Rohkeutta, älkää pelätkö!

Paavi Franciscuksen saarna Portugalissa Maailman nuortenpäivän messussa

Sunnuntaina 6.8.2023, Herran kirkastumisen juhlana 

”Herra, on hyvä, että me olemme täällä” (Matt. 17:4). Näiden jännittävien päivien jälkeen mekin haluamme toistaa nuo apostoli Pietarin sanat Jeesukselle kirkastusvuorella. Se, mitä olemme kokeneet Jeesuksen kanssa, mitä olemme kokeneet yhdessä, miten olemme rukoilleet ilo sydämessämme, on ollut kaunista. Siksi voimme kysyä: mitä tuomme mukanamme palatessamme arkielämään?

Haluan vastata tähän kysymykseen kolmella verbillä kuulemastamme evankeliumista. Mitä tuomme? Loistaa, kuulla, älkää pelätkö. Mitä tuomme mukanamme? Vastaan näillä kolmella sanalla: loistakaa, kuulkaa ja älkää pelätkö.

Ensimmäiseksi loistaa. Jeesus kirkastuu. Evankeliumissa sanotaan: ”hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko” (Matt. 17:2). Vähän aiemmin hän oli julistanut, että hänen olisi kärsittävä ja kuoltava ristillä. Hän oli murskannut opetuslasten kuvitelman mahtavasta, maailmallisesta Messiaasta, pettänyt heidän odotuksensa. Auttaakseen heitä hyväksymään Jumalan rakkaudensuunnitelman meitä kaikkia kohtaan Jeesus ottaa kolme heistä, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, vie heidät vuorelle ja kirkastuu. Valon loisto valmistaa heitä kärsimyksen yöhön.

Ystävät, rakkaat nuoret, tänään mekin tarvitsemme jotakin tästä valosta, valosta, joka antaa toivoa kohdatessamme elämässämme pimeyttä, jokapäiväisiä epäonnistumisia, kohdataksemme ne Jeesuksen ylösnousemuksen valolla. Hän on valo joka ei sammu, valo joka loistaa yössäkin. ”Jumalamme valaisee silmämme”, sanoo pappi Esra (vrt. Esra 9:8). Jumalamme valaisee. Hän valaisee katseemme, valaisee sydämemme ja mielemme, valaisee halumme tehdä jotakin elämässä. Aina Herran valon avulla.

Mutta haluan sanoa teille, että meistä ei tule loistavia asetuessamme valokeilaan, sillä se sokaisee. Meistä ei tule loistavia esittämällä itsestämme täydellisen, hyvin järjestetyn, hiotun kuvan, eikä näyttämällä vahvoilta ja menestyviltä: vahvoilta ja menestyviltä, mutta ilman valoa. Meistä tulee loistavia, kun vastaanotamme Jeesuksen ja opimme rakastamaan niin kuin hän. Rakastamaan kuin Jeesus: se tekee meistä loistavia, se saa meidät tekemään rakkauden tekoja. Ystävät, älkää pettäkö itseänne: kun teette rakkauden tekoja, teistä tulee valo. Mutta kun ette tee rakkauden tekoja toisille, vaan katsotte itsekkäinä itseänne, silloin valo sammuu.

Toinen verbi on kuulla. Vuorella loistava pilvi verhoaa opetuslapset. Ja mitä sanoo pilvi, josta Isä puhuu? ”Kuulkaa häntä.” ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” (Matt. 17:5). Siinä on kaikki. Kaikki, mitä elämässä on tehtävä, on näissä sanoissa: kuulkaa häntä. Kuulkaa Jeesusta, siinä koko salaisuus. Kuule mitä Jeesus sanoo sinulle. “En minä tiedä mitä hän sanoo minulle.” Ota silloin evankeliumi ja lue mitä Jeesus sanoo, mitä hän sanoo sydämellesi. Hänellä on ikuisen elämän sanat meitä varten, hän paljastaa, että Jumala on Isä, Jumala on rakkaus. Hän osoittaa meille rakkauden tien. Kuule Jeesusta. Sillä me itse, vaikka tahtomme olisikin hyvä, saatamme kulkea teitä, jotka näyttävät rakkaudelta, mutta joissa lopulta itsekkyys naamioituu rakkaudeksi. Varokaa itsekkyyttä, joka naamioituu rakkaudeksi! Kuule häntä, sillä hän sanoo sinulle, mikä on rakkauden tie. Kuule häntä.

Ensimmäinen sana oli loistaa, olkaa loistavia; sitten kuulla, jotta ette erehtyisi tiestä, ja lopuksi kolmas: älkää pelätkö. Älkää pelätkö. Sanat, jotka toistuvat Raamatussa, evankeliumeissa: “älkää pelätkö”. Ne olivat Jeesuksen viimeiset sanat opetuslapsille kirkastumisen hetkellä: ”älkää pelätkö” (Matt. 17:7).

Te nuoret olette kokeneet näiden päivien ilon – olin sanomaisillani kirkkauden, ja tietynlaista kirkkautta tämä kohtaamisemme onkin. Teillä on suuria unelmia, mutta usein pelkäätte niiden jäävän toteutumatta. Joskus ajattelette epäonnistuvanne, toisinaanhan pessimismi valtaa meidät. Tänä aikana teillä voi olla kiusaus lannistua, pitää itseänne riittämättöminä, kätkeä tuskanne hymyyn. Te haluatte muuttaa maailman, ja se on hyvä; haluatte taistella oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta. Omistatte siihen voimanne ja luovuutenne, mutta teistä näyttää, ettei se riitä. Teitä nuoria kirkko ja maailma tarvitsevat kuin maa sadetta; teille nuorille, jotka olette nykyhetki ja tulevaisuus, juuri teille nuorille Jeesus sanoo tänään: “Älkää pelätkö!”

Toistakoon jokainen nyt hiljaa sydämessään nämä sanat: “Älkää pelätkö.” Rakkaat nuoret, haluan katsoa jokaista teistä silmiin ja sanoa: älkää pelätkö. Ja vielä enemmän, sanon teille kauniin asian. En minä, vaan Jeesus itse katsoo teitä, hän tuntee teidät, tuntee teistä jokaisen sydämen ja elämän, tuntee ilonne ja surunne, menestyksenne ja epäonnistumisenne; hän tuntee sydämenne. Tänään hän sanoo teille täällä Lissabonissa Maailman nuortenpäivänä: “Älkää pelätkö, rohkeutta, älkää pelätkö!”  

Franciscus