Olemme elämän valoa etsiviä nuoria

”Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!” (Luuk 7:14). Näin Herra kutsui minua osallistumaan Lissabonin Maailman nuortenpäiville 1.–6. elokuuta 2023. 

Osallistuin tänä vuonna Lissabonissa ensimmäistä kertaa Maailman nuortenpäiville. Menneinä vuosina minulla on ollut monta syytä, joiden takia en ole päässyt osallistumaan. Tämän vuoden Maailman nuortenpäivien teema ”Maria lähti kiireesti matkaan” (Luuk. 1:39) oli kuin kehotus suoraan Jumalalta nousemaan ylös, jättämään kaiken taakseni ja lähtemään matkaan niin kuin Maria. 

Pienet valon hetket, kohtaamiset Herran kanssa ja kaitselmus täyttivät päivämme Portugalissa. Saavuimme ensimmäiseen majoituspaikkaamme, Portoon, perjantai-iltana ja heti seuraavana aamuna osallistuimme nuorten pyhiinvaeltajien avajaismessuun. Aamu oli synkkä, sumuinen ja sateinen, mutta kun messu alkoi taivas selkeni ja alttarin taustalla loisti Pohjois-Atlantin valtameri. Se oli Jumala, joka ilmestyi ja puhui meille: ”Rauha teille!” (Joh. 20:19). Se oli Jumala, joka vakuutti meille, ettei hän jättäisi meitä koko matkan aikana. 

Tämä kohtaaminen elävän Jumalan kanssa valaisi merkityksen, miksi minä ja kaikki muut nuoret olimme tulleet Maailman nuortenpäiville Lissaboniin. Ensinnäkin olimme tulleet hengittämään uudenlaisen elämän henkeä. Tulimme antamaan elämämme fyysiset, psyykkiset ja hengelliset murheet sekä ahdistuksemme, pelkomme ja huolemme Herralle. Se keveys, jonka tämä antautuminen toi mukanaan antoi aidon mahdollisuuden rikastua Herran sanasta, rakentaa dialogi hänen kanssaan ja kuunnella hänen ääntään. Näin ymmärsimme myös, ettemme ole yksin. 

Tähän liittyen Ilon kaupungissa (Cidade da alegria) Lissabonin Belemin kaupunginosassa italialainen pappi kertoi minulle kauniin tarinan päivistään lähetyssaarnaajana Guatemalan slummeissa. Hän tapasi reissullaan yksin asuvan vanhan rouvan, jolta hän kysyi: ”Etkö tunne itseäsi yksinäiseksi?” Tämä vastasi: ”En, Herra on läsnä kodissani, kuinka voisin tuntea itseni yksinäiseksi?” Kertoessaan tämän minulle papin silmät täyttyvät kyynelistä. Sisäistin sillä hetkellä, että ilman Jumalaa meidän elämällämme ei ole päämäärää. 

Toiseksi läsnä olevia nuoria yhdisti rukous heidän kutsumuksensa puolesta. Maailman nuortenpäivät voivat olla suurin käännekohta hengellisessä elämässämme, jos vain niiden aikana uskallamme antautua kokonaan Jumalalle. Luottamus siihen, että Jumalalla on erityinen tehtävä meille jokaiselle vain voimistui paavi Franciscuksen sanoista avajaisseremoniassa: ”Rakas ystävä, jos Jumala kutsuu sinua nimeltä, se tarkoittaa, että sinä et ole hänelle pelkkä luku, vaan kasvo.” Näillä sanoilla paavi muistuttaa meitä, että olemme mittaamattoman arvokkaita Jumalan silmissä ja hän rakastaa meitä äärettömästi menneistä virheistämme huolimatta. 

Maailman nuortenpäivillä opimme myös ymmärtämään paremmin toinen toisiamme sekä avautumaan ihmisten ainutlaatuisuudelle ja luopumaan kateudesta toisia kohtaan. ”Jumala ei osoittele sormella, vaan levittää kätensä: Jeesus näyttää tämän meille ristillä”, sanoi paavi Franciscus. Usein arjessa elämme ystävyydet vain oman ryhmämme kanssa emmekä avaudu uusille kohtaamisille. Sen sijaan meille tarjottiin harvinainen mahdollisuus tavata eri mantereilta tulevia nuoria, solmia uusia ihmissuhteita ja kokea, että on olemassa yhteinen tekijä – ristiinnaulittu Jeesus – joka pystyy kokoamaan yhteen maailman nuoret. 

Viimeinen syy, jonka takia lähdimme Maailman nuortenpäiville Lissaboniin oli Neitsyt Maria – Neitsyt Maria, joka kulki koko pyhiinvaelluksen ajan vierellämme. Kohtasimme hänet Fatimassa, jossa saimme hiljentyä ja rukoilla. Rukoilimme, että hän auttaisi meitä näkemään paremmin poikansa Jeesuksen, löytämään rauhan ja jakamaan sen maailman kanssa. Neitsyt Maria näyttäytyi meille myös paikallisissa ihmisissä. Heidän avoimuutensa ja ystävällisyytensä sykki äidillistä rakkautta siitä huolimatta, että emme aina löytäneet yhteistä kieltä. Saimme varmuuden siitä, että portugalilaisilla on aito halu antautua toisille. Emme tule myöskään unohtamaan isäntäperhettämme Cercipóvoaa – kotia vammaisten koulutusta ja kuntoutusta varten. Mielestäni kaikelle sille, minkä he tekivät meille, ei ole muuta selitystä kuin usko ja Marian läsnäolo.

Auringonlasku, jonka näimme paluulennollamme Helsinkiin toi meidän Maailman nuortenpäivämme päätökseen. Jumala näyttäytyi meille matkamme alussa Portossa eikä hän unohtanut näyttäytyä meille matkamme lopussakaan. Auringonlasku kiteytti kaikki ilot ja haasteet, jotka olimme kokeneet viimeisten kymmenen päivän aikana. Sen kautta saimme ymmärtää, että Jumala on se elämän valo, jota me nuoret olimme tulleet etsimään Maailman nuortenpäiville. Lopuksi auringonlasku oli myös muistutus. Se oli muistutus Jumalalta uudistamaan uskomme häneen seuraavana päivänä taas auringon noustessa ja kaikkina elämämme päivinä: “Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas” (Saarn. 1:5).

Aurora Hirvonen