen vietti vajaan vuoden Pyhällä maalla etsien kutsumustaan. Pelastushistorian tärkeissä paikoissa hän sai kokea Jumalan armon lohdutusta, johdatusta ja rohkaisua. Raamatun sanat ja niiden merkitys Carmenin elämässä saivat rukoilevan vaeltajan mielessä ja sydämessä vahvistuksen kosketuksessaan pyhiin paikkoihin ja siellä koettuun Kristuksen läsnäoloon. Sillä juuri tällä maalla, näissä paikoissa pelastus on inkarnoitunut. Juuri täällä ihmiseksi tullut Jumala katsoi ja koski ihmisiä, eläimiä, maata, kiviä, rakennuksia, hengitti ilmaa, joi vettä, söi leipää. Täällä on paikka, missä hän istui ja puhui kansalle. Paikka, missä hänet ristiinnaulittiin ja missä hän nousi kuolleista, sekä paikat, joissa Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen ja astui taivaaseen. Kun kaikki ihmeet, myös Vanhan testamentin ja alkukirkon ajan ihmeet, ovat tapahtuneet näissä maisemissa, niin täällä rukoillen luettu Raamatun sana voi koskettaa ihmistä erityisellä tavalla. Niin tapahtui Carmenille. Jumala jakaa armolahjojaan runsaasti Jumalaa kaipaaville ja etsiville. 

Italia–Suomi–Filippiinit

Isä Marco Pasinato tarkentaa, että tällaiset armon kokemukset ja armolahjat ovat hyvin henkilökohtaisia eivätkä itsestään selviä kaikille Pyhälle maalle matkustaville. Jumala jakaa hyvyyksiään kullekin parhaaksi katsomaansa aikaan.

Isä Marco on tottunut matkustamaan. Jo 5-vuotiaana hän muutti Italiasta lähetysperheen lapsena Suomeen. Lukioikäisenä hän muutti Roomaan ja aloitti Redemptoris Mater -pappisseminaarissa kutsumuksensa etsinnän. Vietettyään välivuoden seminaarista synnyinseudullaan Italian Ivreassa töitä tehden hänen pappiskutsumuksensa vahvistui ja hän palasi pappisseminaariin, josta hänet lähetettiin Filippiinien Manilaan ja sieltä lopulta takaisin Suomeen Helsingin hiippakunnalliseen lähetysseminaariin. Piispa Teemu Sippo SCJ vihki isä Marcon papiksi Nasaretin pyhän perheen kirkossa Oulussa vuonna 2010. Siitä pitäen isä Marco on palvellut Helsingin hiippakuntaa kappalaisena ja kirkkoherrana Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnassa, josta hän siirtyi vuonna 2019 hiippakunnallisen Redemptoris Mater -lähetysseminaarin rehtoriksi Kauniaisiin. Isä Marco toimi myös hiippakuntamme asianhoitajana vuodet 2019–23 odottaessamme uutta piispaa.

Pyhälle maalle

Samoihin aikoihin syksyllä 2023, kun isä Raimo Goyarrola vihittiin Helsingin hiippakunnan piispaksi, Pyhällä maalla, neokatekumeenisen tien hoitamassa Domus Betaniassa valmisteltiin koulutusohjelmaa, joka auttaa pappeja jatko-opinnoissaan ja kutsuu heitä virvoittumaan Jumalan sanaa tutkistellen pyhillä paikoilla. Domus Betania tekee yhteistyötä Paavillisen Lateraani-yliopiston kanssa ja koulutusohjelma on osa paavillisen yliopiston hyväksymää lisensiaattitutkintoa. Isä Francesco G. Voltaggio, Domus Betanian rehtori, on kirjoittanut kollegansa kanssa edellä mainitun kirjan Carmen Hernándezin vaelluksesta Pyhällä maalla. Carmenin historia on vaikuttanut Domus Betanian ohjelman aloittamiseen.

Asianhoitajan tehtävistä vapauduttuaan isä Marco pyysi piispa Raimolta lupaa lähteä Pyhälle maalle, kun Domus Betanian rehtori oli kesällä kysellyt isä Marcoa ensimmäiselle Domus Betanian koulutusjaksolle. Piispa Raimo antoi siunauksen Jerusalemiin lähdölle ja niin alkoi toteutua isä Marcon toive asua pidempään Pyhällä maalla. Tammikuussa 2024 hän pakkasi laukkunsa jo 11. kerran mennäkseen Israeliin, mutta koskaan aikaisemmin hän ei ole ollut siellä näin pitkään.

Opintoretkillä kuljettiin omalla autolla tai kävellen. Maaliskuun vihreydessä tie vei Galilean Koranzinista Kapernaumiin, kuten Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset, jalkaisin.

Domus Betanian luostarimaiseen yhteisöön asettui asumaan 22 pappia. Neljä heistä oli talon vakituista väkeä – rehtori, vararehtori, professori ja hengellinen ohjaaja – muut 18 olivat eri puolilta maailmaa tulleita pappeja. Heidän virkaikänsä vaihteli kahdesta vuodesta kahteenkymmeneenviiteen. Isä Marco ei etukäteen tuntenut muita osallistujia, mutta he tuntuivat heti veljiltä, sillä usko yhdistää. Yhteistä uskoa tukee myös monille yhteiset käytännöt liturgiassa, rukouksissa, lauluissa ja jopa kirkkotilan kuvituksessa. Myös valmius siivota, kokata ja osallistua arkisiin tehtäviin yhdessä loi hyvän veljeyden hengen.

Rukousta ja opiskelua

Domus Betania ja sen ohjelma eivät isä Marcolle kuitenkaan olleet ensisijaisesti opiskelua vaan mieluummin paikka, joka loi hyvät olosuhteet rukoukselle. Rukous kannattelee kaikkea toimintaa, johon on päivittäin varattu runsaasti aikaa. Päivärytmi noudattaa lähes monastista järjestystä: herätys 7.00, laudes, aamiainen, luento/pyhiinvaellus, lounas, opiskelu/rukous, messu, illallinen, kompletorium, hiljaisuus 22.00.

Opetuksessa käsiteltiin pelastushistoriaa (it. Storia della Salvezza) kolmesta näkökulmasta: sana, liturgia ja yhteisö. Lähtökohtana ovat ensimmäisten kristittyjen tavat viettää liturgiaa ja elää yhteisönä sekä tapojen heprealaiset juuret. Oman näkökulman tuovat filosofisten ja antropologisten lähteiden tarkastelu ja Vatikaanin II kirkolliskokouksen uudet avaukset, jotka johtavat etsimään aarteita kirkkoisiltä ja kohtaamaan avoimesti nykymaailman ekumeeniset ja uskontojen väliset haasteet sekä uuden evankelioimisen välttämättömyyden.

Jerusalemin latinalainen patriarkka Pierbattista Pizzaballa OFM siunasi juhlallisin menoin Domus Betanian pääsiäisenä 2024. Rehtori Voltaggio patriarkasta vasemmalla ja isä Marco patriarkasta toinen oikealla.

Opintojen toinen osuus, pelastushistorialliset paikat (it. Geografia della Salvezza), tutustuttaa osallistujat pyhiin paikoihin. Tämä osuus kokonaisuudesta oli merkittävintä ja antoisinta isä Marcolle, josta hän lausuu: ”Saimme käydä aikaisemmin monille meille tuntemattomissa paikoissa, joista tosin olimme lukeneet, mm. Egyptissä, Turkissa, Siinain erämaassa. Mutta on eri asia lukea Siinain erämaasta kuin seisoa sen keskellä ja nähdä, kuinka kivinen ja punainen erämaa se on, tai tuntea ruumiissaan, mitä tarkoittaa nousta Jerikosta Jerusalemiin, kun noustessa kipuamme jopa tuhat metriä ylöspäin. Nämä paikat yhdistettyinä tutkisteltuun Raamatun sanaan ihan kuin inkarnoituvat, ja allegorisesti ymmärretty Raamatun sana alkaa elää. Sitä ikään kuin hengittää Raamattua tässä maisemassa. Jumalan sana astuu sinuun sisälle ja muovaa sinua.”

Hiljainen Jerusalem

Kun katse kääntyi historiasta nykypäivään, Jerusalem on sodan takia hiljainen, autio. Kaupunkilaisissa aistii jännittyneisyyden. Kun turistit ja pyhiinvaeltajat ovat poissa, lisääntyy lohduton työttömyys. Kerjäämisestä tulee monille pakko elannon saamiseksi. Toisaalta, kun pyhillä paikoilla ei ole tungosta voi Nasaretin kirkossa, Getsemanessa tai Pyhällä haudalla viipyä pitkään hiljaisessa rukouksessa. Kaduilla on poliisikontrolleja. Palestiinalaisalueille ei juuri pääse. Vain Jerusalemin latinalainen patriarkka Pierbattista Pizzaballa OFM saa vierailla säännöllisesti Gazan alueella. Sodan laajenemisen uhka on jatkuva. On elettävä päivä kerrallaan Jumalaan luottaen ja oltava valmis kaikkiin muutoksiin.

Nyt elokuussa 2025 odotamme isä Federico Spanòa takaisin Suomeen Jerusalemin Domus Betaniasta, jossa hän on viettänyt sapattivapaata 40 pappiskollegan kanssa viime lokakuusta alkaen kuten isä Marco vuotta aikaisemmin. Isä Marcolle Pyhä maa on hengellisen virvoittumisen lähde.

Eeva Vitikka-Annala

.

Artikkelikuva:
Helsingin hiippakunnallisen lähetysseminaarin opiskelijat kävivät rehtorinsa isä Marco Pasinaton opastamalla pyhiinvaelluksella helmikuussa 2024. He tutustuivat mm. Megiddoon, joka on ollut monien käänteentekevien taisteluiden tanner varhaisesta historiasta alkaen.