Täysiä vuosia ekumeniassa – Ut unum sint 25 vuotta
Paavi Franciscus on kirjoittanut kirjeen, jossa hän muistuttaa että hänen edeltäjänsä, pyhän paavi Johannes Paavali II:n merkittävä kiertokirje Ut unum sint (Että me olisimme yhtä) julkaistiin 25 vuotta sitten.
Paavi Franciscus kutsuu kirkon sitoutumista ekumenian tehtävään peruuttamattomaksi. Näin hän toteaa kirjeessään, jonka hän on kirjoittanut 25 vuotta sitten julkaistun pyhän Johannes Paavali II:n ekumeniaa käsittelevän Ut unum sint -kiertokirjeen johdosta. Kirje on osoitettu kardinaali Kurt Kochille, joka on Paavillisen kristittyjen ykseyden edistämisen neuvoston puheenjohtaja.
Kirjeessä paavi huomauttaa, että Ut unum sint julkaistiin Herran taivaaseenastumisen juhlapyhänä ”Pyhän Hengen merkin alaisuudessa, Hengen, joka on moninaisuudessa vallitsevan ykseyden luoja”. ”Tässä samassa liturgisessa ja hengellisessä kontekstissa me voimme nyt muistella tätä kiertokirjettä ja suositella sitä jälleen Jumalan kansalle”, paavi toteaa.
Uskoa ja kiitollisuutta
Kirjeessä paavi kiittää ”Herraa siitä matkasta, jonka hän on sallinut meidän kulkea kristittyinä täyttä yhteyttä etsien”. Hän myöntää olevansa itsekin välillä kärsimätön suurempaa edistymistä odottaessaan, mutta toistaa silti, ettei ”meiltä pidä puuttua uskoa ja kiitollisuutta”. Paavi Franciscus kiinnittää huomiota kehitykseen, joka näkyy ”molemminpuolisen ymmärryksen ja arvostuksen” lisääntymisenä erossa olevien kristittyjen keskuudessa samoin kuin teologisen ja rakkaudessa toteutetun, niin sanotun rakkauden vuoropuhelun syventymisenä. Häntä ilahduttaa myös erilaiset ekumeeniset hankkeet käytännön elämässä. Ne ovat kaikki merkkejä positiivisista askeleista, joita on tehty Vatikaanin II kirkolliskokouksen jälkeen ”vuosisatojen ja vuosituhansien haavojen parantamiseksi”.
Paavi kiittää kirjeessään aivan erityisesti Paavillisen kristittyjen ykseyden edistämisen neuvoston tekemää työtä ja kehuu sen kahta uutta aloitetta: uutta, syksyllä valmistuvaa piispoille tarkoitettua Vademecumia, ohjekirjaa, ekumeniaa varten, sekä uuden ekumeenisen julkaisusarjan perustamista nimellä Acta Oecumenica. Sen avulla on tarkoitus uudistaa neuvoston tiedottaminen ja ”avustaa kaikkia ykseyden eteen työtä tekeviä”.
Ykseys on Pyhän Hengen lahja
Ut unum sint -kiertokirjettä mukaillen paavi Franciscus rohkaisee pitämään mielessä kaikki se edistyminen, mitä on jo tapahtunut kristittyjen ykseyden tiellä, mutta hän pyytää myös ”tutkimaan horisonttia ja kysymään Ut unum sint -kiertokirjeen sanoin: ’Mikä on meidän tiemme?'” Hän kysyy itse: ”Kuinka paljon pidemmälle meidän on kuljettava?” Paavi muistuttaa, että kristittyjen ykseys ei ole ”ensi sijassa meidän toimiemme tulosta, vaan Pyhän Hengen lahja”. Tämä lahja ei tupsahda ihmeellisellä tavalla matkan päätyttyä, vaan matkan vielä kestäessä. ”Ykseys toteutuu kulkiessa; Pyhä Henki tekee sen matkalla”, paavi toteaa.
Kirjeen lopuksi paavi kannustaa ”pyytämään, että Pyhä Henki ohjaisi askeleitamme ja antaisi meille kyvyn kuulla kutsun työskennellä ekumenian puolesta uudella innolla”.
VIS / KATT
Kiertokirjeeseen Ut unum sint voi tutustua kotisivuillamme: katolinen.fi/asiakirjoja.
Tutustu myös tähän: Ykseysneuvoston perustamisesta 60 vuotta.
Paavi Johannes Paavali II:
Kiertokirje Ut unum sint
(Että he olisivat yhtä):102. Kautta vuosisatojen Jumalan Henki on antanut kirkolle kasvuvoimaa, ja hän rakentaa sitä. Uuteen vuosituhanteen katsoessaan kirkko rukoilee Hengeltä armoa, jotta Henki vahvistaisi kirkon ykseyttä ja sallisi sen kasvaa täydeksi yhteydeksi kaikkien muidenkin kristittyjen kanssa.
Miten siihen päästään? Ensinnäkin rukouksella. Rukouksen tulisi aina olla täynnä sitä levottomuutta, joka pyrkii ykseyteen ja on välttämätön muoto rakkautta, joka meillä on Kristukseen ja kaiken laupeuden Isään. Rukouksen on saatava ensimmäinen sija tiellä, jota kuljemme toisten kristittyjen kanssa kolmanteen vuosituhanteen.
Miten siihen päästään? Kiittämällä, sillä emme saavu määränpäähämme tyhjin käsin: ”Myös Henki auttaa meitä – -. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin” (Room. 8:26) valmistaakseen meitä pyytämään Jumalalta sitä, mitä tarvitsemme.
Miten siihen päästään? Panemalla toivomme Henkeen, joka kykenee päästämään meidät menneisyyden haamuista, jakaantumisen tuskallisista muistoista. Hän voi suoda meille selkeää ymmärrystä, voimaa ja rohkeutta astua tarpeelliset askelet, niin että antautumisestamme tulee yhä uskottavampi.
Halutessamme kysyä, onko tämä mahdollista, vastaus kuuluu aina: on. Saman vastauksen kuulemme Nasaretissa Marian suusta, sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. …
