Laupias samarialainen
Isä Tuomas Nyyssölän saarna 14.7.2019.
[Lukukappaleet luettavissa täällä.]
Minun lähimmäiseni on se, jolle teen hyvää. Näin Jeesus opettaa kertomuksessa Laupiaasta samarialaisesta. Mutta kehottaako Jeesus tässä vertauksessa vain lähimmäisenrakkauteen yleensä? Ei, koska hän juuri ennen sitä lausuu: ”Jumalaa tulee rakastaa yli kaiken.”
On olemassa kahdenlaista lähimmäisenrakkautta, kahdenlaisia hyviä töitä. Toiset hyvät työt tehdään armon tilassa, toiset ilman armon tilaa. Jos emme ole armon tilassa, lähimmäisenrakkauden teot ovat hyödyttömiä – lähes kokonaan. Ilman pyhittävää armoa eli ilman armon tilaa emme pääse taivaaseen, vaikka kuinka teemme hyvää lähimmäisellemme.
Ovatko ilman armon tilaa tehdyt lähimmäisenrakkauden työt sitten aivan turhia? Eivät, koska ne voivat johtaa meitä kohti kääntymystä ja parannuksen tekemistä. Entä ovatko armon tilassa tehdyt lähimmäisenrakkauden työt samantekeviä? Eivät ollenkaan: Jumala lupaa, että palkka, jonka saamme taivaassa, on suuri.
Armon tila on suurinta, mitä ihminen voi omistaa. Se on osallisuutta Jumalan omasta elämästä.
Ilman armon tilaa olemme kuin tuo vertauksen mies, jonka rosvot olivat ryöstäneet. Kuten ehkä tiedätte, kirkkoisät näkivät hänessä ihmisen, joka on langennut syntiin. Tähän tapaan he kertomusta selittivät:
Mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon. Jerusalem on pyhä kaupunki, Jeriko taas maallinen. Rosvojoukko yllätti hänet ja pieksi hänet verille ja vei vaatteetkin päältä. Nuo vaatteet olivat se alkuvanhurskaus, joka ensimmäisillä ihmisillä oli. Tuon autuaan tilan saamme takaisin kasteessa, mutta voimme menettää vakavalla synnillä, jonka vuoksi Jeesus antoi ripin sakramentin. Vakavasta synnistä puhuen, kuinka monet katolilaiset elävätkään kuten maailman ihmiset! Kuin Jumalaa ei olisikaan … Kuinka moni sanoo: Jumala on kaikkein tärkein asia elämässäni? Hänen tahtonsa on tärkeämpää kuin mikään muu. Ennemmin kuolen kuin teen yhdenkään vakavan synnin. Hänen pyhä kirkkonsa on äitini ja opettajani. Tämän pitäisi olla meidän asenteemme, koska Jumalaa tulee rakastaa yli kaiken. … ja lähimmäistä niin kuin itseä.
Synnissä käännymme Luojan sijasta luotuun. Lähdemme Jerusalemista, Jumalan kaupungista, kohti Jerikoa, maailmaa. Siellä kohtaamme varmasti sen rosvojoukon, joka vie meiltä vailla omantunnontuskia kaiken, vaatteetkin päältä.
Laupias samarialainen on Jeesus Kristus. Hän tulee, nostaa meidät maasta ja vie meidät majataloon. Tuo majatalo on kirkko. Siellä tulemme terveeksi. Siellä haavamme alkavat parantua.
Armon tilassa olevalla on rakkaus Jumalaan. Miten rakastan Jumalaa? Pitämällä hänen käskynsä. Jos olet armon tilassa, tee tänään päätös, että säilyt siinä tilassa elämäsi loppuun asti. Mikään ei ole sitä arvokkaampaa. Tee hyvää lähimmäisellesi, ja palkka, jonka saat taivaassa, on suuri.
Jos olet tuo rosvojoukon ryöstämä mies ja vailla armon tilaa, huuda avuksesi Laupiasta samarialaista. Älä siirrä parannuksen tekemistä tuonnemmaksi. Haavasi pahenevat. Mistä tiedät, kauanko sinulla on aikaa?
Jeesus, Laupias samarialainen, on kulkemassa ohitse. Hän haluaa johtaa meidät ripin kautta majataloon, kirkkonsa täyteen yhteyteen. Siellä hän ravitsee meitä iankaikkisen elämän leivällä, Karitsan hääaterialla. Se on armon suurin ihme. Osallisina siitä voimme rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Aamen.
