VAURAUS JA USKONTO
Mannheimin yliopiston tutkijaryhmä on analysoinut uskonnon ja vaurauden suhdetta köyhyyteen ja mielenterveyteen. Tutkimukset kattavat 3 300 000 henkilöä 156 maasta sekä EU:n yksitoista vaurainta jäsenmaata. Tulokset eivät sellaisinaan häkellytä mutta herättävät kysymyksiä. Niiden vaikutus pastoraaliseen työhön on olennaista. On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten lisääntyvä taloudellinen vauraus tulisi huomioida mm. uskonnonopetuksessa. Tilanne on siten uusi ja haastava. Oma kirkkomme ei voi olla välinpitämätön tutkimustulosten suhteen.
Köyhyys ja suhteellinen yhteiskunnallinen köyhyys vaikuttavat ihmisten suhtautumiseen uskontoon. Usko Jumalaan ja tulevaan henkilökohtaiseen ylösnousemukseen antaa toivoa. Ihmisen elämällä ja sillä, miten se eletään, on tässä olennaista merkitystä. Monessa tapauksessa köyhyys nähdään rikkautena ja lahjana. Jeesus käsittelee sitä mm. puhutellessaan rikasta miestä ja apostoleita. Myös monet sääntökunnat, kuten fransiskaanit, ja monet pyhät elävät Jeesuksen antamien köyhyysohjeiden mukaan.
Toisaalta tutkimusten mukaan yhteiskunnat ovat kuitenkin tulossa yhä rikkaammiksi. Köyhyys, varsinkin absoluuttinen köyhyys, vähenee, jopa häviää monessa länsimaassa. Tällä on suora vaikutus uskontoon ja luonnollisesti henkilökohtaiseen uskoon, joka tutkimuksen mukaan heikkenee yleisellä tasolla. Käsitys vaikuttaa olevan yhä yleisemmin, ettei hyvinvointimme johdu Jumalasta vaan ihmisen omasta toiminnasta ja päätöksistä. Ihminen on tai hän kuvittelee olevansa oman taloudellisen hyvinvointinsa ja rikkautensa luoja. Tämä on tilanne varsinkin sellaisissa maissa, joissa uskonnollisuus ja usko Jumalaan on heikkoa. Toisaalta tutkimuksessa selvisi, että vähenevän uskonnollisuuden ja Jumala-uskon vaikutus yksilön mielenterveyteen on negatiivinen, jopa 50 %. Sama koskee yhteiskunnallista statusta. Toisaalta vahva usko antaa toivoa köyhille eli uskonnolla on suoraan myös mielenterveyttä suojaava vaikutus.
Jan-Peter Paul
Lähde: Faith and fatalism, The Economist, September 25th 2021
