Kalleimman Veren sisarten partnerit
INGER HONKARANNAN (CCPS PARTNER IN MISSION) MUISTOKSI
Kalleimman Veren sisarkunta perustettiin Sveitsissä vuonna 1845. Kolmen vuoden päästä viranomaiset lakkauttivat ensimmäisen luostarin Steinerbergissa. Perustajasisar, äiti Theresa Weber (1822−1848), kuoli pian sen jälkeen. Sisarkunnan luostareita perustettiin sekä Ranskaan että Saksaan. Bismarckin hallinnon aikana 1800-luvun toisella puoliskolla alkoi sisarkunnan elinolojen rajoittaminen ja se johti siihen, että sisarkunta melkein kokonaisuudessaan etsi Yhdysvalloista mahdollisen luostaripaikan. Muiden muutettua Amerikkaan Eurooppaan jäi vielä sisaria Sveitsiin. Vuoden 1870 alussa sisarkunta muutti pysyvästi Yhdysvaltoihin.
Sisters of the Most Precious Blood of O’Fallon, Missouri -sisarkunnalle vakituinen paikka löytyi 1874 St. Louisin (Missouri) kupeessa sijaitsevasta O’Fallonin kylästä. Sinne muutti Euroopasta yhdeksän sisarta. He aloittivat sisarkunnan toiminnan, joka edelleen jatkuu. Tälle toiminnalle suunnan antaa sisarkunnan spiritualiteetti, jonka keskeinen ajatus on sovinto kaikkien ympärillä olevien kanssa. Tätä aspektia sisarkunta on jatkuvasti tuonut elämässään esille siinä työssä, jonka he ovat valinneet. Sisarista suuri osa on toiminut opettajina. Sen työn edellytys on päivittäinen sovinnon tekeminen.
Vuonna 2019 tuli kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun Kalleimman Veren ensimmäiset neljä sisarta tulivat Suomeen. He pitivät Helsingissä Englantilaista koulua ja Tampereella lastentarhaa. Sisar Mary Vénard LeBeau CCPS toimi pitkään myös Virossa.
Partners in Mission of the Sisters of the Most Precious Blood of O’Fallon, Missouri
Kalleimman Veren sisarten partnerit (CCPS Partners in Mission) perustettiin vuonna 1981. Yhdysvalloissa, Boliviassa, Suomessa ja Virossa oli vuonna 2018 yhteensä lähes 100 partneria ja 15 nuorta partneria. Partnereihin kuuluu naisia ja miehiä sekä myös pappeja, joita kaikkia yhdistää rakkaus Kalleimman Veren sisaria kohtaan ja halu olla osallisia sisarten karismasta.
Partnereiden vuosittain uusittava sitoumus (commitment) sisarkunnalle on seuraava:
“Vastauksena Missourin O’Fallonin Kalliin Veren sisarten yhteisön kautta ilmaistuun Jumalan kutsuun minä ___________ lupaan pyrkiväni tuomaan Kristuksen sovittavan läheisyyden niille, joita kohtaan päivittäisessä elämässäni. Vien eteenpäin Kalliin sisarten perintöä syventämällä suhdettani Jumalaan, muihin partnereihin ja yhteisöön parantaakseni kärsivää maailmaa.”
Suomen Kalleimman veren partnerit, Partners in Mission
Suomen partnerit perustettiin 1995. Sisarilla oli luonteva yhteys tuleviin partnereihin Helsingin Englantilaisen koulun vanhempien kautta ja heidän joukostaan löytyi myös ensimmäinen partneri. Sisarten toimiessa mentoreina heidän ohjauksessaan on vuosien saatossa ollut viisi partneria.
Partnerit tapaavat kerran kuukaudessa. Silloin luetaan tekstejä joko Raamatusta tai hengellisestä kirjallisuudesta ja keskustellaan niiden aiheista. Sen lisäksi rukoillaan myös vesper.
Inger Honkarannan kirjoituksesta jäsenlehdessä Partners on the Journey (Winter 2017):
“Tallinnan ja Helsingin partnereilla ja sisarilla oli Viron pääkaupungissa erityinen kokous, kun he tapasivat lokakuun 15. päivänä. Tapaaminen järjestetään syksyisin vain kerran vuodessa johtuen yhteisöjen välimatkasta. Tällä kertaa olimme tervetulleita Tallinnaan. Tapasimme satamassa ja menimme taksilla birgittalaisluostariin. Vierailimme keskiaikaisen luostarin raunioilla, mutta hyytävä sää pakotti meidät sisätiloihin rukoilemaan ja herkullinen lounas oli rakkauden höystämä.
Sen jälkeen palasimme kaupunkiin käydäksemme koulussa, jota pidetään yhtenä Viron parhaimmista. Partnerimme Kersti Nigesen toimii koulun rehtorina ja oli olennaisen tärkeä tämän koulun modernisoimisessa Viron kommunismin jälkeisenä aikana. Vietimme siellä yhdessä Kerstin kymmenvuotista partnerina olemista, ja hän kertoi, kuinka paljon hänelle on merkinnyt olla partneri.
Rukoushetkemme oli yhdistelmä raamatunlukukappaleita, Amerikan alkuperäisasukkaiden viisauksia, otetta (benediktiini)sisar Joan Chittisteriltä ja kappaleita, jotka on lainattu tämän vuoden lupausten uudistamisen seremoniasta. Päivä oli täynnä monenlaista iloa ja kiitollisuutta Jumalalle, yhteisölle yhtä hyvin kuin kaikille asiaan omistautuneille partnereille.
Odotamme innolla seuraavan vuoden toimintaa ja yhteistä rukousta, kun kokoonnumme ensi syksynä Helsingissä. Toivotamme ryhmän Yhdysvalloista uudistamaan sitoumuksensa siellä.”
Kalleimman Veren sisarten partnerit, sääntökuntamaallikot Suomessa
.
Muistoja Inger Honkarannasta
Vuonna 1947 syntynyt ja vuonna 1998 katolisen kirkon täyteen yhteyteen otettu Kalleimman veren partneri Inger Honkaranta kuoli Yhdysvalloissa vuoden 2020 alussa. Ohessa Maila Berchtoldin tuolloin kirjoittamia muistoja Englantilaisen koulun, Studium Catholicumin ja Katolisen tiedotuskeskuksen arvostetusta työntekijästä.
Saimme suruviestin Amerikasta. Inger oli nukkunut ikiuneen.
Muistelen kiitollisena hänen työtään lasten hyväksi koulussa. Kun oli Englantilaisen koulun lastentarhaan ilmoittautuminen ja uusien uusien halukkaiden oppilaiden vanhemmat odottivat vuoroaan, huomioni kiinnittyi nuoreen naiseen. Hän oli juuri normaalikokoinen, mutta reippaasti hän ohjasi ja opasti tungeksivia vanhempia oikeisiin paikkoihinsa takaisin jonoon. Minusta hän liikkui kuin olisi kotonaan ja tietäisi tasan talon tavat ja ohjeistukset. Hän todella keskittyi työhönsä.
Sittemmin näin hänet aina, kun vanhemmat kutsuttiin koululle keskustelemaan opettajien kanssa lapsensa edistymisestä koulussa. Nämä tapaamiset olivat useimmille vanhemmille suuren jännityksen aihe. Mitenköhän tyttäreni tai poikani on pärjännyt, onko hän häiriköinyt vai mitä mahtaa opettajalla nyt olla kerrottavanaan.
Tämä koulun jokaisen tilaisuuden avustaja oli tietenkin Inger Honkaranta, itsekin koulun entinen oppilas. Sittemmin selvisi, että hän teki hyvin laajalla skaalalla töitä koulussa, jossain vaiheessa kirjanpitoakin.
Koulussa opettajina toimineet sisaret ehdottivat, että aloittaisimme säännölliset keskustelut joka kuukauden kolmantena lauantaina. Niin myös tehtiin. Tapaamiset kiersivät osallistujien kodeissa, ja näin jokainen meistä sai emännöidä kerran lukukaudessa tapaamisiamme.
Lauantai-iltapäivisin luimme aina tulevan sunnuntain epistolatekstin ja keskustelimme siitä. Keskustelujamme ohjasivat kalleimman veren sisaret Aniceta, Clare-Ann, Renata ja Mary Venard. Nämä olivat hyvin opettavaisia ja uusia näkemyksiä avaavia ja uskoa vahvistavia opettavaisia tunteja.
Ingerin poismenoa surren arvostan suuresti hänen ehdottoman asiallista ja selkeän hyväksyvää ja kunnioittavaa suhtautumista Raamatun sanaan ja koko ympäröivään maailmaan.
Maila Berchtold
