”Uskomatonta! Korvaamaton menetys!” Sellaisin ajatuksin heräsin tänä aamuna lukiessani uutisia yöllä sattuneesta Notre Dame -katedraalin tulipalosta.
1200-luvulta kestäneen puurakenteen menetys on korvaamaton. Osa reliikeistä kuitenkin pelastettiin tulipalolta. Yksi yön sankareista oli Pariisin palokunnan kappalainen isä Fournier, joka tulipalon raivotessa katossa astui katedraaliin pienen palomiesjoukkonsa kanssa pelastaakseen pyhimmän sakramentin sekä orjantappurakruunun reliikin. Mutta urut ja lasimaalaukset on todennäköisesti osittain menetetty. Paloon liittynee inhimillinen virhe, kun katto, josta tuli lähti, oli remontissa.
Notre Dame on sydän ‒ sekä Pariisin että tavallaan koko Ranskan sydän: Notre Dame on Ranskan kaikkien teiden ja väylien lähtökilometripylväs, sillä kaikki matkat Ranskassa mitataan Pariisin katedraalin tornien alla olevasta niin kutsutusta ”Ranskan nollapiste” -kilometripylväästä lähtien.
Notre Dameen on aina kokoontunut joukkoja kansakunnan historian merkittävimpinä hetkinä. Moni kuningas juhli voittoaan taistelun jälkeen laulamalla Te Deum -kiitosvirren katedraalissa. Näin tapahtui vielä elokuussa 1944, kun kenraali Charles de Gaulle ajettuaan kaikki natsit pois kaupungista meni suoraan katedraaliin kiittämään Jumalaa laulamalla Marian kiitosvirren yhdessä suurten riemuitsevien pariisilaisjoukkojen kanssa.
Merkittävien hahmojen, kuten poliitikkojen tai taiteilijoiden, hautajaismessu vietetään silloin tällöin Notre Damessa, varsinkin niiden, joiden rooli kansakunnassa on ollut merkittävimpien joukossa, esimerkiksi presidentti François Mitterrand (1916-1996, presidenttinä 1981-1995), kirjailija Victor Hugo (1802-1885) tai Emmaus-järjestön perustaja Abbé Pierre (1912-2007).
Muistan myös, kuinka marraskuun 2015 terrori-iskujen jälkeen katedraalissa vietettiin sielunmessu kaikkien uhrien puolesta. Koko hallituksen ja monien viranomaisten läsnä ollessa urut soittivat alkuvirtenä kansallislaulun, Marseljeesin, kun silloinen Pariisin arkkipiispa Vingt-Trois suitsutti alttarin Ranskan lipun värien mukaan sini-valko-punaiseksi valaistujen holvien alla. Laïcité (maallisuus tai virallinen tunnustuksettomuus) ei kiellä sellaista! Notre Dameen saa koko kansakunta kokoontua surren tai iloiten.
Tämä kansakunnan sydän on tänään tuhkassa. Minunkin sydämeni tuntuu katkeralta. Internetissä näkyy paljon voimakkaita kuvia. Minun suosikkini tänä tuhkatiistaina on tämä kuva, jossa näkyy loistava kultainen risti. Se loistaa voittajana tuhkapilvessä. Me rakennamme rakennuksen uudelleen, vaikka se kestäisi vuosikymmeniä, kuten totesi jo eilen presidentti Emmanuel Macron. Rikkaat ranskalaisperheet ovat jo antaneet jopa 300 miljoonaa euroa tulossa olevaa jättimäistä remonttia varten. Tärkeintä on silti se, että kirkko ei ole pelkkä kivinen ja puinen rakennus, vaan kirkko on meitä, eläviä kiviä. Surun jälkeen on voitto varma, kuten pyhän viikon päätös pääsiäisjuhlana meille kertoo. Sykkiköön meissä Jeesuksen sydän, joka kärsien voitti kaikki surut!
Veli Marie-Augustin Laurent-Huyghues-Beaufond OP