Synodi ja osallisuus

Kirkon synodaalisuudesta, sen merkityksestä ja siihen liittyvistä ajatuksista on jo päästy keskustelemaan pienissä ryhmissä eri seurakunnissa, toivottavasti muutenkin. Mikä se on se kirkko, jonka jäseniä me olemme, jonka eläviä jäseniä meidän pitäisi olla? Miten me elämme sen mukana; miten juuri me teemme siitä elävän? Entä osaako tuo kirkko elää meidän kanssamme, kulkea meidän rinnallamme?

Ihmisyytemme ja ennen kaikkea kasteemme kautta me olemme vääjäämättä osallisia kirkosta ja sen elämästä. Osallisuus, participatio, olipa se sitten liturgisiin viettoihin osallistumista aktiivisella, keskittyneellä tavalla, tai osallisuutta sakramenttien vaikutuksista, tai suurempaa kaipausta siihen osallisuuteen, joka meitä odottaa elämämme päättyessä, on meille katolilaisille jotenkin hyvin luonnollista. Me olemme niitä, jotka teemme ja osallistumme. Tai sitten emme.

Minulle osallisuus tarkoittaa sekä velvollisuutta että lupausta. Se on velvollisuus tehdä oma osansa, kantaa vastuunsa ja velvollisuutensa ja hoitaa ne kunnialla. Osallisuus on osallistumista jonkun toisen – Jumalan – suunnittelemaan ja järjestämään työhön tai tapahtumaketjuun. Siinä ei korosteta omaa itseä, vaan asetutaan jonkun toisen palvelukseen, perheessä, koulussa, töissä, kirkossa tai vapaa-ajallamme. 

Erityisesti osallisuus kirkossa tarkoittaa kutsua ja lupausta päästä kirkon välittämien taivaallisten aarteiden ulottuville. Kasteen, vahvistuksen ja uskomme tunnustamisen yhteydessä me myös sitoudumme tekemään oman osamme Kristukseen uskovina ihmisinä. Me olemme ikään kuin Kristuksen kädet ja jalat ja suu juuri siellä, missä milloinkin olemme. Uskossamme me olemme saaneet suuren lahjan ja voimme kirkon elämään osallistuessamme todella kokea olevamme jo nyt osallisia – vaikkakin epätäydellisesti – siitä ikuisesta autuudesta, jota Jumala kirkkonsa kautta meille tarjoaa. 

Piispainsynodi kirkon synodaalisuudesta pyytää meitä kaikkia vahvistamaan osallisuuttamme kirkossa, kirkon työssä ja kaikkialla siellä, missä olemme, sillä miten me voisimme viedä Kristuksen valoa maailmaan, ellemme todella osallistuisi ja vaikuttaisi ympärillämme olevaan todellisuuteen? Osallisuus ei ole vain passiivista vastaanottamista vaan myös aktiivista osallistumista ja antamista, toimimista lähimmäistemme ja koko ihmiskunnan yhteiseksi hyväksi.

Marko Tervaportti