Kaikille, kaikille, kaikille

Pääkirjoitus, Fides 7/2023, s. 2. 8.9.2023.

Maailman nuortenpäiville Portugaliin kokoontuneet nuoret, heitä oli yhteensä puolitoista miljoonaa, kuulivat paavi Franciscuksen tervetulopuheessa seuraavat sanat: ”todos, todos, todos”. ”Kaikille, kaikille, kaikille.” Niiden avulla pyhä isä kertoi, mistä kirkossa on kysymys, keille kirkko on tarkoitettu. Paavi halusi näyttää kirkon lempeät ja armahtavaiset kasvot. Näin hän puhui:

Ystävät, haluan olla selkeä teidän kanssanne, koska te olette allergisia valheelle ja tyhjille sanoille: kirkossa on tilaa kaikille. Kaikille. Ketään ei jätetä eikä työnnetä syrjään kirkossa. Siellä on tilaa kaikille. Juuri sellaisina kuin me olemme. Kaikille. Jeesus sanoo tämän selvästi. Lähettäessään opetuslapset kutsumaan ihmisiä juhla-aterialle, jonka muuan mies oli valmistanut, hän sanoi heille: ”Menkää ja tuokaa kaikki”, vanhat ja nuoret, terveet ja sairaat, vanhurskaat ja syntiset. Kaikki, kaikki, kaikki! Kirkossa on tilaa kaikille. ”Mutta Isä, minä olen kurja, onko siellä tilaa minulle?” Tilaa on kaikille! Kaikki yhdessä nyt, kaikki, sanokaa minun kanssani omalla kielellänne: Kaikille, kaikille, kaikille. En kuule teitä, uudestaan! Kaikille. Kaikille. Kaikille. Tämä on kirkko, kaikkien äiti. Siellä on tilaa kaikille. Herra ei osoita sormella vaan levittää kätensä. Se on jännittävää: Herra ei tiedä kuinka tehdä näin (osoittaa sormella) mutta hän osaa tehdä tämän (levittää kätensä). Hän syleilee meitä kaikkia. Hän näyttää meille ristillä riippuvan Jeesuksen, joka levitti kätensä levälleen, jotta hänet ristiinnaulittaisiin ja hän voisi kuolla meidän puolestamme. Jeesus ei koskaan sulje ovea, vaan kutsuu sinut astumaan sisään: tule ja näe. Jeesus ottaa vastaan ja toivottaa tervetulleeksi. (Paavi Franciscuksen tervetuliaispuheesta Lissabonissa 3.8.2023.)

Tämä viesti kaikui Portugalissa: Kirkossa on tilaa kaikille. Voidaksemme osoittaa tämän todeksi me kaikki tarvitsemme sitä, mistä pyhä isä puhui: tapaa suhtautua maailmaan ja nähdä se avosydämisesti, ei sormella osoittaen vaan syleillen. Ei pysymällä etäällä ja jättämällä elämättä, vaan osallistumalla ja tekemällä, todella elämällä. 

Elämään kuuluu kasvaminen ja etsiminen, uteliaisuus erilaisia ilmiöitä kohtaan, siihen kuuluu yrittäminen, onnistuminen ja epäonnistuminen. Siihen kuuluvat tunteet ja niiden hallinta, suhteellisuudentaju mutta myös rajojen ylittäminen, siihen kuuluu anteeksi pyytäminen ja anteeksi saaminen. Elämä on kasvuprosessi, ja Jumalan kutsu meistä jokaiselle antaa sille suunnan. Siksi on tärkeää, että todella kuuntelemme, kun paavi Franciscus – niin kuin pyhä Johannes Paavali II jo aikanaan – vakuuttaa meille kaikille: Älkää pelätkö. Eläkää.

Marko Tervaportti