Pääkirjoitus, Fides 6/2021, 6.8.2021, s. 2.
Vaikeina aikoina tarvitaan viisautta mutta myös kärsivällisyyttä. Vaikeudet ja heikkoudet voivat peittää alleen monta voittoa, monta pelastustarinaa. Ne saattavat estää meitä näkemästä asioita, joita juuri nyt pitäisi tehdä tai tavoitella. Tai sitten ne antavat meille tekosyyn jättää tekemättä jotakin sellaista. Ne hämärtävät helposti elämän tarkoituksen.
Siksi meidän on tehtävä kaikki voitava, etteivät vaikeudet tai ennemminkin vaikeat ajat määritä sitä, mitä me olemme. On varmaankin aivan totta, että ”vaikeudet on tehty voitettaviksi”. Juuri pyrkimällä olemaan ja elämään omanlaistamme elämää vaikeuksista huolimatta me todellisuudessa myös parhaimmalla mahdollisella tavalla täytämme oman paikkamme ihmisenä.
Ihminen on kutsuttu elämään yhteydessä Jumalan kanssa. Jeesus Kristus, ihmiseksi tullut Jumala, määrittää ihmisyyttämme: meidät on luotu Jumalan kuvaksi ja hänen kaltaisekseen, meidät on kutsuttu seuraamaan Jeesusta ja hänen opetustaan hänen kirkossaan, tulemaan pyhiksi, jotta voisimme lopulta päästä taivaan kirkkauteen.
Tämä kutsu ei laimene silloinkaan, kun ajat ovat vaikeat. Vaikka moni asia ympärillämme olisikin muuttunut, edes hetkeksi, ei meidän tulisi unohtaa elämämme todellisesti tärkeitä asioita: perhettä, lähimmäisiämme, kirkkoa. Päinvastoin, haasteiden edessä meidän kannattaa yhä enemmän nähdä vaivaa juuri sen puolesta, mikä on kaikkein tärkeintä, erottaa olennainen muusta.
Oli syynä sitten korona, hiippakunnan piispattomuus, ongelmat kotona tai mikä tahansa muu, me voimme suhtautua näihin haasteisiin joko lannistumalla tai antamalla itsestämme vähän enemmän, rakastamalla, palvelemalla, olemalla rohkea. Olemalla kristitty. Lopussa, vaikka siihen vielä olisikin matkaa, kiitos seisoo.
Marko Tervaportti