Pääkirjoitus (Fides 2/2019)
Tätä lehteä luet nyt mitä todennäköisimmin verkosta, tietokoneen tai tabletin ruudulta. Tai ehkä olet printannut sen paperille. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) Tilanne on uusi. Jokaiseen katoliseen kotiin menneestä lehdestä on jouduttu luopumaan, mutta samalla on avautunut uusi mahdollisuus tehdä enemmän, olla aktiivisempi ja löytää uusia lukijoita virtuaalimaailman foorumeilta. Kun yksi ovi menee kiinni, voi aueta monia uusia.
Fideksen uusi todellisuus osuu aikaan, jolloin kirkko kaikkialla maailmassa korostaa tarvetta toimia avautumisen ja läpinäkyvyyden hengessä. Samanaikaisuus on toki sattumaa, toisistaan täysin irrallisten prosessien tulosta, mutta jollakin tavalla sopivaa. Kirkko ei voi elää ja toimia ja julistaa vain menneiden saavutustensa voimalla, vaan sen on rohkeasti elettävä tässä ajassa. Ei tietenkään sanomansa terävyyttä ja sisältöä menettäen, mutta ehdottomasti olemalla ymmärrettävä ja aktiivinen toimija tässä hetkessä ja ympäristössä.
Katolisuus ei ole tässä tilanteessa yksin. Voidaan hyvin sanoa, että kaikki uskonnot ovat ainakin länsimaissa tilanteessa, jossa niiden on löydettävä uudelleen oman sanomansa ja toimintansa ydin ja osattava tehdä se maallistuneiden ihmisten silmien edessä merkitykselliseksi. Uskontojen on oltava uskottavia ja luotettavia keskustelukumppaneita. Koska uskonto ei ole kansojen oopiumia, eikä siitä sellaista tule, sen on osattava voittaa puolelleen jokaisen ihmisen järki ja sydän, yksi kerrallaan. Siinä ei ole tilaa tekopyhyydelle, mutta kylläkin rehelliselle avoimuudelle todellisuutta, myös yliluonnollista todellisuutta, kohtaan. Tätä todellisuutta ei tarvitse hävetä eikä piilotella.
Katolisen kirkon uusi todellisuus voi rakentua vain pyhyyden varaan. Me kaikki voimme osallistua tuon pyhyyden vahvistamiseen omassa yhteisössämme, seurakunnassamme ja kodissamme olemalla luotettavia ja luottamuksen arvoisia ihmisiä, osoittamalla puhdasta rakkautta kirkkoa ja lähimmäisiämme kohtaan.
Marko Tervaportti